Asurat

Hindulaisuudessa

Hindulaisuudessa asura (sanskritiksi असुर) on ryhmä olentoja, jotka etsivät lisää valtaa ja joita kutsutaan joskus demoneiksi. Ne menivät devoja vastaan. Devat ja asurat ovat Kashyapan lapsia.

Hindulaisuudessa on monia tarinoita, joissa asurat ja devat taistelevat toisiaan vastaan. Useimmiten he taistelevat siitä, kumpi saa parhaat rukoukset palvojilta.

Hindulaisuudessa asurojen sanotaan olevan moraalisia ja sosiaalisia olentoja. Kuten totuus ja avioliitto. Daevojen sanotaan olevan luonnollisten asioiden olentoja. Kuten aurinko ja sade. Hindulaisuudessa Asurasten sanotaan olevan "vanhempia". Daevojen sanotaan olevan "nuorempia". Asuroja ja daevoja on hyvin paljon. Kaksisataa vuotta sitten joku laski heidät ja sanoi, että daevoja ja asuroja on yli 2000. Niinpä kaikki asurat eivät luonnollisestikaan ole kovin tärkeitä. Mutta jotkut nimet on sittemmin unohdettu, ja toisia on lisätty. Siksi hindulaisuutta kutsutaan "eläväksi uskonnoksi". Se muuttuu koko ajan.

Buddhalaisuudessa

Asurat ovat buddhalaisuudessa osittain - mutta eivät täysin - demonisia. Buddhalaisuus ottaa perusajatuksen hindulaisuudesta.

Useimmiten buddhalaisuuden asurat edustavat ihmisen mielentilaa, joka ei ole mukava. Esimerkiksi viha, ylpeys tai väkivalta. Asuroja on monenlaisia. Ne ovat aina vihaisia kaikille ja tappelevat aina. Niiden johtajia kutsutaan Asurendroiksi, mikä tarkoittaa "Asurien herraa".

Asurat ovat tunteiltaan lähes inhimillisiä. Buddhalaisen yliluonnollisten olentojen asteikolla asurat ovat lähes pohjalla.

Buddhalaisuus on hyvin suosittua Kaukoidässä. Niinpä monilla asureilla on myös japanilaisia, kiinalaisia ja korealaisia nimiä.

Vedoissa

Vedet ovat Intian uskontojen, erityisesti hindulaisuuden, pyhimpiä kirjoja. Vedoja on neljä, ja ne ovat kaikki hyvin, hyvin vanhoja. Vanhin Veda on nimeltään RigVeda, ja se on yli 3 000 vuotta vanha.

Rigvedassa asurat eivät ole vielä demoneja. Siihen aikaan asurat ja devat olivat molemmat vielä jumalten ryhmiä. Itse asiassa monet RigVedan hahmoista ovat sekä asuroja että daevoja. Tämä johtuu siitä, että tuohon aikaan nämä kaksi sanaa eivät vielä olleet ryhmien nimiä. Ne olivat vain ominaisuuksien nimiä. "Asura" tarkoittaa "elämää", ja niinpä asuraksi kutsuttujen jumalien ajateltiin antavan elämää. Ja daevojen ajateltiin loistavan. Tämä on nimien alkuperäinen merkitys. Myöhemmissä kirjoissa niistä tuli erilaisia.

Rigvedassa monia devoja kutsutaan asuraksi, ja monia asuroja kutsutaan devoiksi. Joskus niitä kutsutaan myös molemmiksi samaan aikaan: Kuten "daaviset asurat" tai "asuriset devat". "-ic" tekee näistä sanoista toisen sanan osan. On olemassa olentoja, jotka ovat sekä ahurisia daevoja että daevisia ahurasia. Tämä osoittaa, että RigVedassa ei ollut suurta eroa 'ahuran' ja 'daevan' välillä.

Vedat kirjoittaneiden ihmisten esi-isät puhuivat sanskritia. Sanskrit on monien intialaisten kielten lähde. Rig-vedan tarinoita on nähtävissä eri pohjoisintialaisten kansojen kirjoissa ja myös joidenkin iranilaisten kansojen, kuten zarathustralaisten, kirjoissa.

