Systole (sydämen supistuminen) — määritelmä ja toiminta

Systole — sydämen supistuminen: selkeä määritelmä ja toiminta, miten sydänlihaksen sähköinen signaali saa kammiot supistumaan ja pumppaamaan veren kehoon ja keuhkoihin.

Systole on sydämen lyönnin viimeinen vaihe. Se tapahtuu heti diastolen jälkeen, kun sydän täyttyy uudelleen verellä. Systolen aikana sydämen molemmat kammiot supistuvat (puristuvat). (Kammiot ovat sydämen suurimmat osat, jotka pumppaavat verta kehoon ja keuhkoihin.)

Systolen aikana sydänlihas saa automaattisen sähköisen signaalin, joka käskee sydäntä supistumaan (puristumaan). Tämä saa veren virtaamaan ulos sydämestä.

Mitä systolessa tapahtuu?

Systole voidaan jakaa kahteen päävaiheeseen: eteisten (atria) supistukseen eli eteissystoleen ja kammioiden (ventrikkelien) supistukseen eli kammiosystoleen. Lyhyesti:

• Eteissystole: eteiset supistuvat, mikä täydentää kammiotäyttöä ("täyttöä viimeistelevä vaihe").
• Kammiosystole: molemmat kammiot supistuvat lähes samanaikaisesti. Tämä koostuu ensin isovolumeerisesta kontraktiosta (puristuminen suljetuin läppäin, jolloin paine nousee mutta tilavuus ei vielä muutu) ja sitten ejektio‑vaiheesta (kun puoli­kuuläpäät aortassa ja keuhkovaltimossa avautuvat ja veri pumpataan ulos).

Sydämen läpät ja äänet

Kun kammioiden paine nousee riittävästi, eteis‑kammio‑läpät (mitraali ja trikuspidaali) sulkeutuvat — tämä sulkeutuminen aiheuttaa sydämen 1. äänen (S1). Kun kammioiden supistus päättyy ja paine laskee, puoli­kuuläpät (aortta ja keuhkovaltimo) sulkeutuvat, mikä antaa 2. äänen (S2).

Sähköinen toiminta ja EKG‑yhteys

Sydämen sähköinen aktivaatio näkyy EKG:ssä. P‑aallon aikana tapahtuu eteisten depolarisaatio ja sitä seuraa eteissystole. QRS‑kompleksi vastaa kammioiden depolarisaatiota ja käynnistää kammiosystolen. T‑aalto liittyy kammioiden repolarisaatioon ja kammioiden relaksaation eli diastolen alkuun.

Systolen merkitys verenpaineelle ja kliininen näkökulma

Systolinen verenpaine on paine valtimossa sydämen supistuessa (veren joutessa ulos kammioista) — tämä on verenpaineen yläarvo, jota mitataan verenpainemittarilla. Korkea systolinen paine voi johtaa sydämen kuormittumiseen ja altistaa verenkierto‑ ja sydänsairauksiin. Toisaalta heikko kammioiden supistuminen (systolinen dysfunktio) voi aiheuttaa oireita, kuten hengenahdistusta ja väsymystä; tällöin puhutaan usein sydämen vajaatoiminnasta, erityisesti kun ejektiofraktio on alentunut.

Säätely ja vaikutukset

Sydämen supistumista säätelevät autonomisen hermoston vaikutukset ja hormonaaliset tekijät. Sympaattinen hermosto lisää supistusvoimaa ja sykettä, kun taas parasympaattinen aktivaatio hidastaa sykettä. Harjoittelu, ikä, sairaudet (esim. sepelvaltimotauti, verenpainetauti) ja lääkitys voivat kaikki vaikuttaa systolen tehokkuuteen.

Aika ja suhde koko sykliin

Systolen kesto vaihtelee sydämen sykkeen mukaan, mutta normaalilla levossa sydämen supistus vie yleensä noin kolmanneksen koko syklistä ja diastole noin kaksi kolmannesta. Korkeammalla sykkeellä suhteellinen systolen osuus voi pienenemisen sijaan kuitenkin suhteellisesti kasvaa, jolloin täyttyminen lyhenee.

Yhteenvetona: systole on sydämen aktiivinen supistusvaihe, jonka aikana veri pumpataan kehon ja keuhkojen verenkiertoon. Se koostuu eteisten ja kammioiden supistuksesta, liittyy selkeästi EKG‑muutoksiin ja vaikuttaa voimakkaasti verenpaineeseen sekä sydämen toimintaan.

Hae kirjaimella