Afrikaans – Etelä-Afrikassa ja Namibiassa puhuttava länsigermaaninen kieli

Afrikaans — Etelä-Afrikassa ja Namibiassa puhuttu länsigermaaninen kieli: sen historia, kehitys kap‑hollannista omaan kieleen, kulttuuri ja etninen monimuotoisuus.

Afrikaans on länsigermaaninen kieli, jota puhutaan pääasiassa Etelä-Afrikassa ja Namibiassa. Se oli alun perin murre, joka kehittyi afrikaaner-protestanttisten siirtolaisten, vapaattomien työläisten ja orjien keskuudessa, jotka Alankomaiden Itä-Intian komppania (hollanniksi Verenigde Oost-Indische Compagnie - VOC) toi Kapin alueelle Lounais-Suhde-Afrikassa vuosina 1652-1705. Suurin osa näistä ensimmäisistä uudisasukkaista oli kotoisin Yhdistyneistä provinsseista (nykyisistä Alankomaista), mutta myös Saksasta, Ranskasta, Skotlannista ja monista muista maista oli paljon asukkaita. Vapaat työntekijät ja orjat olivat malaijilaisia ja malagassilaisia alkuperäisten khoi- ja bushmanien lisäksi.

J. A. Heesen tutkimuksen mukaan vuoteen 1807 asti valkoisen afrikaansinkielisen väestön esi-isistä 36,8 prosenttia oli hollantilaisia, 35 prosenttia saksalaisia, 14,6 prosenttia ranskalaisia ja 7,2 prosenttia muita kuin valkoisia (afrikkalaista ja/tai aasialaista alkuperää). Muut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet Heesen luvut, ja erityisesti Heesen mainitsema ei-valkoisten osuus on hyvin kyseenalainen.

Huomattava vähemmistö afrikaansia äidinkielenään puhuvista ei ollut valkoihoisia. Murre tunnettiin nimellä "kap-hollanti". Myöhemmin afrikaansia kutsuttiin joskus "afrikkalaiseksi hollanniksi" tai "keittiöhollanniksi". Afrikaansia pidettiin hollannin murteena 1900-luvun alkupuolelle asti, jolloin se alettiin laajalti tuntea eri kielenä. Nimi afrikaans on yksinkertaisesti hollanninkielinen sana afrikkalaiselle, ja kieli on hollannin kielen afrikkalainen muoto.

Levinneisyys ja puhujamäärä

Afrikaansin puhujamäärä on arviolta useita miljoonia. Se toimii äidinkielenä useille miljoonille erityisesti Etelä-Afrikassa (noin 6–7 miljoonaa äidinkielenään) sekä sadoille tuhansille Namibiassa ja pienemmissä yhteisöissä muissa Etelä-Afrikan alueen maissa. Lisäksi merkittävä määrä ihmisiä käyttää afrikaansia toisena kielenään, jolloin sen vaikutusalue ja puhujien yhteenlaskettu määrä kohoavat huomattavasti.

Virallinen asema ja käyttö

Afrikaans on yksi Etelä-Afrikan virallisista kielistä. Sen asema on historiallisesti ollut vahva etenkin Länsi-Kapin ja Karoon alueilla sekä vaalean- ja värillien (coloured) yhteisöissä. Namibiassa afrikaansilla ei ole virallista asemaa kuten Etelä-Afrikassa, mutta se toimii laajasti käytettynä lingua francana, mediakielenä ja opetuskielenä monissa yhteisöissä. Kielen asemaan liittyy monimutkainen historiallinen ja poliittinen konteksti, koska afrikaans yhdistettiin osin apartheid-politiikkaan 1900-luvulla, mutta nykyään se on arkipäiväinen ja monietninen kommunikaatioväline.

