Rikos ja rangaistus – Dostojevskin klassikkoromaani (1866): yhteenveto
Rikos ja rangaistus on venäläisen kirjailijan Fjodor Dostojevskin romaani. Se oli hänen kypsän kautensa ensimmäinen suuri romaani.
Se julkaistiin ensimmäisen kerran venäläisessä kirjallisuuslehdessä The Russian Messenger 12 kuukauden sarjassa vuonna 1866. Myöhemmin se julkaistiin yhtenä niteenä. Se on Dostojevskin toinen romaani, jonka hän kirjoitti palattuaan rangaistuksestaan (Siperian maanpakolaisuudesta).
Juoni lyhyesti
Romaani kertoo nuoresta entisestä opiskelijasta Rodion Raskolnikovista, joka elää köyhyydessä Pietarissa. Hän päätyy suunnittelemaan ja toimeenpanee rikoksen: hän murhaa vanhan panttinaisena tunnetun Alyona Ivanovnan saadakseen rahaa ja vapautuakseen kurjuudesta. Murhan seurauksena Raskolnikov joutuu syyllisyyden, pelon ja psyykkisen repimisen valtaan. Hän yrittää oikeutella tekoa älyllisellä teoriallaan niin kutsutusta "poikkeuksellisesta ihmisestä" — henkilöstä, joka voi ylittää moraaliset lait suuremman päämäärän nimissä.
Romaanissa seurataan Raskolnikovin sisäistä kamppailua, tutkintaa, jossa tutkija Porfiri Petrovitsh lähestyy epäiltyään, sekä hänen suhteitaan läheisiinsä: perheenjäseniin, ystävään Razumikhini ja erityisesti köyhään, uskonnolliseen Sonja Marmeladoviin, joka lopulta vaikuttaa hänen moraaliseen kääntymykseensä. Tarina huipentuu tunnustukseen ja rangaistukseen — Raskolnikov lähetetään Siperiaan, missä Sonja seuraa häntä.
Tärkeimmät henkilöhahmot
- Rodion Raskolnikov – päähenkilö, älykäs mutta rikkinäinen nuori mies, joka uskoo teoreettisesti voivansa tehdä pahaa suuremman hyvän vuoksi.
- Sonja Marmeladova – köyhä, mutta moraalisesti vahva nuori nainen; hänen uskonsa ja kärsimyksensä vaikuttavat ratkaisevasti Raskolnikovin kokevaan muutokseen.
- Porfiri Petrovitsh – älykäs tutkija, joka käyttää psykologista painostusta paljastaakseen syyllisen.
- Dunya (Avdotja) – Raskolnikovin sisar, tärkeä moraalinen peili ja perheen turva.
- Razumikhin – Raskolnikovin lojaali ystävä, joka edustaa käytännöllistä itsehuolenpidon ja inhimillisyyden yhdistelmää.
- Svidrigailov – monimutkainen sivuhahmo, jonka menneisyys ja motiivit heijastavat teoksen moraalisia ristiriitoja.
Keskeiset teemat ja merkitys
Rikos ja rangaistus käsittelee laajasti teemoja, joiden ympärille Dostojevski rakentaa psykologisen ja eettisen tutkielmansa:
- Syyllisyys ja sovitus: teos tutkii, miten moraalinen rikos vaikuttaa yksilön mieleen ja miten tunnustus ja kärsimys liittyvät pelastukseen.
- Moraali ja laki: romaani pohtii, voiko yksilö ylittää yhteiskunnan moraaliset säännöt "suurempien" päämäärien vuoksi.
- Uskonto ja armo: erityisesti Sonjan hahmo tuo esiin kristillisen anteeksiannon ja kärsimyksen merkityksen.
- Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja köyhyys: kertomus osoittaa, miten taloudellinen epävarmuus ja inhimillinen kurjuus voivat johtaa radikaaleihin tekoihin.
- Psykologinen analyysi: Dostojevski kuvaa yksityiskohtaisesti sisäistä ajattelua, epätoivoa ja ristiriitaa, mikä tekee romaanista perustavan psykologisen teoksen.
Tyyli ja rakenne
Dostojevski käytti teoksessa realistista kuvausta yhdistettynä intensiiviseen psykologiseen näkökulmaan. Romaani rakentuu tiukasti henkilöiden vuorovaikutusten ja sisäisten monologien varaan, ja kerronta liikkuu usein Raskolnikovin tietoisuuden rajojen sisällä. Sarjajulkaisu teki teoksesta laajasti keskustellun heti ilmestymisensä jälkeen.
Julkaisu ja vastaanotto
Kuten todettu, teos ilmestyi alun perin jaksottain vuonna 1866 lehdessä The Russian Messenger. Julkaisun jälkeen romaani herätti voimakasta keskustelua Venäjällä ja Euroopassa — sekä ihailua psykologisesta syvyydestä että kritiikkiä niiden moraalisten johtopäätösten ja kuvausten synkkyydestä. Nykyään teosta pidetään Dostojevskin pääteoksena ja yhtenä maailman kirjallisuuden merkittävimmistä romaaneista.
