Dattatreya – hindujumala ja kolminaisuuden (Brahman, Vishnu, Shiva) inkarnaatio

Vaikka Natha-perinteen Dattatreya on elänyt rinnakkain ja sekoittunut Dattan sampradayan puraanisen, brahmanistisen perinteen kanssa, keskitymme tässä lähes yksinomaan Dattan aikaisempaan tantriseen ilmentymään. Shri Gurudev Mahendranathilla ei ollut epäilystäkään siitä, että Dattatreya oli historiallinen hahmo. Hän totesi, että Datta syntyi keskiviikkona, täysikuun neljäntenätoista päivänä Margasirsa-kuukaudessa, vaikka hän ei mainitse vuotta.

Dattatreya lähti varhain kotoa vaeltamaan alasti etsimään Absoluuttia. Hän näyttää viettäneen suurimman osan elämästään vaeltelemalla alueella, joka ulottuu Pohjois-Mysoreen, Maharashtran läpi ja Gujaratiin Narmada-joelle asti. Hän saavutti oivalluksen paikassa, joka ei ole kaukana nykyisin Ganagapurina tunnetusta kaupungista. Dattan alkuperäisten jalanjälkien uskotaan sijaitsevan Girnar-vuoren yksinäisellä huipulla. Tripura-rahasyassa viitataan siihen, että oppilas Parasurama löysi Dattan meditoivan Gandhamadana-vuorella.

Tripura-rahasyan (Tripuran salaisuus) uskotaan olevan lyhennetty versio alkuperäisestä Datta Samhitasta tai Dakshinamurti Samhitasta, joka on perinteisesti liitetty Dattatreyalle. Tämän pidemmän teoksen tiivisti Dattatreyan oppilas Parasurama, jonka oppilas Sumedha Haritayana kirjoitti tekstin. Näin ollen tähän tekstiin viitataan joskus nimellä Haritayana Samhita.

Tripura-rahasya on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa, Mahatmya Khanda eli jumalattaresta kertova osa, käsittelee Tripura-jumalattaren, joka tunnetaan myös nimellä Lalita tai Lalita Tripurasundari, alkuperää, mantraa ja yantraa. Jnana Khanda eli tietoa käsittelevä osa käsittelee tietoisuuden, ilmentymisen ja vapautumisen teemoja. Viimeinen osa, Charya Khanda eli käyttäytymistä käsittelevä osa, on kadonnut ja joidenkin mielestä tuhoutunut.

Toinen teos, Avadhuta Gita (Vapaan laulu), on ihana, koottu kokoelma korkeimpia ajatuksia, jotka kaksi Dattatreyan oppilasta, Swami ja Kartika, ovat antaneet ja tallentaneet. Swami Vivekananda (1863-1902) piti sitä suuressa arvossa. Alun perin seitsemästä luvusta koostuva teos, jonka väärennetty ja naisvihamielinen kahdeksas luku saattaa olla konservatiivisen askeetin myöhempi yritys liittää Natha-perinteeseen seksuaalimoraalia. Jotkin tämän gitan ajatukset ovat kuitenkin yhteisiä sekä shaivilaisten että buddhalaisten tantrojen kanssa.

Markandeya Purana kertoo, että Dattatreya, vapautuakseen kaikista kiintymyksistä, sukelsi järveen, jossa hän viipyi monta vuotta. Näin hän toivoi myös välttävänsä Munien kokouksen, joka odotti järven rannalla hänen paluutaan. Datta nousi vedestä alasti kauniin naisen seurassa. Tekstissä kerrotaan, että hän rakasteli naisen kanssa (maithuna), joi viinaa ja nautti laulusta ja musiikista. Tästä huolimatta Munit eivät hylänneet häntä, ja Dattatraya jatkoi shaktinsa saattelemana näitä käytäntöjä, ja mokshaa kaipaavat meditoivat häntä.

Bhagavata Puranassa Dattatreya luettelee luettelon kahdestakymmenestäneljästä gurustaan: maa, ilma, taivas / eetteri, vesi, tuli, aurinko, kuu, pyton, kyyhkyset, meri, koi, mehiläinen, norsu, karhu, peura, kala, kalasääski, lapsi, neito, kurtisaani, seppä, käärme, hämähäkki ja ampiainen. Nathan kuva vaihteli metsässä eläinten kanssa elävän siddhan ja pelottavan, jopa demonisen olennon välillä.

Shri Gurudev Mahendranath kirjoittaa teoksessa The Pathless Path to Immortality:

"Shri Dattatreya oli pudonnut aikaisemmalta ajalta kuin siltä, jolloin Veda ja Tantra yhdistyivät yhdeksi yksinkertaiseksi kultiksi. Dattatreyan kaltaiset miehet auttoivat tekemään tämän mahdolliseksi. Kolme hänen läheisistä opetuslapsistaan oli kuninkaita, joista yksi oli asura ja kaksi muuta kuuluivat molemmat soturikastiin. Dattatreyaa itseään pidettiin Maheshwaran (Shivan) avatarina, mutta myöhemmin vaisnaviitit väittivät häntä Vishnun avatariksi. Väite ei ole niin lahkolaismainen kuin miltä se näyttää; hindut pitävät Shivaa ja Vishnua samoina tai muodon saaneina Absoluutin ilmentyminä."

Dattatreya Upanisad, joka alkaa julistamalla Dattatreyan identiteettiä Vishnun kanssa, päättyy mantraan Om Namah Shivaya, jossa Datta samaistetaan Shivaan. Kolmannen luvun viimeisessä osassa sanotaan, että Mahesvara (Shiva) yksin läpäisee todellisuuden ja loistaa jokaisessa ihmisen sydämessä. Hän yksin on edessä, takana, vasemmalla, oikealla, alhaalla, ylhäällä, kaikkialla keskellä. Lopuksi Mahesvara samaistetaan Dattatreyaan, ja tämä kuvataan Shivan avatariksi.

Dattatreyalla on yleensä kolme päätä, jotka symboloivat Brahmaa, Vishnua ja Shivaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta sekä kolmea tietoisuuden tilaa: valveillaoloa, unta ja unetonta unta. Hänet kuvataan istumassa meditoivana shaktinsa kanssa audumbara-puun (toiveiden täyttämisen puu) alla. Hänen edessään on tulipesä, ja hänen ympärillään on neljä koiraa. Niiden sanotaan joskus symboloivan neljää Vedaa.