Asurat ovat ryhmä yliluonnollisia olentoja hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa.

Nykypäivän uskomuksissa ja oletuksissa asurat ovat demoneja. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Ajatus asuruksista on hyvin, hyvin vanha, kauan ennen kuin ihmiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Asuruksista tuli demoneita vasta, kun oli kulunut paljon aikaa. Myös buddhalaisuudessa on asurat. Nämä ovat peräisin hindulaisuudesta, mutta ovat myös muuttuneet paljon omalla tavallaan.

Jotkut asurat ovat hyvin tärkeitä, ja niitä on palvottu tuhansia vuosia. Tärkeimmät näistä ovat Varuna ja Mitra. Varuna on valtameren jumala, jonka uskottiin ennen vanhaan virtaavan maan alla. Niinpä Varunaa alettiin pitää alamaailman jumalana. Muinaisina aikoina veden ajateltiin olevan se, mistä viisaus tulee. Varunaa pidetäänkin hyvin viisaana, ja hän antaa viisauttaan niille, jotka kunnioittavat häntä. Varunan läheisin kumppani on Mitra. Mitra tarkoittaa hindulaisuudessa useimmiten "ystävää", mutta alun perin se tarkoitti "lupausta". Niinpä Mitra on ystävyyden ja lupausten jumala. Hän suojelee ihmisiä, jotka kunnioittavat totuutta, ja rankaisee niitä, jotka valehtelevat. Mi- sanassa "Mitra" tarkoittaa "sitoa tiukasti". Ystävyys ja lupaukset sitovat ihmiset toisiinsa.

Tausta ja etymologia

Asurojen käsitteen historia juontaa juurensa Veda-kirjallisuuteen, eli hindulaisuuden varhaisimpiin pyhiin teksteihin. Alkuvaiheessa sana asura ei välttämättä merkinnyt pahaa tai demonista; joissain vedalaisissa yhteyksissä asurat mainitaan voimakkaina jumalolentoina, ja heihin saatettiin suhtautua kunnioituksella. Myöhemmin mytologinen kaari kuitenkin käänsi asurat usein Devojen vastustajiksi.

Etymologia on tutkijoille osittain kiistanalainen. Avestan kielessä vastineena esiintyy sana ahura (esim. Ahura Mazda), joka on myönteinen jumaluuden nimitys, mikä viittaa siihen, että proto-iranilais-indoeurooppalaisessa perinteessä asuroilla oli alun perin sekä myönteisiä että neutraaleja merkityksiä. Kansanmielessä on joskus esitetty selitys, että asura olisi muotoa "a-sura" eli "ei-sura", mutta tämä on lähinnä jälkikäsittely ja ei välttämättä kuvaa alkuperäistä sanaa tai sen merkitystä.

Asurat hindulaisuudessa

Hindulaisessa kosmologiassa asurat ja devat (jumalat) esiintyvät usein vastakkaisina ryhmittyminä: devat edustavat taivaallista järjestystä, asurat kapinaa, kunnianhimoa ja joskus kaaosta. Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole yksiselitteinen—muitoissa asurat osallistuvat myös jumalten toimintaan joko kilpakumppaneina, liittolaisina tai molien kumppaneina. Tunnettu esimerkki yhteistyöstä on samudra-manthana eli meren "juoksuttaminen" tai homogenisaatio, jossa devat ja asurat yhdessä vatkasivat merta saadakseen amritaa, kuolemattomuuden juomaa.

Monet hindulaiset myytit kuvaavat asuroita voimakkaina, älykkäinä ja joskus kunnianhimoisina olentoina, jotka tavoittelevat jumaluutta tai valtaa. Usein heitä kuvataan myös moraalisesti monitahoisina: jotkut asurat ovat sortajia, toiset rituaalisten velvollisuuksien ja lupauksien seuraajia. Joistain asuroista tuli myöhemmin paikoin jopa palvottuja hahmoja tai alueellisia suojelushenkien kaltaisia olentoja.