Vaikutus ja sovitukset
Rikos ja rangaistus on vaikuttanut laajasti kirjallisuuteen, filosofiaan, psykologiaan ja populaarikulttuuriin. Teos on ollut lähtökohtana lukuisille tulkinnoille, teatteri- ja elokuvasovituksille sekä tieteelliselle analyysille. Romaanin kysymykset moraalista vastuusta ja yksilön asemasta yhteiskunnassa ovat edelleen ajankohtaisia.
Teoksen vahva psykologinen ote ja eettiset kysymykset tekevät siitä helposti luettavan sekä opiskelijoille että yleisölle, joka kiinnostuu ihmismielen ja moraalin tutkimisesta.
Juoni
Rikos ja rangaistus kertoo Pietarissa asuvan nuoren miehen, Raskolnikovin, vaikeuksista. Hän oli ennen opiskelija, mutta hänestä tuli niin köyhä, että hänen oli lopetettava opiskelu. Hän suunnittelee tappavansa itsekkään vanhan panttilainaamon tämän rahojen takia ja toteuttaa suunnitelmansa. Raskolnikov väittää, että hänen rahoillaan hän voi tehdä hyviä asioita ja että hän vain tappoi ihmisen, joka ei ollut minkään arvoinen. Hän murhasi hänet myös testatakseen ajatustaan siitä, että jotkut ihmiset ovat luonnostaan parempia kuin toiset ja heillä on oikeus murhata. Useaan otteeseen romaanissa Raskolnikov perustelee itseään vertaamalla itseään Napoleoniin ja sanomalla, että murha on sallittua korkeampaa tarkoitusta varten.
Kun hän kuitenkin tappaa panttilainaamon, häntä kauhistuttavat kysymykset, joihin hän ei osaa vastata, ja tunteet, joita hän ei osannut odottaa. Hän tuntee olevansa erossa ihmiskunnasta, luonnosta ja totuudesta. Tämän vuoksi hän päättää viimein tunnustaa poliisille ja hyväksyä kärsimyksen.
Luominen
Dostojevski aloitti Rikos ja rangaistus -teoksen ideoinnin kesällä 1865. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli pelannut suuren osan rahoistaan. Tämän vuoksi hän ei pystynyt maksamaan laskujaan eikä syömään kunnolla. Hän oli velkaa suuria summia velkojille ja yritti myös auttaa veljensä Mihailin perhettä. Mihail oli kuollut vuoden 1864 alussa. Hän alkoi kirjoittaa sitä otsikolla Juopuneet. Hän halusi kirjoittaa "juopumuksen ajankohtaisesta ongelmasta". Kun Dostojevski kuitenkin alkoi kirjoittaa Raskolnikovin rikoksesta, rikoksen ja rangaistuksen teemasta tuli sen sijaan hänen pääteemansa.
Dostojevski tarjosi tarinansa kustantaja Mihail Katkoville. Tuolloin hän ei ajatellut Rikos ja rangaistusta romaanina. Kuuluiset kirjailijat, kuten Ivan Turgenev ja Leo Tolstoi, käyttivät usein Katkovin kuukausittain ilmestyvää The Russian Messenger -lehteä kirjoitustensa painamiseen. Dostojevski oli kuitenkin riidellyt Katkovin kanssa 1860-luvun alussa, eikä hän ollut koskaan painanut lehdessä mitään. Lopulta Dostojevski pyysi Katkovilta apua, kun muut eivät suostuneet painamaan hänen kirjaansa. Syyskuussa 1865 Dostojevski kirjoitti Katkoville kirjeen. Kirjeessä hän selitti tälle, että Rikos ja rangaistus tulisi kertomaan nuoresta miehestä, joka uskoo "tiettyihin omituisiin, 'keskeneräisiin' ajatuksiin, jotka kyllä leijuvat ilmassa". Hän kertoi myös haluavansa tutkia "radikaalien" aatteiden moraalisia ja psykologisia vaaroja. Marraskuussa 1865 kirjoitetuissa kirjeissä oli tapahtunut tärkeä muutos: "tarina" oli muuttunut "romaaniksi", Siitä lähtien Dostojevski puhui Rikos ja rangaistus -teoksesta aina romaanina.
Dostojevskin oli kirjoitettava hyvin nopeasti saadakseen valmiiksi sekä Peluri että Rikos ja rangaistus. Stenografi Anna Snitkina, jonka kanssa hän myöhemmin avioitui, auttoi häntä paljon. Rikos ja rangaistus -teoksen ensimmäinen osa ilmestyi tammikuussa 1866 The Russian Messenger -lehdessä. Viimeinen osa julkaistiin joulukuussa 1866.
