Claudio Monteverdi

Varhainen elämä Cremonassa

Monteverdi oli apteekkarin ja lääkärin poika. Hän oli jo nuorena erittäin lahjakas, ja hän oli vasta 15-vuotias, kun hän julkaisi ensimmäiset musiikkikappaleensa. Tämän musiikin johdannossa hän kertoo, että hänen musiikinopettajansa oli Marc' Antonio Ingegneri, Cremonan katedraalin maestro di cappella. Emme löydä mitään todisteita siitä, että hän olisi laulanut katedraalin kuorossa. Hänellä oli luultavasti yksityisiä musiikkitunteja. Hän oppi säveltämistä, laulamista ja jousisoittimien, kuten viulun ja viola da braccio, soittamista. Hän sai useita sävellyksiä julkaistua Venetsiassa. Kun hän sai ensimmäisen työpaikkansa, hän oli jo julkaissut kaksi madrigaalikirjaa.

Mantua

Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Mantovan herttuan hovissa. Mantovassa oli pieni joukko erinomaisia muusikoita. Musiikinjohtaja oli kuuluisa Giaches de Wert. Monteverdi tutustui moniin kuuluisiin runoilijoihin, ja Ferrarassa, joka ei ollut kaukana, oli kuuluisia laulajia.

Aluksi Monteverdi teki matalapalkkaista työtä. Hän meni naimisiin erään hovimuusikon tyttären kanssa. Monteverdi tuli pian tunnetuksi. Hän lähetti useita sävellyksiään esitettäväksi Ferrarassa, ja hän matkusti herttuan mukana, kun tämän armeija taisteli turkkilaisia vastaan.

Nuori Monteverdi oli kehittämässä uutta musiikkityyliä. Vanha tyyli tunnettiin nimellä prima pratica ("ensimmäinen harjoitus") ja uusi tyyli nimettiin seconda pratica ("toinen harjoitus"). Prima praticaa käytettiin edelleen kirkkomusiikissa. Tässä kirjoitustyylissä musiikin katsottiin olevan sanoja tärkeämpää. Tämä tarkoitti sitä, että musiikki saattoi olla hyvin kontrapunktista, jolloin useat asiat tapahtuivat yhtä aikaa niin, että sanat eivät kuuluneet selvästi. Seconda praticassa sanat olivat kuitenkin tärkeämpiä kuin musiikki, eli oli tärkeää, että kaikki sanat kuuluivat selvästi, ja musiikin oli oltava riittävän yksinkertaista, jotta tämä olisi mahdollista. Tämä oli erityisen tärkeää oopperassa ja madrigaaleissa.

Muusikot kiistelivät paljon näistä kahdesta sävellystyylistä, ja ehkäpä tästä syystä Monteverdin kolmannen ja neljännen madrigaalikirjan välillä oli 11 vuoden ero. Hänen oopperansa Orfeo (1608) esitettiin ainakin kahdesti hovissa ja useita kertoja Salzburgissa. Monteverdi oli tulossa kuuluisaksi kaikkialla Euroopassa.

Monteverdi palasi Cremonaan. Hänen vaimonsa kuoli ja jätti hänet kolmen pienen lapsensa kanssa. Se oli Monteverdille hirvittävä tragedia, eikä hän halunnut palata Mantovaan, mutta herttua kirjoitti hänelle ja kertoi, että hänen oli palattava toimittamaan musiikkia prinssi Francesco Gonzagan ja savolaisen Margharitan häihin.

Monteverdi palasi Mantovaan, jossa hän sävelsi oopperansa Arianna. Esitys oli suuri menestys, ja yleisö liikuttui kyyneliin asti Ariannan valituksen musiikista. Tämä laulu on oopperan ainoa osa, joka ei ole kadonnut.

Vaikka Monteverdin maine kasvoi, hänen työnantajansa kanssa oli paljon riitoja. Lopulta hän löysi uuden työn, tällä kertaa kirkkomuusikkona Venetsian suurimmassa kirkossa. Monteverdillä oli vaikea matka Mantovasta Venetsiaan. Matkustajat joutuivat matkalla maantierosvojen ryöstämiksi. Hän saapui Venetsiaan lokakuussa 1613.

Venetsia

Venetsian San Marcon (Pyhän Markuksen kirkon) maestron (musiikinjohtajan) tehtävä oli ehkä kirkkomuusikon tärkein työ koko Euroopassa. Musiikki oli kuitenkin huonossa kunnossa, koska aiemmat musiikinjohtajat eivät olleet olleet olleet kovin hyviä. Monteverdi ryhtyi järjestelemään musiikkia siellä uudelleen: hän osti kirjastoon uutta musiikkia ja hankki uusia muusikoita. Hänen piti säveltää musiikkia moniin erityisiin juhlapäiviin vuoden aikana. Hän teki hyvää työtä, ja vuonna 1616 hänen palkkaansa korotettiin 400 dukaattiin (noin 44,28 unssia kultaa, arvoltaan noin 73 500 dollaria nykyään). Mantovan herttua oli luultavasti surullinen siitä, että hän oli menettänyt näin hyvän muusikon. Hän pyysi silti Monteverdiä säveltämään musiikkia hänelle. Monteverdin oli luultavasti toteltava, sillä hän oli edelleen Mantuan kansalainen (Italiasta tuli yksi maa vasta yli kaksi vuosisataa myöhemmin). Hän kirjoitti musiikkia Mantovassa järjestettäviin tärkeisiin tapahtumiin, kuten häihin ja karnevaaleihin.

Vuoteen 1619 mennessä Monteverdi oli julkaissut seitsemännen madrigaalikirjansa. Sen jälkeen hän alkoi kuitenkin julkaista vähemmän musiikkia. Ehkä se johtui siitä, että hän oli niin kiireinen, tai ehkä siitä, ettei hänen enää tarvinnut etsiä mainetta. Hän kirjoitti luultavasti paljon kirkkomusiikkia, joka on nyt kadonnut.

1620-luvulla hän jatkoi työtään Venetsiassa, vaikka hän saattoi yrittää saada muita töitä. Hänen harrastuksiinsa kuuluu alkemia. Hän toivotti tervetulleeksi säveltäjä Heinrich Schützin, joka vieraili Venetsiassa toisen kerran. Mantovan herttuan kuoltua vuonna 1626 Monteverdi kirjoitti vähemmän musiikkia Mantualle. Hänen piti saada heiltä vuosipalkka, mutta hän ei useinkaan saanut sitä. Mantovassa käytiin sotaa, paljon rakennuksia tuhoutui ja hyökkäävät armeijat toivat mukanaan ruton. Monteverdistä tuli pappi vuonna 1632. Ei ole selvää, tekikö hän sen, koska hän todella oli uskonnollinen, vai ajatteliko hän, että se auttaisi hänen uraansa.

Vuonna 1637 Venetsiassa aloitettiin julkinen ooppera. Monteverdi, joka oli nyt 70-vuotias, kirjoitti oopperoita Venetsiaa varten. Il ritorno d'Ulisse in patria (1640) ja L'incoronazione di Poppea (1642) muodostavat loistavan lopun hänen uralleen. Tämän oopperan esityksen jälkeen hän teki kuuden kuukauden matkan Lombardiaan ja Mantovaan, jossa hän joutui jälleen riitelemään hovissa siitä, ettei hänelle maksettu eläkettä. Palattuaan Venetsiaan hän sairastui yhdeksän päivää ja kuoli sitten.