Coffea (kahvi) – lajit, kahvipavut ja viljely
Coffea (kahvi): lajit, kahvipavut ja viljely — tutustu arabicaan ja robustaan, viljelyyn trooppisissa maissa, papujen käyttötarkoituksiin, kofeiinin rooliin ja tuholaishaasteisiin.
Coffea (kahvi) on Rubiaceae-sukuun kuuluva kukkivien kasvien suku. Noin 120 lajista kahvia valmistetaan vain kahdesta lajista, Coffea arabicasta ja C. canephorasta.
Coffea on pensas tai pieni puu, joka on kotoisin subtrooppisesta Afrikasta ja Etelä-Aasiasta. Siemeniä kutsutaan kahvikaupassa pavuiksi. Kahden tuottavan lajin papuja viljellään laajalti trooppisissa maissa. Kahvi on yksi maailman tärkeimmistä perushyödykekasveista, ja se on joidenkin maiden tärkein vientituote.
Kahvipapujen kofeiini suojaa kasvin siemeniä. Se on eräänlainen kasvin luonnollinen puolustus kasvinsyöjiä vastaan. Myös hedelmät ja lehdet sisältävät kofeiinia, ja niistä voidaan valmistaa teetä nimeltä "kahvikirsikkatee". Hedelmää käytetään myös monenlaisissa virvoitusjuomissa.
Useat hyönteistuholaiset hyökkäävät kasveihin ja vaikuttavat kahvin tuotantoon. Kahvia käyttävät ravintokasvina joidenkin perhos- ja koiperhoslajien toukat.
Kasvikuvaus
Coffea-lajit ovat useimmiten ikivihantia pensaita tai pieniä puita, joiden lehdet ovat samettisen kiiltävät ja soikeat. Kukat ovat pieniä, valkoisia ja voimakkaan tuoksuisia; ne muistuttavat jasmiinia. Hedelmät, ns. kahvikirsikat, kypsyvät usein punaisiksi tai tumman violeteiksi ja sisältävät tavallisesti kaksi siementä (pavua). Joissain tapauksissa yksi siemen on litistynyt ja muodostaen ns. peaberry-pavun.
Viljely ja lajit
Maailman kaupallisesta kahvista suurin osa tuotetaan kahdella lajilla: C. arabica (arabica) ja C. canephora (robusta). C. arabica kasvaa mieluiten korkeammilla viljelyalueilla ja tuottaa aromaattisemman maun, kun taas C. canephora sietää paremmin lämpöä, tauteja ja tuholaisia, ja sen kofeiinipitoisuus on yleensä korkeampi. Arabica-lajikkeet muodostavat suuren osan maailman laadukkaasta kahvista, kun taas robustaa käytetään paljon esimerkiksi espressoseoksissa ja pikakahvissa.
Viljelyolosuhteet vaihtelevat lajeittain ja lajikkeittain: ilmasto, korkeus merenpinnasta, varjostus, maaperä ja sadonkorjuutapa vaikuttavat merkittävästi papujen laatuun. Sadonkorjuu tehdään usein käsin valikoivasti kypsyysasteen mukaan, mutta joissain laajamittaisissa tiloissa käytetään myös koneellista korjuuta.
Prosessointi ja paahtaminen
Sadonkorjuun jälkeen kahvikirsikat jalostetaan kolmella päämenetelmällä: kuivamenetelmä (natural), märkämenetelmä (washed) ja honey-prosessi (puolikuivattu). Prosessoinnissa hedelmäliha poistetaan ja pavut kuivataan, jonka jälkeen niistä poistetaan kuori ja kuoriaines (parchment) ennen vientiä. Paahtaminen muuttaa vihreiden papujen kemiaa ja luo kahvin tunnetut aromit ja maut; paahtoasteet vaihtelevat vaaleasta tummaksi riippuen halutusta mausta.
Kahvin kemia ja vaikutukset
Kahvipavut sisältävät kofeiinin lisäksi monia muita yhdisteitä, kuten klorogeenisia happoja, trigonelliinia ja monia aromaattisia yhdisteitä. Nämä vaikuttavat sekä makuun että terveysvaikutuksiin: kofeiini piristää ja lisää vireyttä, kun taas antioksidantit (esimerkiksi klorogeeniset hapot) ovat saaneet huomiota terveysvaikutusten vuoksi. Kofeiinin rooli kasvin puolustusmekanismina on olennainen: se suojaa siemeniä ja nuoria kasvinosia hyönteisiltä ja muilta kasvinsyöjiltä.
Tuholaiset ja taudit
Tärkeimpiin haittaajiin ja tauteihin kuuluvat mm. kahvinlehtiruoste (Hemileia vastatrix), joka voi aiheuttaa laajoja tuhoja, sekä kahvipapupistiäinen eli coffee berry borer (Hypothenemus hampei), joka tuhoaa hedelmiä ja alentaa satoa. Myös muut sienitaudit ja tuholaiset voivat merkittävästi vaikuttaa tuotantoon, ja tautien torjunta on tärkeä osa viljelyä sekä integroidun kasvinsuojelun että kestävien viljelykäytäntöjen kautta.
