Konfirmaatio: kristillinen vahvistus kasteelle ja ehtoolliselle
Konfirmaatio: syventävä kristillinen vahvistus kasteelle ja ehtoolliselle — mitä se tarkoittaa, käytännöt kirkossa ja valmistautuminen nuorille ja aikuisille.
Kristinuskossa vauvat saatettiin kastaa jo pienenä. Kun vauva kasvaa aikuiseksi, konfirmaatiota käytetään varmistamaan, että aikuinen hyväksyy kasteen yhteydessä annetun lupauksen olla kristitty. Anglikaanisessa kirkossa ihmiset voivat yleensä mennä ensimmäiselle ehtoolliselle vain, jos he ovat käyneet konfirmaation sitä ennen.
Mitä konfirmaatio on?
Konfirmaatio on kristillisissä kirkkokunnissa käytetty tilaisuus tai sakramentti, jossa vahvistetaan kastemerkki ja julkinen lupaus seurata Kristusta. Tavallisesti siihen kuuluu opetusta, rukousta sekä usein myös kätten päällepaneminen tai voitelu pyhällä öljyllä. Konfirmaatiossa henkilö vahvistaa oman uskonsa ja saa seurakunnan johdolta siunausta ja hengellisen vahvistuksen.
Raamatullinen ja teologinen tausta
Konfirmaation käytäntöä perustellaan raamatullisesti esimerkiksi Apostolien tekojen kertomuksilla kätten päällepanemisesta ja Pyhän Hengen lahjan vastaanottamisesta (esim. Apt. 8:14–17). Eri kirkkokunnat näkevät konfirmaation eri tavoin: katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä se on sakramentti, joka välittää Pyhää Henkeä; monissa protestanttisissa kirkoissa se on rituaali tai julkinen vakuutus kasteessa annetuista lupauksista ja osa seurakunnan uskonopetusta.
Eri kirkkokuntien tavat
- Luterilainen (esim. Suomessa): Konfirmaatio liittyy usein rippikouluun eli uskonopetukseen. Nuoret (yleensä noin 14–16‑vuotiaat) osallistuvat rippikouluun tai konfirmaatiokursseille, käyvät usein leireillä ja päättävät julkisesti uskostaan konfirmaatiomessussa. Konfirmoinnin jälkeen nuoret voivat yleensä osallistua ehtoolliselle.
- Katolinen: Konfirmaatio (vahvistus) on yksi sakramenteista ja yleensä annetaan biskopin kautta. Se pidetään erillisenä tapahtumana, jonka tarkoituksena on vahvistaa kastetun saamia armoja ja antaa Pyhän Hengen lahjoja. Joissain paikallisissa käytännöissä ensimmäinen ehtoollinen ja konfirmaatio voivat sijaita eri ikävaiheissa.
- Ortodoksinen: Ortodoksisessa kirkossa vastine on krismaatio (voitelu), joka yleensä annetaan heti kasteen yhteydessä — myös vauvoille. Näin ollen erillistä myöhempää konfirmaatiota ei tavallisesti ole.
- Anglikaaninen ja muut kirkot: Anglikaanisessa perinteessä konfirmaatio voi toimia ehtoolliselle kelpaamisen edellytyksenä, kuten alkuperäisessä tekstissä mainitaan. Myös monet muut protestanttiset yhteisöt pitävät konfirmaatiota tärkeänä opetuksen ja julkisen tunnustuksen hetkenä, vaikka muoto ja merkitys vaihtelevat.
- Vapaakirkolliset suuntaukset: Monissa herätysliikkeissä ja vapaakirkollisissa seurakunnissa painotetaan aikuisiällä tehtävää uskovan kasteen ja julkisen uskontunnustuksen merkitystä. Konfirmaatio sellaisenaan ei välttämättä ole keskeinen, mutta vastaava tilaisuus — uskovan julkinen tunnustus tai jäseneksi liittäminen — voi korvata sen.
