Diastole — sydämen täyttövaihe: määritelmä ja merkitys

Diastole — sydämen täyttövaihe: selkeä määritelmä, merkitys verenkierrolle ja sydänterveydelle sekä tärkeimmät vaikutukset ja hoitovinkit.

Tekijä: Leandro Alegsa

11-01-2026 04:06

Diastole (lausutaan /daɪˈæstəliː/) on aika sydämen lyönnin aikana, jolloin sydän täyttyy verellä supistuksen jälkeen. Sydämen supistumista kutsutaan systoleksi, ja se on diastolen vastakohta. Termi diastole tulee kreikan kielen sanasta διαστολη. Se tarkoittaa laajentumista tai avautumista.

Määritelmä ja vaiheet

Diastole on sydämen lepovaihe lyönnin (sykkeen) välillä. Se voidaan jakaa useisiin vaiheisiin:

Isovolumeettinen relaksaatio – kammiot alkavat rentoutua heti systolen jälkeen, mutta läppien asento estää verta virtaamasta vielä sisään.
Nopea täyttyminen – keuhkoista ja systeemisestä kierrosta tuleva veri virtaa nopeasti kammioihin, kun eteiskammioläpät ovat auki.
Diastasis – täyttö hidastuu, kun paine-erot kaventuvat.
Eteisten systole (atrial systole) – eteisten supistuminen täydentää kammioiden täyttöä ennen seuraavaa systolea.

Fysiologinen merkitys

Diastolen tehokkuus määrää, miten hyvin kammioihin palautuu verta ja siten myös iskutilavuuden ja minuuttitilavuuden. Hyvä täyttyminen tukee sydämen pumppaustehoa.
Sydämen sepelvaltimot perfusoituvat pääosin diastolen aikana, joten diastolen pituudella ja paineilla on suuri merkitys sydänlihaksen hapensaannille.
Verisuonista mitattu diastolinen verenpaine on verenpainearvon alempi luku (esim. 120/80 mmHg — 80 on diastolinen paine) ja kuvastaa valtimoiden vastusta ja täytettyä sydämen lepovaiheen painetta.

Mihin tekijät vaikuttavat diastoleen?

Sykkeenopeus: korkea syke lyhentää diastolea enemmän kuin systolea, mikä voi heikentää täyttymistä.
Kammiolihaksen joustavuus (compliance): jäykkä, paksuuntunut tai fibrotisoitunut kammio heikentää täyttymistä ja nostaa diastolista täyttöpainetta.
Relaksaatio: huono aktiivinen relaksaatio (esim. iskemia) vaikeuttaa varhaista täyttymistä.
Läpät: esimerkiksi pitkälle edennyt mitraalistenoosi tai regurgitaatio muuttaa täyttömekaniikkaa.

Kliininen merkitys ja tutkimus

Diastolinen dysfunktio tarkoittaa täyttymisvaikeutta ja voi johtaa oireisiin kuten hengenahdistukseen ja turvotukseen. Se on yleinen syy sydämen vajaatoimintaan säilyneellä ejektiofraktiolla (HFpEF).
Diagnoosi perustuu oireisiin, kliiniseen tutkimukseen ja kuvantamiseen. Ekokardiografia arvioi diastolista toimintaa mittareilla kuten E/A-suhde, E/e' ja laskimotäyttöparametrit. Verikokeista BNP/NT-proBNP voivat tukea diagnostiikkaa.
Hoito keskittyy oireiden lievitykseen ja taustasyiden hoitoon: rytmin ja sykkeen hallinta, verenpaineen hoito, diureetit ylikuormituksen vähentämiseksi sekä mahdollisesti ACE-estäjät/ARB:t tai muut sydänlääkkeet tilanteen mukaan.

Käytännön huomioita

Diastolinen paine (verenpaineen alempi luku) kertoo osaltaan suonten vastuksesta ja sydämen lepovaiheen paineista — liian korkea diastolinen paine on riskitekijä sydän- ja verisuonisairauksille.
Sykkeen hallinta (esim. beetasalpaajat tai kalsiumkanavan salpaajat) voi parantaa diastolista täyttymistä erityisesti nopeassa rytmissä.
Sydänlihaksen hapensaanti riippuu diastolesta, joten sepelvaltimoiden sairaudet ja iskemia heikentävät usein diastolista toimintaa.

Yhteenvetona: diastole on olennainen osa sydämen pumppauskiertoa — se mahdollistaa kammioiden täyttymisen, vaikuttaa verenkierron tehokkuuteen ja sydänlihaksen hapensaantiin, ja sen häiriöt ovat merkittävä kliininen ongelma.

Sydän kammioperäisen diastolen aikana.

Sydämen sisällä

Diastolea on kahdenlaista.

Kammioperäinen diastole on aika, jolloin sydämen kaksi alempaa kammiota, joita kutsutaan kammioiksi, rentoutuvat, jotta veri pääsee virtaamaan sisään.
Eteisdiastole on aika, jolloin sydämen kaksi ylempää kammiota, joita kutsutaan eteisiksi, rentoutuvat, jotta veri pääsee virtaamaan sisään.

Kammioperäisen diastolen aikana paine (vasemmassa ja oikeassa) kammiossa laskee. Kun vasemman kammion paine laskee vasemman eteisen painetta pienemmäksi, mitraaliläppä avautuu. Veri virtaa tällöin eteisestä kammioon. Nopeutta, jolla veri virtaa kammioihin, voidaan käyttää diastolisen toimintahäiriön diagnosoimiseen.

Diastolinen paine

Koska sydän rentoutuu diastolen aikana, "diastolinen paine" on matalin paine valtimoverenkierrossa kunkin sydämenlyönnin aikana. Korkein valtimopaine vallitsee, kun sydänlihas supistuu, ja sitä kutsutaan systoliseksi paineeksi.

Kun verenpainetta mitataan lääketieteellisiin tarkoituksiin, diastolinen paine on systolisen ja diastolisen paineen "suhteen" toinen luku; esimerkiksi: 120/80.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on diastole?

V: Diastole on sydämenlyönnin aika, jolloin sydän täyttyy verellä supistuksen jälkeen.

K: Mikä on systole?

V: Systole on sydämenlyönnin aika, jolloin sydän supistuu ja työntää verta kehon läpi.

K: Mistä sana diastole on peräisin?

V: Sana diastole tulee kreikan kielen sanasta διαστολη, joka tarkoittaa laajentumista tai avautumista.

K: Miten sydän toimii diastolen aikana?

V: Diastolen aikana sydän rentoutuu ja laajenee, jotta veri pääsee virtaamaan kammioihin.

K: Miksi diastolia pidetään systolen vastakohtana?

V: Systolea ja diastolea pidetään vastakohtina, koska systole on supistumisjakso, jolloin sydän pumppaa verta ulos, kun taas diastole on rentoutumisjakso, jolloin veri täyttää sydämen.

K: Miten diastole on tärkeä sydämen yleisen terveyden kannalta?

V: Diastole on tärkeä, koska se antaa sydämen täyttyä uudelleen verellä, mikä on välttämätöntä terveen verenkierron ja hapensaannin ylläpitämiseksi koko kehossa.

K: Mitä tarkoittaa, kun jollakin on diastolinen toimintahäiriö?

V: Diastolinen toimintahäiriö on tila, jossa sydämellä on vaikeuksia täyttyä verellä diastolen aikana, mikä voi johtaa verenvirtausongelmiin ja mahdolliseen sydämen vajaatoimintaan.

Etsiä