| " | Marraskuun lopussa oli paljon kirjoitettu ja valmiina; poltin sen kaiken; voin tunnustaa sen nyt. En pitänyt siitä itsekään. Uusi muoto, uusi suunnitelma innosti minua, ja aloitin alusta. | " |
| - Dostojevskin kirje ystävälleen Aleksandr Wrangelille helmikuussa 1886. | ||
Kun Dostojevskin koko kirjallisuus julkaistiin Neuvostoliitossa, toimittajat kokosivat yhteen muistikirjat, joita Dostojevski piti työskennellessään Rikoksen ja rangaistuksen parissa, ja painoivat ne. He painoivat muistikirjat samassa järjestyksessä kuin kirja oli kirjoitettu. Heidän ponnistelujensa ansiosta on nyt olemassa pieni osa siitä, miten Dostojevski ensin kuvitteli Rikoksen ja rangaistuksen kirjoitettavan. Tarinasta on myös kaksi muuta versiota. Niitä kutsutaan Wiesbadenin painokseksi, Pietarin painokseksi ja lopulliseksi (viimeiseksi) suunnitelmaksi. Osa muutoksesta tarinassa oli se, että sen sijaan, että tarinaa kertoisi yksi sen sisällä oleva hahmo, se kirjoitettiin ikään kuin monet siihen osallistumattomat ihmiset kirjoittaisivat sitä (tämä oli Dostojevskin keksimä kirjoitustapa). Wiesbadenin painos kertoo lähinnä kirjailijan reaktiosta murhaansa. Se on melko samanlainen kuin tarina, jonka Dostojevski kuvasi kirjeessään Katkoville, ja se oli kirjoitettu kuin päiväkirja tai päiväkirja. Siinä oli sama tarina kuin siinä, josta myöhemmin tuli osa II.
Yhteenveto
Raskolnikov on henkisesti epävarma opiskelija, joka on lopettanut opiskelun. Hän asuu hyvin pienessä, vuokratussa huoneessa Pietarissa. Hän ei anna kenenkään auttaa itseään, ei edes ystävänsä Razumihinin. Hän suunnittelee tappavansa ja varastavansa rahaa vanhalta panttilainaajalta ja rahanlainaajalta Aljona Ivanovnalta, mutta vielä ei ole selvää, miksi hän haluaa tappaa tämän. Tätä suunnitelmaa miettiessään Raskolnikov tapaa Semjon Zaharovits Marmeladovin, surullisen juopon, joka on äskettäin käyttänyt kaikki köyhän perheensä rahat juomiseen. Hän saa myös kirjeen äidiltään. Hänen äitinsä kertoo käyvänsä pian Pietarissa. Hän kirjoittaa hänen sisarensa äkillisestä kihlauksesta ja sanoo, että he puhuvat siitä saapuessaan.
Mietittyään Raskolnikov menee Aljona Ivanovnan asuntoon. Siellä hän murhaa tämän kirveellä. Hänen hiljainen sisarpuolensa Lizaveta tulee sisälle. Yllättyneenä Raskolnikov tappaa nopeasti myös hänet. Tekemästään pelästyneenä hän jättää suurimman osan Aljona Ivanovnan omaisuudesta jälkeensä ja varastaa vain muutaman tavaran ja pienen kukkaron. Sitten hän pakenee kenenkään näkemättä.
Murhan jälkeen Raskolnikov on täynnä huolta. Hän piilottaa varastamansa tavarat kiven alle ja yrittää puhdistaa vaatteistaan verta. Vierailtuaan hetken ystävänsä Razumihinin luona hän sairastuu kuumeeseen ja näyttää haluavan pettää itsensä. Aina kun joku puhuu panttilainaamon murhasta, hän käyttäytyy oudosti.
Raskolnikovin ja Marmeladovin tapaaminen
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kaikkien aikojen 100 parasta rikosromaania
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka on romaanin "Rikos ja rangaistus" kirjoittaja?
V: Fjodor Dostojevski on romaanin "Rikos ja rangaistus" kirjoittaja.
K: Milloin "Rikos ja rangaistus" julkaistiin?
V: "Rikos ja rangaistus" julkaistiin ensimmäisen kerran kirjallisuuslehdessä The Russian Messenger 12 kuukauden sarjassa vuonna 1866.
K: Julkaistiinko "Rikos ja rangaistus" myöhemmin yhtenä niteenä?
V: Kyllä, "Rikos ja rangaistus" julkaistiin myöhemmin yhtenä niteenä.
K: Miten kuvailisit "Rikos ja rangaistus" -teosta sen merkityksen kannalta kirjailijan teoksissa?
V: "Rikos ja rangaistus" on Dostojevskin toinen romaani, joka on kirjoitettu sen jälkeen, kun hän oli palannut rangaistuksestaan (Siperian maanpaosta). Se oli hänen kypsän kautensa ensimmäinen suuri romaani.
K: Millä kielellä "Rikos ja rangaistus" alun perin kirjoitettiin?
V: "Rikos ja rangaistus" on alun perin kirjoitettu venäjäksi.
K: Missä muodossa "Rikos ja rangaistus" alun perin julkaistiin?
V: "Rikos ja rangaistus" julkaistiin alun perin kirjallisuuslehdessä 12 kuukauden sarjoissa.
K: Mikä on "Rikos ja rangaistus" -teoksen genre?
V: "Rikos ja rangaistus" on romaani.