Asurat buddhalaisuudessa

Buddhalaisessa kosmologiassa asurat kuuluvat maailmojen asukkaisiin omassa joukossaan: heidät sijoitetaan usein yhteen jumalolentojen (devojen) kanssa, mutta asurot tunnetaan katkeruudestaan ja riitaisuudestaan, erityisesti kateudesta devoja kohtaan. Asuramaailmassa vallitsee sota- ja kilpailuhenkisyys, ja asurat nähdään usein sotureina, joilla on yliluonnollisia voimia.

Buddhalaisessa taiteessa ja teksteissä asuroja käytetään usein esimerkkeinä kielteisistä mielenliikkeistä, kuten suuttumuksesta ja kateudesta, jotka estävät ihmisolennon valaistumista. Samalla asuroja ei aina nähdä pelkkinä pahoina — heidän toimintansa selittyy usein intohimolla ja halulla, joka voidaan muuttaa harjoituksen kautta.

Tunnettuja asuroja ja kertomuksia

  • Vritra – myyttinen lohikäärmemäinen vesivastustaja, jonka tappaminen vapautti vedet ja antoi sadon. Vritran kohtalolla selitettiin sateiden ja veden kiertokulkua.
  • Mahishasura – häränmuotoinen asura, joka voitettiin Durga-jumalattaren toimesta; tarina korostaa jumalallisen voiman ja dharman voittoa vääryydestä.
  • Hiranyakashipu ja Hiranyaksha – veljekset, joiden tarinat liittyvät kunnianhimon ja jumalien vastaisuuden teemoihin; Hiranyakashipun kohtalo liittyy avataraan Narasimhan (puolihirviö / puoli-ihminen) tarinaan.
  • Mahabali (Bali) – voimakas asura-ruhtinas, jonka hurmaava ja oikeamielinen hallinto johti siihen, että hänet lähetettiin alas alamaailmaan (tai mytologisissa kertomuksissa hänelle annettiin paikka hallitsijana), ja hän on edelleen osa joitakin alueellisia rituaaleja ja juhlia.

Kuvallisuus, temppelit ja kulttuuri

Asurat esiintyvät laajasti etelä- ja kaakkoisaasialaisessa taiteessa: temppelireliefit, patsaat ja maalaukset kuvaavat heidän taisteluitaan devojen kanssa, muotoilee demonisia olentoja tai riitillisiä hahmoja. Esimerkkinä mainittakoon Intian, Cambodžan ja Indonesian temppelit, joissa asuroja voi nähdä kertomuksissa kuten Samudra Manthana -kohtauksissa.

Monissa kansanuskomuksissa asurojen ja muiden henkiolentojen rajat sulautuvat paikallisiin henkiperinteisiin: paikallisia suojeluhenkien, vedenjumalien ja muiden yliluonnollisten olentojen kertomukset voivat nivoutua asura-perinteeseen. Näin asuroista on tullut osa sekä korkeaa pyhää kirjallisuutta että arkipäiväisiä uskomuksia.

Merkitys nykyaikana

Nykyisin asurat esiintyvät usein kirjallisuudessa, elokuvissa ja populaarikulttuurissa demonisoituina vastustajina tai monimutkaisina anti-sankareina, mutta akateemisessa tutkimuksessa korostetaan heidän historiallista ja mytologista moniulotteisuuttaan: asuroihin liittyy sekä muinaisia palvontamuotoja että moraalisia opetuksia kateudesta, vallanhimosta ja siitä, miten näitä voimia voidaan kanavoida oikeaan suuntaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että asurat eivät ole yksiselitteisesti "pahoja" olentoja: niiden rooli vaihtelee ajanjakson, tekstityypin ja paikallisen uskonnollisen käytännön mukaan. Varuna ja Mitra ovat esimerkkejä siitä, miten asuroista saatettiin muodostaa kunnioitettuja jumaluuksia, kun taas myöhemmissä tarinoissa sama nimitys saattoi tarkoittaa vastustajaa tai demonia.