Talous, ympäristö ja tulevaisuus
Kahvi on monen kehitysmaan tärkeä vientituote ja toimeentulon lähde miljoonille viljelijöille. Samalla kahvin viljely on yhteydessä ympäristökysymyksiin: metsäkato, biologisen monimuotoisuuden väheneminen, maaperän köyhtyminen ja vedenkulutus voivat liittyä intensiiviseen viljelyyn. Monet tuottajat ja ostajat pyrkivät nykyään kestävämpiin käytäntöihin, kuten varjostettuun viljelyyn, viljelykiertoon ja sertifiointeihin (esim. Reilu kauppa, Rainforest Alliance).
Ilmastonmuutos uhkaa sopivia viljelyalueita ja lisää taudin- ja tuholaisriskejä. Siksi lajikejalostus, luonnonvaraisten Coffea-lajien suojelu ja viljelykäytäntöjen sopeuttaminen ovat tärkeitä tulevaisuuden haasteita. Monia uutta vastaavia lajikkeita kehitetään läpi tutkimuksen, jotta voidaan parantaa satoa, laatua ja vastustuskykyä haittaajia vastaan.
Kahvi on kulttuurinen ilmiö ja monipuolinen elintarvike: pavut paahdetaan ja jauhetaan eri tavoin, ja valmistustapoja ovat mm. espresso, suodatin, pressopannu ja kylmäuutto. Lisäksi kahvikirsikasta valmistettu cascara eli kahvikirsikkatee on saanut suosiota uudempana juomavaihtoehtona.
Historia
Euroopassa Kahvia tuli Eurooppaan kahta reittiä, ottomaanien valtakunnan maakauppaa ja merikauppaa Jemenin ja Afrikan sarven satamista. Oli.
Se nostettiin myös tässä maassa. Noin vuonna 1650 jKr. kahvia tuotiin Englantiin, ja Oxfordiin ja Lontooseen perustettiin kahviloita.
Englannissa kahvinviljely alkoi samoihin aikoihin, mutta tuholaiset ja alueen kylmä sää tuhosivat kahvikasvit, ja britit joutuivat siirtymään kahvinviljelyn sijasta teeviljelyyn, joka oli Euroopassa ensimmäinen kahvi juomana. Muslimeihin suhtauduttiin epäluuloisesti, mutta kerrotaan, että vuoden 1600 tienoilla paavi Klemens VIII nautti kahvia niin paljon, että hän piti kahvin monopoliasemaa muslimien käsissä suurena virheenä ja vaati sen "kastamista". Kahvin juominen lisääntyi Itävallassa dramaattisesti sen jälkeen, kun Wienin piiritys hävittiin vuonna 1683 ja sen suuret kahvivarastot takavarikoitiin.
Ennen 1700-luvun alkua kahvijuomien käyttö oli yleistä kaikkialla Euroopassa. Euroopan maat toivat tämän kasvin trooppisille alueille, jotta nämä maat voisivat viljellä ja tuottaa kahvikasveja massatuotantona. Euroopassa, kuten Lähi-idässä ja Suur-Iranissa, kahviloista tuli paikka, jossa seurusteltiin, opiskeltiin ja vaihdettiin mielipiteitä ajankohtaisista asioista. Toinen samankaltaisuus oli mahdollisuus tehdä niistä ei-toivottujen elementtien ja vandaalien kokoontumispaikka. Englannin kuningas Kaarle II otti kahvilat käyttöön "paikkoina, joissa petturit voivat kokoontua ja levittää mauttomia juoruja hänen majesteetistaan ja hänen ministereistään". 1700-luvulla Pariisin kuuluisassa kahvilassa Café Procopessa oli vakioasiakkaita, kuten Mara, Danton ja Robespierre, jotka suunnittelivat siellä vallankumousta Ranskan vallankumouksen aikana.
Kysymyksiä ja vastauksia
Kysymys: Mihin sukuun kahvi kuuluu?
A: Kahvi kuuluu Coffea-sukuun.
K: Kuinka monta Coffea-suvun lajia käytetään kahvin valmistukseen?
V: Kahvin valmistukseen käytetään vain kahta Coffea-lajia, Coffea arabicaa ja C. canephoraa.
K: Mistä kasvi on kotoisin?
V: Kasvi on kotoisin subtrooppisesta Afrikasta ja Etelä-Aasiasta.
K: Mihin kahvipavuissa olevaa kofeiinia käytetään?
V: Kahvipavuissa oleva kofeiini on eräänlainen kasvien luonnollinen puolustuskeino kasvinsyöjiä vastaan. Se suojaa kasvin siemeniä eläinten syömiseltä.
K: Mitä muita käyttötarkoituksia hedelmillä on teen valmistuksen lisäksi?
V: Hedelmää voidaan käyttää myös monenlaisissa virvoitusjuomissa.
K: Onko kasveihin hyökkääviä ja tuotantoon vaikuttavia hyönteistuholaisia?
V: Kyllä, useat tuhohyönteiset hyökkäävät kasveihin ja vaikuttavat kahvin tuotantoon.
K: Onko olemassa lepakkolajeja (perhosia tai koiperhosia), jotka käyttävät kahvia ravinnonlähteenä?
V: Kyllä, jotkut lepakkolajit käyttävät kahvia toukkiensa ravinnonlähteenä.
Etsiä