Kielen rakenne ja tunnuspiirteet

• Yksinkertaistunut taivutus: Afrikaansin morfologia on yleisesti ottaen yksinkertaisempaa kuin nykyaikaisen hollannin: kielessä on kadonnut sukuluokat ja moninaiset nominin taivutukset sekä tapausjärjestelmä on hävinnyt.
• Verbit: Verbinmuodot ovat yksinkertaisempia ja persoonataivutus kevyempää kuin hollannissa. Aikamuotoja ilmaistaan usein apuverbeillä ja partisiippeja käytetään laajasti.
• Kaksoisnegointi: Negatiivilauseissa käytetään usein kaksoisnegointia, esimerkiksi: "Ek sien hom nie." (”En näe häntä”.)
• Sanojen muodostus: Diminutiivi on yleinen ja muodostuu usein päätteellä -tjie: esimerkiksi "kind" -> "kindjie".
• Sanasto: Perussanasto on pohjimmiltaan hollantilaisperäistä, mutta siihen on lainautunut sanoja mm. malaijista, portugalista, khoisan-kielistä sekä useista afrikkalaista kielistä ja englannista.

Kirjoitusasu ja standardointi

Afrikaansin ortografia ja standardimuoto kehitettiin 1800–1900-luvuilla ja standardointi vahvistui 1900-luvun alkupuolella. Moderni kirjoitusasu on suhteellisen fonetinen verrattuna hollantiin, eli kirjoitus pyrkii kuvaamaan puhetta selkeämmin. Standardointi mahdollisti kielen käytön kouluissa, julkisessa hallinnossa ja mediassa.

Murteenvaihtelut

Afrikaansissa on useita alueellisia ja sosiaalisia murteita. Erot näkyvät ääntämisessä, sanastossa ja tietyissä kielioppirakenteissa. Tavallisesti erotetaan ainakin vapaamuotoinen puhekieli (kuten Cape Flats -murteet) sekä standardoitu kirjakieli. Myös värillien (coloured) ja valkoisten puhujaryhmien välillä on ollut omia kielimuotojaan.

Kulttuuri, koulutus ja media

Afrikaansilla on vahva kirjallinen ja musiikillinen kulttuuri; sillä julkaistaan sanomalehtiä, romaaneja, runoutta sekä televisio- ja radiotuotantoa. Kieli on ollut ja on edelleen tärkeä opetus- ja kulttuurikieli monissa yhteisöissä. Toisaalta sen asema on myös herättänyt keskustelua ja kiistoja, etenkin koulutuksen kielipolitiikkaan liittyen apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa.

Nykytilanne ja haasteet

Nykyään afrikaans on elinvoimainen kieli, jota puhuu eri etnisiä taustoja omaavat ihmiset. Kielen haasteita ovat mm. nuorten kielivalinnat, englannin vahva vaikutus sekä menneisyyden poliittinen taakka, joka on vaikuttanut kielen imagoon joissain piireissä. Samalla afrikaans kehittyy edelleen ja sopeutuu monikulttuuriseen käyttöympäristöön, ja sitä käytetään laajalti kulttuurissa, mediassa ja arkipäivän vuorovaikutuksessa.

Yhteenveto

Afrikaans on itsenäinen länsigermaaninen kieli, jonka juuret ovat eteläafrikkalaisessa siirtokuntaperinteessä ja joka kehittyi hollannin pohjalta monikielisessä ympäristössä. Se on tärkeä osa Etelä-Afrikan ja Namibian kielellistä maisemaa, ja sillä on laaja puhujakunta sekä rikasta kirjallista ja kulttuurista tuotantoa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä kieli on afrikaans?

K: Mistä afrikaansin murre on peräisin?

K: Keitä nämä siirtolaiset olivat?

Kysymys: Kuinka suuri osa valkoista afrikaansia puhuvasta väestöstä oli J. A. Heesen tutkimuksen mukaan hollantilaisia?

K: Mitä muita kansallisuuksia tähän väestöön kuului?

K: Milloin ihmiset alkoivat tunnustaa afrikaansin eri kieleksi kuin hollannin kielen?

K:Mitä "afrikaans" tarkoittaa englanniksi?

Hae kirjaimella