Christopher Martin — Mayflowerin kauppias ja separatisti Billericaysta (1582–1621)

Christopher Martin (1582–1621) — Billericayn kauppias ja separatisti, Mayflowerin matkustaja 1620. Tarina hänen kaupoistaan, päätöksistä ja kohtalosta uudessa maailmassa.

Christopher Martin (1582 - 1621) ja hänen perheensä matkustivat Mayflowerilla vuonna 1620.

Martin, hänen vaimonsa Mary, poikansa Nathaniel ja poikapuoli Solomon olivat kaikki kotoisin Billericaysta Essexistä Englannista. Martin oli ammatiltaan kauppias.

Perhe ei uskonut Englannin kirkkoon. Vuonna 1612 Martin ja hänen vaimonsa eivät suostuneet ottamaan ehtoolliselle. Toisen kerran Nathaniel ja Solomon suututtivat kirkkoherran jumalanpalveluksen aikana. Martin joutui vaikeuksiin, koska hän ei suostunut antamaan kirkon virkamiehille pitämiään taloustilejä.

Martin ja hänen perheensä liittyivät separatistiseurakuntaan. He kaikki halusivat lähteä Uuteen maailmaan. Martin myi omaisuutensa ja osti laivamatkan.

Ihmiset pyysivät Martinia auttamaan heitä ostamalla tarvikkeita. Hän ei käyttänyt rahaa viisaasti. Hän osti muun muassa olutta, viiniä, suolattua naudan- ja sianlihaa, kuivattuja herneitä, kalastustarvikkeita, musketteja, haarniskoja, vaatteita, työkaluja ja muita tavaroita, joilla hän kävi kauppaa intiaanien kanssa. Yksi hänen ostamistaan tavaroista, ruuvitunkki, olisi ollut erittäin hyödyllinen, jotta Mayflower ei olisi uponnut.

Martin ostajana ja kiistat

Christopher Martin valittiin matkalle eräänlaiseksi ostovastaavaksi (purchase officer) ja hänelle annettiin rahaa ja tehtäviä hankkia varusteita matkustajille ja laivalle. Myöhemmin aikalaisten kertomuksissa ja historiankirjoituksissa hänen toimintansa on saanut paljon kritiikkiä: tilikirjoja ei pidetty läpinäkyvinä, rahat eivät aina käytetty odotetulla tavalla ja osa hankinnoista katsottiin tarpeettomiksi tai huonolaatuisiksi. Tämä synnytti jännitteitä sekä matkalaisten että varainkeruun järjestäjien välillä.

Tavarat ja niiden merkitys

Martin osti sekä elintarvikkeita että vaihdettavaa tavaraa, aseita ja työkaluja. Nämä ostokset kuvastavat sekä matkalaisten arkea että yritystä rakentaa vaihdantayhteyksiä alkuperäisasukkaiden kanssa. Osa ostoksista oli välttämättömiä, osa osoittautui epäkäytännöllisiksi tai huonolaatuisiksi ankarissa olosuhteissa.

• Olut ja viini – säilytykseen ja juomaksi pitkällä matkalla.
• Suolattu naudan- ja sianliha sekä kuivatut herneet – säilyviä ruokavarastoja.
• Kalastustarvikkeet ja työkalut – elinkeinon aloittamisen apuvälineitä uudessa maassa.
• Musketteja ja haarniskoja – puolustukseen ja metsästykseen.
• Vaatteita – suojaa kylmältä ja kulutukselta.
• Tavaroita vaihdantaan intiaanien kanssa – pyrkimys luoda kauppasuhteita.

Mayflowerilla ja Plymouthissa

Mayflowerin matkalla Martin toimi yhtenä matkustajista ja hänen perheensä oli mukana ryhmässä, joka ei kuulunut Leidenin separatisteihin, mutta teki matkan samassa retkessä. Christopher Martin allekirjoitti myöhemmin yhdessä muiden miespuolisten matkustajien kanssa Mayflowerin sopimuksen (Mayflower Compact), joka loi paikallista itsehallintoa koskevan yhteisen periaatteen siirtokunnalle.

Valitettavasti Christopher Martin oli yksi niistä lukuisista matkustajista, jotka sairastuivat ja kuolivat ensimmäisen ankaran talven aikana Plymouthin siirtokunnassa; hän menehtyi vuonna 1621. Monien muiden tavoin hänen hautansa ovat vailla merkittyä hautakiveä, mutta hänen osuutensa Mayflowerin matkassa ja siirtokunnan syntyhistoriassa on dokumentoitu aikalaisten kertomuksissa.

Perintö ja arviointi

Christopher Martinin toiminnasta matkavarusteiden ostajana on muodostunut osa Mayflowerin tarinan dramaattisuutta: huonot hankinnat ja epäselvät tilikirjat ovat osaltaan vaikeuttaneet siirtokunnan alkeita ja lisänneet kärsimystä. Samalla Martin on esimerkki siitä, miten taloudelliset ja yhteisölliset hankinnat olivat keskeisiä, mutta myös riskialttiita, 1600‑luvun siirtolaisuudessa. Hänen tarinansa muistuttaa paitsi uskonnollisesta vakaumuksesta ja halusta etsiä parempaa elämää myös siitä, kuinka käytännön asiat saattoivat ratkaista matkalla selviytymisen.

Voyage

Virginian siirtokuntaan lähti kaksi alusta, Speedwell ja Mayflower. Martin määrättiin Speedwellin matkustajien johtajaksi, mutta laiva tarvitsi korjauksia. Matkustajatoveri ja matkan virkamies Robert Cushman sanoi, että Martin ei kuuntele heitä eikä päästä heitä maihin, jos he karkaisivat. Osa matkustajista lopetti matkan palatakseen Lontooseen ja menetti suuren osan tai kaikki rahansa. Toiset nousivat Mayfloweriin, joka tuli hyvin täyteen.

Christopher Martin lähti Mayflowerilla yhdessä vaimonsa Maryn, palvelijansa John Langmoren ja poikapuolisonsa Solomon Prowerin kanssa. Nathaniel Martin jäi Englantiin.

Mayflower lähti Plymouthista, Englannista 16. syyskuuta 1620. Matkustajia oli 102 ja miehistöä 30-40. Marraskuun 19. päivänä 1620 Mayflower havaitsi maata. Mayflowerin oli tarkoitus laskeutua Virginian siirtokuntaan, mutta alus vaurioitui, ja he joutuivat laskeutumaan Cape Codiin, jota nykyään kutsutaan Provincetownin satamaksi. He rantautuivat 21. marraskuuta. He kirjoittivat Mayflower Compactin, joka sisälsi säännöt siitä, miten he asuisivat ja kohtelisivat toisiaan. Christopher Martin allekirjoitti Mayflower Compactin. Hänen poikapuolensa ja palvelijansa olivat liian nuoria allekirjoittamaan.

Pyhiinvaeltajien alukselle lähtö - Robert Walter Weir


Mayflower Compactin allekirjoittaminen 1620

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Kuka oli Christopher Martin?

K: Mihin Martinit eivät uskoneet?

K: Miten he joutuivat vaikeuksiin kirkon virkamiesten kanssa?

K: Miksi he halusivat lähteä Uuteen maailmaan?

Kysymys: Mitä tarvikkeita Martin hankki matkaa varten?

K: Mikä hänen ostamansa esine osoittautui erittäin hyödylliseksi heidän matkansa aikana?

Hae kirjaimella