Disneyn yhdeksän animaatiomestaria – elokuvat ja perintö

Tutustu Disneyn yhdeksään animaatiomestariin — heidän elokuviinsa, luomuksiinsa ja vaikuttavaan perintöön animaation historiassa.

Disneyn yhdeksän vanhaa miestä olivat joukko animaattoreita, jotka olivat Disneylle keskeisiä tekijöitä vuosikymmenten ajan. He luovat monia yhtiön tunnetuimmista hahmoista ja kohtauksista aina Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä Kettu ja koiraan. Nimi "yhdeksän vanhaa miestä" on Walt Disneyn leikkisä nimitys ryhmälle; hän lainasi ilmaisun viitaten siihen, että Franklin D. Roosevelt kutsui Yhdysvaltain korkeinta oikeutta yhdeksäksi vanhaksi mieheksi. Ryhmä vaikutti ratkaisevasti klassisen animaation ilmeeseen, tarinankerrontaan ja Disneyn koulutusperinteeseen.

Yhdeksän vanhaa miestä olivat:

• Les Clark (17. marraskuuta 1907 - 12. syyskuuta 1979), joka tuli Disneyn palvelukseen vuonna 1927. Hänet tunnetaan erityisesti Mikki Hiiren animaation varhaisesta kehitystyöstä; Clark oli ainoa ryhmän jäsenistä, joka työskenteli hahmon parissa alusta alkaen yhdessä Ub Iwerksin kanssa. Les animoitsi lukuisia kohtausten läpi 1930–1950-lukujen ja työskenteli vielä Lady And The Tramp -elokuvan aikaan. Myöhemmin hän siirtyi myös ohjaajaksi ja osallistui monien lyhytelokuvien ja animaatioiden tuotantoon.
• Ollie Johnston (31. lokakuuta 1912 - 14. huhtikuuta 2008) liittyi Disneyn riveihin vuonna 1935. Hän työskenteli aluksi Lumikin parissa ja tuli tunnetuksi hienotunteisesta ja tunnekeskeisestä animaatiostaan. Johnston kirjoitti yhdessä Frank Thomasin kanssa opuksen The Illusion of Life, joka on edelleen yksi animaation teoria- ja oppikirjoista. Hänen tunnettuja töitään ovat mm. hahmot kuten herra Smee (Peter Pan), Tuhkimon äitipuoli (Tuhkimo) sekä prinssi John (Robin Hood). Johnston työskenteli myös yhdessä Thomasin kanssa hahmojen, kuten Ichabod Cranen ja Sir Hissin, kehittämisessä.
• Frank Thomas (5. syyskuuta 1912 - 8. syyskuuta 2004) liittyi Disneyyn vuonna 1934. Thomas oli tunnettu hienovaraisesta draaman ja komedian rytmityksestä animaatiossa. Hän kirjoitti yhdessä Ollie Johnstonin kanssa vaikutusvaltaisen teoksen The Illusion of Life, ja hänen töihinsä kuuluvat mm. ilkeä äitipuoli (Tuhkimo), sydänkuningatar (Liisa Ihmemaassa) sekä kapteeni Koukku (Peter Pan). Thomas vaikutti myös Disneyn tarinankerronnalliseen tyyliin ja koulutti myöhemmin nuorempia animaattoreita.
• Wolfgang "Woolie" Reitherman (26. kesäkuuta 1909 - 22. toukokuuta 1985) aloitti Disneyllä animaattorina ja ohjaajana vuonna 1935. Reitherman siirtyi myöhemmin yhtiön pääohjaajaksi ja vastasi useista Disneyn elokuvien ohjauksista Walt Disneyn kuoleman jälkeen aina omaan eläkkeelle jäämiseensä saakka (eläkkeelle jäämiseensä asti). Hänen animaatiotyönsä kattaa monenlaisia hahmoja, kuten krokotiilin (Peter Pan), lohikäärmeen (Prinsessa Ruusunen) ja rottahahmon (Lady And The Tramp).
• John Lounsbery (9. maaliskuuta 1911 - 13. helmikuuta 1976) aloitti Disneyllä työt vuonna 1935 ja nousi nopeasti yhdeksi yhtiön tähtianimaattoreista. Kollegat kutsuivat häntä usein lempinimellä 'Louns'. Hänen piirrostyylinsä tunnettiin muhkeudesta ja ilmeikkyydestä. Lounsbery animoi esimerkiksi Ben Ali Gatorin Fantasiassa, isa-hahmoa Peter Panissa, useita hahmoja Lady And The Trampissa, kuninkaita Sleeping Beautyssa sekä norsuja Viidakkokirjassa. 1970-luvulla hän siirtyi myös ohjaajan tehtäviin ja osallistui mm. Nalle Puh ja Tiikeri -lyhytelokuvan sekä The Rescuers -elokuvan ohjaustyöhön.
• Eric Larson (3. syyskuuta 1905 - 25. lokakuuta 1988) liittyi Disneyn tiimiin jo vuonna 1933. Larson oli erinomainen hahmoanimaattori: hänen kynästään lähtivät mm. Pegin kohtaukset Lady ja kulkuri -elokuvassa, korppikotkat Viidakkokirjassa, Peter Panin lento Lontoon yli sekä Brer Rabbit, Brer Fox ja Brer Bear elokuvassa Etelän laulu. Larssonin merkittävin panos oli kuitenkin kouluttajana: 1970-luvulla hänelle annettiin vastuulle etsiä ja kouluttaa uusia lahjakkuuksia Disneyyn, ja hän vaikutti voimakkaasti seuraavan sukupolven animaattoreiden urakehitykseen (kykyjä).
• Ward Kimball (4. maaliskuuta 1914 - 8. heinäkuuta 2002) liittyi Disneyyn vuonna 1934. Kimballin tyyli oli usein vapaampi ja kokeilevampi kuin monilla kollegoilla; hänen töihinsä kuuluvat mm. Lucifer sekä Jaq ja Gus (Tuhkimo) sekä Hullu Hatuntekijä ja Kesseli (Liisa Ihmemaassa). Kimball tunnettiin myös omaperäisestä huumoristaan ja kyvystään rikkoa perinteisen animaation rajoja.
• Milt Kahl (22. maaliskuuta 1909 - 19. huhtikuuta 1987) aloitti työskentelyn Disneylle vuonna 1934, aluksi Lumikin parissa. Kahl oli tyyliltään erittäin puhdaslinjainen ja vaikutti voimakkaasti hahmosuunnitteluun ja -piirtoon. Hänen tunnettuja töitään ovat mm. Shere Khan (Viidakkokirja), hovimestari Edgar (Aristokissat), Nottinghamin sheriffi (Robin Hood) sekä Madame Medusa (Pelastajat). Kahlin vaikutus näkyy monien ikonisten Disneyn pahisten ja päähenkilöiden muotoilussa.
• Marc Davis (30. maaliskuuta 1913 - 12. tammikuuta 2000) aloitti Disneyllä vuonna 1935 työskentelemällä Lumikin parissa. Davis erikoistui sekä sympaattisten että epäilemättä hurjien hahmojen luomiseen: hän antoi elämän mm. Bambille ja Thumperille (Bambi), Maleficentille ja tämän korpille (Prinsessa Ruusunen) sekä Cruella DeVillille (Sata ja yksi dalmatialaista). Davis osallistui myös konseptisuunnitteluun Disneylandin nähtävyyksiin, kuten Disneylandin Pirates of the Caribbean- ja Haunted Mansion -kohteisiin, ja hänen vaikutuksensa ulottui siten myös puistokokemuksiin.

