Kreationismi on uskonnollinen uskomus, jonka mukaan maailmankaikkeus on luotu uskonnollisissa kirjoissa kuvatulla tavalla. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Jumala loi elämän suoraan tyhjyydestä, joka oli sitä ennen, korjaamalla olemassa olleen kaaoksen. Muilla uskonnoilla on erilaisia luomismyyttejä. Ensimmäinen lähestymistapa tunnetaan nimellä creatio ex nihilo, joka on latinankielinen nimitys luomiselle tyhjästä.

Ajatus siitä, että Jumala loi maailman, on opetettu jo tuhansien vuosien ajan esimerkiksi Augustinus Hippolaisen kaltaisten kirjailijoiden toimesta.

Kreationismi, sellaisena kuin se nykyään tunnetaan, sai alkunsa 1800-luvulla fundamentalististen protestanttien toimesta, jotka vastustivat teorioita, joita tiedemiehet alkoivat esittää geologiasta ja evoluutiosta.

1900-luvulla kreationistiset liikkeet alkoivat myös islamissa ja juutalaisuudessa.

Mitä kreationismi tarkoittaa nykypäivänä

Kreationismi ei ole yhtenäinen oppi, vaan kokoelma erilaisia tulkintoja ja liikehdintöjä, jotka jakavat perusajatuksen jumalallisesta luomisesta. Nykyään kreationismilla viitataan yleensä myös niihin liikkeisiin ja argumentteihin, jotka pyrkivät haastamaan evoluutioteorian tai kehittämään vaihtoehtoisia "tieteellisiä" selityksiä elämän synnylle.

Tyypit ja tulkinnat

  • Nuoren maan kreationismi (Young Earth Creationism): Maailman ikä tulkitaan kirjaimellisesti Raamatun sukuluettelojen perusteella, usein noin 6–10 000 vuotta. Tämä näkemys kieltää biologisen evoluution laajassa muodossa ja katsoo fossiilit ja geologisen ajan tulkittavan eri tavalla kuin luonnontieteet.
  • Vanhan maan kreationismi (Old Earth Creationism): Hyväksyy geologisen ja kosmologisen ajan mittakaavat (miljoonat ja miljardit vuodet), mutta katsoo, että Jumala loi elämän eri vaiheissa eikä evoluutio yksin selitä lajien syntyä.
  • Teistinen evoluutio (theistic evolution): Näkee evoluution luonnollisena prosessina, jonka Jumala voi ohjata tai sallia. Monet uskonnolliset ihmiset ja kirkot hyväksyvät tämän näkemyksen, yhdistäen uskonnollisen uskon ja tieteen tulokset.
  • Intelligent Design: Viime vuosisadan lopulta piirtynyt liike, joka väittää tunnistavansa "suunnittelun" merkkejä biologiassa. Tieteellinen konsensus kuitenkin pitää sitä teologisena tai filosofisena argumenttina, ei testaavana luonnontieteellisenä teori-ana.
  • Muita tulkintoja: Gap-teoria, day-age -tulkinnat ja runolliset/viittaustulkinnat, joissa Raamatun luomiskertomukset ymmärretään ei-kirjaimellisina tai symbolisina.

Historia lyhyesti

Luomusajatuksia löytyy lähes kaikista kulttuureista. Kristinuskon sisällä teologinen keskustelu luomisesta jatkui vuosisatojen ajan: varhaiskirkon isät, kuten Augustinus Hippolainen, käsittelivät luomiskertomuksia eri tavoin, ja monet heistä eivät aina pitäneet Raamatun tekstejä täysin kirjaimellisina.

1800-luvulla modernin geologian ja biologian kehitys, etenkin Charles Darwinin esitys luonnonvalinnasta, synnytti jyrkän vastareaktion tietyissä konservatiivisissa uskonnollisissa piireissä. 1900-luvulla erityisesti Yhdysvalloissa syntyi järjestäytyneitä kreationistisia liikkeitä, jotka pyrkivät vaikuttamaan koulu- ja opetuskäytäntöihin. 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvulla liikkeet kuten Intelligent Design nostivat uusia poliittisia ja juridisia kiistoja kouluopetuksessa.

Tieteellinen näkökulma

Tieteellisen yhteisön kanta on, että evoluutioteoria ja geologinen aikaskaala ovat tutkittuun näyttöön perustuvaja selityksiä elämän ja maapallon kehitykselle. Useimmat biologit, geologit ja paleontologit pitävät kreationistisia selityksiä joko uskonnollisina uskomuksina tai pseudotieteenä, koska ne eivät tarjoa testattavia ennusteita tai toistettavia kokeita samalla tavalla kuin luonnontieteelliset teoriat.

Koulutus, politiikka ja oikeustapaukset

Kreationismin ja evoluution opettaminen kouluissa on ollut kiistanalainen aihe erityisesti Yhdysvalloissa. Tunnettuja tapauksia ovat esim. Scopes-oikeudenkäynti (1925) ja Kitzmiller v. Dover Area School District (2005), jossa tuomioistuin katsoi Intelligent Designin olevan uskonnollista opetusta eikä siksi sovellu julkiseen luonnontieteelliseen opetukseen.

Kreationismi eri uskonnoissa

Kristinuskon sisällä on laaja kirjo näkemyksiä: osa konservatiivisista kristityistä kannattaa nuoren maan näkemystä, kun taas monet kirkot ja teologit hyväksyvät teistisen evoluution. Myös islamissa ja juutalaisuudessa on omia kreationistisia suuntauksiaan, jotka vaihtelevat kirjaimellisesta tulkinnasta joustavampiin, symbolisiin selityksiin. Monet uskovat kuitenkin, että tieteen ja uskonnon välillä ei tarvitse olla ristiriitaa.

Kritiikki ja keskustelu

Kritiikkiä kreationismi saa sekä tieteelliseltä että filosofiselta ja teologiselta puolelta. Tieteellisesti keskeinen kritiikki on se, että kreationismi ei tarjoa testattavia hypoteeseja eikä täytä tieteellisen metodin kriteerejä. Filosofisesti ja teologisesti keskustellaan siitä, miten uskonnolliset tekstit tulisi ymmärtää ja onko uskon ja tieteen välillä mahdollista rakentaa dialogia.

Yhteenveto

Kreationismi on monitahoinen ilmiö, joka yhdistää uskonnollisia tulkintoja, kulttuurisia arvoja ja poliittisia tavoitteita. Se vaihtelee kirjaimellisesta tekstin tulkinnasta myönteiseen sovitteluun tieteellisen tiedon kanssa. Vaikka tieteellinen konsensus hyväksyy evoluution ja luonnontieteelliset selitykset elämän monimuotoisuudesta, kreationismi säilyy merkittävänä uskonnollisena ja yhteiskunnallisena keskustelunaiheena.