Yksi Iranin kansojen kirjoista on nimeltään Avesta. Se ei oikeastaan ole yksi kirja, vaan kokoelma monia kirjoja, mutta yhdessä niitä kutsutaan Avestaksi. Avesta on zarathustralaisuuden pyhä kirja. Avestan kieli on hyvin samankaltainen kuin Rigvedan kieli. Avestassa on myös asurat ja devat. Iranissa ne kirjoitetaan kuitenkin "ahura" ja "daeva".

Avestan vanha osa on lähes yhtä vanha kuin RigVeda. Tässä Avestan vanhassa osassa ahurat ja daevat ovat lähes samanlaisia kuin Rigvedassa. Molemmissa kirjoissa ne ovat yliluonnollisten olentojen ryhmiä. Mutta ne ovat luonteeltaan hyvin erilaisia.

Jonkin aikaa Rigvedan kirjoittamisen jälkeen asuruksista ja devoista kerrottiin tarinoita, jotka saivat heidät luopumaan ystävyydestä. Samanlaista tapahtui myös Avestassa. Ainoastaan, että nämä kaksi ryhmää oli vaihdettu: Asuraksista tuli demoneita alueilla, joilla puhuttiin Pohjois-Intian kieliä, ja daevoista tuli demoneita alueilla, joilla puhuttiin iranilaisia kieliä.

Ei tiedetä varmasti, miksi näin tapahtui. Siitä on hyvin, hyvin pitkä aika.

Yksi mahdollinen syy siihen, miksi asuruksista tuli Intiassa demoneja, on tämä: Rigvedan kirjoittamisen jälkeen intialaiset alkoivat ajatella, että asura tarkoittaa a-suraa, joka tarkoittaa "ei sankaria". Joten ehkä tällä tavoin asurat saivat huonon nimen.

Yksi mahdollinen syy siihen, miksi Daevoista tuli Iranissa demoneita, on tämä: Iraniin ilmestyi hyvin ajattelevainen mies nimeltä Zarathustra, suunnilleen samaan aikaan, kun intialaiset kirjoittivat Rigvedan viimeistä osaa. Hän ajatteli ja pohti paljon sitä, miksi maailmassa oli hyvyyttä ja pahuutta. Lopulta hän kertoi kaikille, mitä hän oli ajatellut. Ja yksi niistä asioista oli, että daavoihin ei voinut luottaa, koska ne eivät osanneet erottaa totuutta valheesta. Jonkin ajan kuluttua Zarathustrasta tuli hyvin suosittu ajatustensa vuoksi. Ja niinpä daevoista tuli ajan myötä demoneita Iranissa.

Molemmissa tapauksissa toinen osapuoli ei tiennyt, mitä toinen osapuoli ajatteli. Niinpä Intiassa vain asuruksista tuli demoneja. Ja Iranissa vain daevoista tuli demoneita.

Monta, monta vuosisataa ennen Rigvedaa ja ennen Zarathustraa nimi, joka kuulostaa "Asura"-nimeltä, oli hyvin mahtavan jumalan oikea nimi. Joidenkin tutkijoiden mukaan hänen nimensä oli "Ansu", mutta tämä ei ole varmaa. Siksi nimi kirjoitetaan *Ansu. Tuo '*' tarkoittaa, että se ei ole varmaa. *Ansu oli elämän jumala, josta nimi 'asura' ja 'ahura' tulee. Tiedämme, että tämä jumala oli olemassa, koska kaukana Pohjois-Euroopassa oli myös jumala nimeltä 'Aesir', joka oli myös elämän antaja. Joskus voi käydä niin, että samanlainen nimi esiintyy kahdessa tai kolmessa paikassa. On kuitenkin hyvin harvinaista, että sama nimi esiintyy samassa tehtävässä. Siksi 'Asura', 'Ahura' ja 'Aesir' ovat kaikki peräisin '*Ansu'-nimestä. Ja tiedämme, että tällaisen jumalan on täytynyt olla hyvin voimakas, koska hän oli hyvin suosittu hyvin pitkään.

Vaikka asurat ja ahurat ovat sukua toisilleen, niitä ei pidä sekoittaa keskenään. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että niiden nimet ovat hieman erilaiset. Se johtuu myös siitä, että ne ovat hyvin erilaisia. Tärkeintä on kuitenkin se, että ne ovat eri kulttuureista. Vaikka ne tulisivatkin samasta paikasta, siitä on hyvin kauan aikaa. Näin pitkän ajan kuluttua ihmisillä on hyvin erilaisia käsityksiä niistä.