Konfirmaation käytännöt ja merkitys
Konfirmaatioon valmistautuminen sisältää usein:
- opetusta kristinuskosta, Raamatusta ja kirkon sakramenteista (rippikoulu tai konfirmaatiokurssi),
- hengellistä ohjausta, rukousta ja keskustelua,
- mahdollisuuden osallistua leireille tai viikonloppukursseille (kovin yleistä Suomessa),
- varsinaisen konfirmaatiotilaisuuden, jossa nuori (tai aikuinen) julkisesti vahvistaa kastelupauksen ja saa siunauksen tai kätten päällepanemisen.
Konfirmaatiolla on sekä hengellinen että usein sosiaalinen merkitys: se merkitsee aikuistumista seurakunnallisessa elämässä, oikeutta osallistua ehtoolliselle monissa kirkoissa ja usein myös pääsyä seurakunnan nuorisotoimintaan tai tehtäviin. Suomessa konfirmaatio on myös merkittävä kulttuurinen tapahtuma perheissä ja yhteisöissä.
Vaihtoehdot ja aikuiskonfirmaatio
Jos joku ei halua tai voi käydä konfirmaatiossa nuorena, monet kirkot tarjoavat aikuiskonfirmaation tai jäseneksi liittymisen kautta vastaavan tilaisuuden myöhemmin elämässä. Myös kasteen ottaminen aikuisena voi sisältää konfirmaatiomaisen vahvistamisen.
Yhteenveto
Konfirmaatio on tapa vahvistaa kasteen lupaukset ja vastaanottaa hengellinen siunaus. Sen muoto ja merkitys vaihtelevat kirkkokunnittain: katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä konfirmaatiota (tai krismaatiota) pidetään sakramenttina, luterilaisessa perinteessä se liittyy rippikouluun ja uskonopetukseen, ja anglikaanisessa perinteessä se voi olla ehtoolliselle kelpaamisen edellytys. Monille nuorille konfirmaatio on tärkeä sekä uskonnollinen että sosiaalinen merkkipaalu.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Milloin kristinuskossa käytetään konfirmaatiota?
V: Konfirmaatiota käytetään, kun kastetusta lapsesta kasvaa aikuinen, jotta varmistetaan, että hän hyväksyy antamansa lupauksen olla kristitty.
K: Mikä on konfirmaation tarkoitus?
V: Kristinuskossa konfirmaation tarkoituksena on varmistaa, että aikuinen on samaa mieltä sen lupauksen kanssa, jonka hän antoi, kun hänet kastettiin vauvana.
K: Voiko joku mennä ensimmäiselle ehtoolliselle anglikaanisessa kirkossa ilman konfirmaatiota?
V: Ei, ihmiset eivät voi mennä ensimmäiselle ehtoolliselle anglikaanisessa kirkossa, ellei heitä ole konfirmoitu.
K: Miksi vauvoja saatetaan kastaa kristinuskossa?
V: Kristinuskossa vauvat saatetaan kastaa, jotta heidät tunnustetaan kirkon jäseniksi ja jotta heidät vihitään kristilliseen uskoon.
K: Mitä eroa on kasteen ja konfirmaation välillä kristinuskossa?
V: Kaste tehdään yleensä silloin, kun henkilö on vauva, kun taas konfirmaatio tehdään silloin, kun henkilö on aikuinen, jotta voidaan vahvistaa, että hän hyväksyy kasteen yhteydessä annetun lupauksen.
K: Mikä rooli konfirmaatiolla on anglikaanisissa kirkoissa?
V: Anglikaanisissa kirkoissa konfirmaatio on välttämätön, ennen kuin joku voi mennä ensimmäiselle ehtoolliselle.
K: Mikä on kasteen yhteydessä annettu lupaus kristinuskossa?
V: Kristinuskossa kasteen yhteydessä annettu lupaus on noudattaa Jeesuksen opetuksia ja elää kristillisten arvojen mukaista elämää.
Etsiä