Robin Hoodin ilmestyessä vain neljä alkuperäisistä yhdeksästä oli yhä aktiivisesti animaattoreina Disneyllä: Milt Kahl, John Lounsbery, Frank Thomas ja Ollie Johnston. Eric Larson ja Wolfgang Reitherman työskentelivät yhä Disneyllä, mutta heidän roolinsa olivat muuttuneet enemmän koulutukseen ja ohjaukseen. Lounsbery kuoli vuonna 1976; Kahl jäi eläkkeelle samana vuonna ja kuoli myöhemmin vuonna 1987. Thomas ja Johnston jäivät eläkkeelle vuonna 1978 mutta pysyivät elokuvamaailman läheisyydessä ja saivat mainintoja ja cameo-esiintymisiä myöhemmissä elokuvissa; heidät nähtiin muun muassa cameo-esiintymisissä Brad Birdin ohjaamissa elokuvissa Rautajättiläinen (The Iron Giant, Warner Bros., 1999) ja Ihmeperhe (Pixar, 2004). Frank Thomas kuoli vuonna 2004, jonka jälkeen Ollie Johnston oli viimeinen elossa ollut "vanha mies" kunnes hän kuoli 14. huhtikuuta 2008.

Perintö: Yhdeksän vanhaa miestä muovasivat modernin animaation peruskäsitteitä — ilmaisun, painon, rytmin ja emotionaalisen hetken kuvaamisen — ja heidän työskentelynsä vaikutti sekä Disneyn klassikoihin että koko alan koulutukseen. Erityisesti Ollie Johnstonin ja Frank Thomasin kirja The Illusion of Life toimii edelleen perusteoksena animaation oppimisessa. Monet heistä siirtyivät myös ohjaukseen, hahmosuunnitteluun ja Disney-puistojen konseptityöhön, ja Eric Larsonin koulutusvastuu varmisti, että seuraava sukupolvi jatkoi perinnettä. Heidän vaikutuksensa näkyy yhä animaation tekniikoissa, hahmosuunnittelussa ja Disneyn tarinankerronnassa.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Keitä olivat yhdeksän vanhaa miestä?

K: Mikä oli viittaus Franklin D. Rooseveltiin Walt Disneyn ryhmän nimessä?

K: Mitä töitä Les Clark teki Disneyllä?

K: Minkä kirjan Ollie Johnston kirjoitti Frank Thomasin kanssa?

K: Mitä hahmoja Frank Thomas animoi?

Kysymys: Kuka ohjasi kaikki Disneyn elokuvat Waltin kuoleman jälkeen hänen eläkkeelle jäämiseensä asti?

K: Kuka koulutti uusia kykyjä Disneyllä 1970-luvulla?

Hae kirjaimella