Christine de Pizan (Venetsia 1364 - noin 1430) oli italialais‑ranskalainen myöhäiskeskiaikainen kirjailija. Hän vietti suurimman osan lapsuudestaan ja koko aikuisikänsä Pariisissa ja vetäytyi eläkepäiviksi Poissyn luostariin. Hän kirjoitti pääsääntöisesti keskiranskaksi eikä käyttänyt latinaa julkaisuihinsa, mikä teki teksteistä saavutettavampia monille lukijoille. Christine haastoi miesvaltaisen taiteenalan ja ansaitsi elantonsa kirjoittamalla — siksi häntä pidetään usein Euroopan ensimmäisenä ammattimaisena naiskirjailijana.
Tausta ja elämä
Christine syntyi Venetsiassa ja perhe muutti Ranskaan, kun hänen isänsä toimi hovilääkärinä ja tähtitieteilijänä. Hänelle annettiin poikkeuksellisen hyvä koulutus aikakauden naisiin verrattuna: hän opiskeli lukemista, kirjoittamista ja antiikin tekstejä. Vuonna 1380 hän meni naimisiin 15‑vuotiaana ja jäi leskeksi noin kymmenen vuoden kuluttua. Leskeyden jälkeen Christine ryhtyi huolehtimaan perheestään ja alkoi kirjailijanuransa, kirjoittaen tilaustöitä, runoja ja neuvokirjoja, joilla hän hankki toimeentulonsa.
Kirjallinen tuotanto ja teemat
30-vuotisella urallaan vuosina 1399–1429 Christine laati noin 41 teosta, sekä runoja että proosaa. Hän kirjoitti muun muassa elämäkertoja, moraaliohjeita, poliittisia kirjoituksia ja käytännön neuvoja naisille. Tunnetuimpia teemoja olivat naisten aseman puolustaminen, siveellisyys, hovitaitojen opastus ja yhteiskunnalliset kysymykset — usein näkökulmina sekä henkilökohtaiset kokemukset että laajempi yhteiskunnallinen keskustelu. Christine käytti allegoriaa ja esikuvina klassisia ja raamatullisia hahmoja, ja hän puolusti naisten älyllisiä kykyjä vastustaen aikansa naisvastaista kirjallisuutta.
Eräitä hänen kuuluisimmista teoksistaan ovat allegorinen puolustusnaiskaannos, joka tunnetaan ranskankielisessä perinteessä nimellä Le Livre de la Cité des Dames (”Naisten kaupungin kirja”, 1405). Teoksissaan hän myös arvosteli suosittuja misogynistisia tekstejä ja pyrki tarjoamaan mallin, joka nosti esiin naisten hyveitä ja saavutuksia. Christine sai tilaustöitä ja suojelijoita hovista ja aatelosta, ja hänen työskentelynsä saattoi sisältää pienen kirjoitus‑ ja kopiointityöpajan palveluineen.
Vaikutus ja perintö
Hänen vaikutuksensa levisi koko Eurooppaan käsinkirjoitusten ja varhaisten painosten välityksellä. Teokset vaikuttivat monien eurooppalaisten sosiaaliseen ja älylliseen elämään antamalla naisille malleja ja oikeutusta hakea korkeampia asemaa ja opintoaikaisia tehtäviä. Samalla osa tutkijoista on huomauttanut, että Christine ei aina ajaa modernia feminismiä sellaisena kuin nykyään ymmärretään, vaan usein puolustaa naisten arvoa konservatiivisemmista moraalisista lähtökohdista ja hovietiketin puitteissa — tästä syystä tulkinnat hänen tarkoitusperistään vaihtelevat.
Christine de Pizanin teokset ovat säilyneet runsaasti käsikirjoituksina ja niistä tehtiin varhain painettuja versioita. Hänen tuotantonsa on herättänyt uutta kiinnostusta erityisesti 1800‑ ja 1900‑luvun feministisen tutkimuksen myötä, ja nykyään häntä arvostetaan merkittävänä äänenä keskiaikaisessa kirjallisuudessa sekä esimerkkinä nainen, joka loi itselleen ammatin kirjallisuuden kautta.
