Panssarisiimaeliöt
Dinoflagellaatit ovat suuri ryhmä lippulohkoisia alkueläimiä. Noin puolet niistä on fotosynteettisiä, loput ovat enimmäkseen heterotrofisia muiden alkueläinten saalistajia. Fotosynteettisiä kutsutaan joskus vapaasti "leviksi" ja petoeläimiä kutsutaan joskus vapaasti "alkueläimiksi".
Eri kirjoittajat ovat luokitelleet ne järjestykseen, luokkaan ja heimoon. Niiden sukulaisuussuhteita tutkitaan aktiivisesti.
Useimmat ovat meriplanktonia, mutta niitä esiintyy myös makean veden elinympäristöissä. Niiden populaatiot jakautuvat lämpötilan, suolapitoisuuden tai syvyyden mukaan. Ryhmään kuuluu monia symbionttilajeja ja bioluminesenssilajeja.
Tällä hetkellä on kuvattu noin 1 555 lajia vapaasti eläviä merten dinoflagellaatteja. Viimeisimpien arvioiden mukaan eläviä dinoflagellaattilajeja on yhteensä 2 294, mukaan luettuina meressä, makeassa vedessä ja loisissa elävät dinoflagellaatit.
Biologia
Zooxanthellae
Jotkin dinoflagellaatit ovat zooxanthellae: merellisten eukaryoottien ja eläinten, kuten antozoan-korallien, endosymbionteja. Nämä riuttoja rakentavat korallit ovat suurelta osin riippuvaisia niistä. Muita organismeja, jotka voivat isännöidä zooxanthelloja, ovat meduusat, simpukat, foraminiferat, meriliskot eli nudibranchit sekä sädesienet ja radiolaria.
Punaiset vuorovedet
Dinoflagellaatit aiheuttavat "punaisia vuorovesiä", jotka voivat myrkyttää kaloja. Niitä on joskus yli miljoona solua millilitrassa. Jotkin lajit tuottavat hermomyrkkyjä, jotka tappavat kaloja ja kerääntyvät suodattimilla eläviin ravintokasveihin, kuten äyriäisiin, jotka puolestaan voivat välittää niitä niitä syöville ihmisille. Ilmiötä kutsutaan punaiseksi vuorovedeksi, joka johtuu kukinnan vedelle antamasta väristä. Kaikki dinoflagellaattikukinnat eivät ole vaarallisia. Merivedessä yöllä näkyvä sinertävä välkyntä johtuu usein bioluminesenssikukinnoista, jotka lähettävät lyhyitä valonvälähdyksiä häiriintyessään.
Luokitus
Vaikka dinoflagellaattien tumat luokitellaan eukaryooteiksi, niiltä puuttuu joitakin eukaryoottien tumien keskeisiä piirteitä. Dodge nimesikin dinoflagellaattien tuman mesokaryoottiseksi, koska sillä on välimaastoon sijoittuvia ominaisuuksia prokaryoottisten bakteerien kierteisten DNA-alueiden ja tarkkaan määritellyn eukaryoottisen ytimen välillä. Tässä ryhmässä on kuitenkin tyypillisesti eukaryoottisia organelleja, kuten golgi-kompleksit, mitokondriot ja kloroplastit.
Ryhmään kuuluu monia monimutkaisia organelleja ja elämänmuotoja. Joillakin on selkärankaisten silmiä muistuttavia rakenteita, joillakin on nematokystia, jotkut elävät plasmodioina (monitumaiset muodot), joillakin on kaksi lippuliljaa, fotosynteettiset dinoflagellaatit sisältävät "hämmentävän määrän" plastidityyppejä, ja niiden genetiikka ja solubiologia on kokonaisuudessaan eksentristä.
Fossiilit
Fossiiliset dinoflagellaatit ovat tärkeitä stratigrafiassa, kerrostumien ajoituksessa ja korrelaatiossa. Dinoflagellaateilla on elämänsä aikana liikkuva planktonimuoto ja kestävä kystavaihe, jonka ansiosta ne voivat säilyä talven yli sedimentissä. Vain kysta fossiilisoituu. Niiden ensimmäinen varma esiintyminen ajoittuu siluurikaudelle, ja suuri säteily tapahtuu mesotsooisella kaudella. s440 Margulis ja kollegat luokittelevat ne Phylum Dinomastigota -ryhmään.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat dinoflagellaatit?
V: Dinoflagellaatit ovat ryhmä flagellaattisia protisteja, jotka ovat joko fotosynteettisiä tai heterotrofisia muiden protistien saalistajia.
K: Ovatko kaikki dinoflagellaatit fotosynteettisiä?
V: Ei, vain noin puolet dinoflagellaateista on fotosynteettisiä, kun taas loput ovat heterotrofisia saalistajia.
K: Mitkä ovat fotosynteettisten ja saalistavien dinoflagellaattien eri nimet?
V: Fotosynteettisiä dinoflagellaatteja kutsutaan joskus "leviksi" ja saalistavia dinoflagellaatteja joskus "alkueläimiksi".
K: Missä ympäristöissä dinoflagellaatteja tavataan yleisesti?
V: Dinoflagellaatteja esiintyy yleisimmin meriplanktonissa, mutta ne ovat yleisiä myös makean veden elinympäristöissä.
K: Mitkä tekijät vaikuttavat dinoflagellaattien populaatioihin?
V: Meren pintalämpötila, suolapitoisuus ja syvyys vaikuttavat dinoflagellaattipopulaatioihin.
K: Kuinka monta lajia vapaasti eläviä merellisiä dinoflagellaatteja on tällä hetkellä kuvattu?
V: Tällä hetkellä on kuvattu noin 1 555 vapaasti elävien merten dinoflagellaattilajia.
K: Kuinka monta dinoflagellaattilajia arvioidaan olevan yhteensä?
V: Viimeisimpien arvioiden mukaan eläviä dinoflagellaattilajeja on yhteensä 2 294, mukaan luettuina meri-, makean veden ja loislajit.
