Droonihyökkäys (lennokki-isku): määritelmä, aseistus ja käyttö

Droonihyökkäys (lennokki-isku): selkeä määritelmä, aseistus, käyttötilanteet ja vaikutukset – perusteellinen katsaus historiaan, tekniikkaan ja kansainvälisiin esimerkkeihin.

Lennokki-isku tarkoittaa yhden tai useamman miehittämättömän taisteluilma-aluksen tai aseistetun kaupallisen miehittämättömän ilma-aluksen (UAV) suorittamaa hyökkäystä. Tyypillisesti toimintaan kuuluu ohjuksen laukaisu, pommin pudotus tai muunlaisen ampuma- tai räjähdevaikutteisen latauksen suuntaaminen kohteeseen. Lennokit voivat olla pieniä kuluttajatason multikopterimalleja, taktisia suorituskykyisiä droneja tai suurempia UCAV-luokan (Unmanned Combat Aerial Vehicle) järjestelmiä.

Määritelmä ja järjestelmätyypit

Termi kattaa laajan skaala järjestelmiä ja toimintatapoja. Määrittelyssä erotetaan yleensä:

• Henkilökohtaiset ja kaupalliset lennokit — pienet multikopterit, joita voidaan varustaa räjähteillä, sinkoavilla ammustarvikkeilla tai palovaroitteilla;
• Taktiset UAV:t — pidemmän kantaman ja suuremman hyötykuorman drone-järjestelmät, joilla voidaan kantaa ohjattuja ammuksia tai räjähdyspaketteja;
• UCAVit ja aseistetut MALE-järjestelmät — sotilastason miehittämättömät taistelualukset, jotka käyttävät tarkkuusohjattuja aseita ja integroitua tiedustelua.

Aseistus ja ohjaus

Lennokkeihin voidaan asentaa erilaisia aseita ja hyötykuormia. Ne voivat sisältää esimerkiksi:

• ohjatut tai ohjaamattomat ammukset ja pommit;
• räjähteet tai rypälepommit;
• polttopommit tai palovaikutteiset lataukset;
• ilmasta pintaan -ohjukset, ilmasta ilmaan -ohjukset ja panssarintorjuntaohjukset;
• tarkkuusohjatut ammukset ja laser- tai GPS-opastetut räjähdepaketit.

Ohjaukseen käytetään yleensä etäohjausta maaliikenteeltä, satelliittiyhteyttä tai esiohjelmoitua reititystä. Kehittyneimmissä järjestelmissä on käytössä kuva- ja sensoritiedon realiaikainen linkitys ja automaattinen kohteen tunnistus (autonomous target recognition).

Käyttötavat ja taktiikat

Lennokki-iskuja käytetään useisiin tarkoituksiin:

• Kohdennetut tappoiskut — esimerkiksi korkea-arvoisia yksittäisiä kohteita tai terroriuhkia vastaan;
• Suora tulituki — taistelutilanteissa panssari- tai joukkoihin kohdistuva ammunta;
• Satunnaiset häiriö- ja peloteiskut — infrastruktuurin vahingoittaminen tai pelotevaikutuksen luominen;
• Sotilaallinen tiedustelu ja hyökkäyksen yhdistäminen — lennokki voi sekä kartoittaa että iskeä samassa operaatiossa;
• Hyökkäykset siviilikohteisiin ja asutukseen kohdistuvat riskit — erityisesti kun käytetään epätarkkoja tai improvisoituja asekuormia.

Käytännössä lennokit tarjoavat edullisen ja nopeasti käyttöön otettavan tavan suorittaa iskuja ilman miehistön välitöntä vaaraa, ja niiden käyttö on yleistynyt sekä valtioiden että ei-valtiollisten toimijoiden keskuudessa. Myös droonilaumat (swarms) ja autonomisuus lisäävät taktisia mahdollisuuksia.

Oikeudelliset ja eettiset näkökohdat

Lennokki-iskuihin liittyy merkittäviä oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä. Kansainvälisessä oikeudessa arvioidaan muun muassa:

• iskeen laillisuutta suhteessa valtion suvereniteettiin ja ylityksiin;
• proportionaalisuutta ja erottelukyvyn noudattamista — erilaisten aseiden käyttö siviiliväestön läheisyydessä lisää riskiä siviiliuhreihin;
• vastuukysymyksiä — kuka on vastuussa tappioista, jos iskusta aiheutuu odottamattomia vahinkoja;
• pitkän aikavälin vaikutuksia, kuten konfliktien eskaloitumista ja sodankäynnin normien muuttumista.

Puolustus- ja torjuntamenetelmät

Lennokkiuhkaan on kehitetty useita torjuntakeinoja, joiden yhdistelmä tarjoaa tehokkaimman suojan:

• havainto ja tunnistus: tutkat, optiset sensorit ja akustiset järjestelmät;
• elektroninen sodankäynti: signaalien häirintä ja GPS/kommunikaation jamming;
• fyysiset torjuntakeinot: hävittäjät, ohjukset, kevyet ohjaamottomat aseet, verkkopyydykset ja ammukset;
• suojarakenteet ja peitetoimenpiteet: kriittisten kohteiden suojaaminen ja operatiivinen muutos toiminnassa;
• uudet teknologiat: korkean energian aseet (esim. lasersäteet) ja automaattiset järjestelmät toria varten.

Esimerkkejä käytöstä

11. syyskuuta 2001 jälkeen Yhdysvallat on käyttänyt lennokki-iskuja muun muassa Afganistanissa, Pakistanissa, Syyriassa, Irakissa, Somaliassa ja Jemenissä ilmasta pintaan -ohjuksia käyttäen. Useat muutkin valtiot ja ei-valtiolliset toimijat ovat käyttäneet lennokkeja kohdennettuihin tappoihin ja iskuiksiin eri konfliktialueilla.

Yhteenveto

Lennokki-iskut ovat muuttaneet nykyaikaista sodankäyntiä tarjoamalla edullisen, usein tarkan ja nopeasti käytettävän hyökkäysmahdollisuuden ilman miehistöriskejä. Samalla ne nostavat esiin merkittäviä oikeudellisia, eettisiä ja turvallisuuspoliittisia haasteita. Teknologian halpeneminen ja laajentunut saatavuus lisäävät todennäköisyyttä, että droneja käytetään yhä moninaisemmin sekä sota- että terroritoimissa, mikä korostaa tarvetta tehokkaille torjunta- ja sääntelyratkaisuille.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on lennokki-isku?

K: Mitä aseita lennokkeihin asennetaan lennokki-iskuja varten?

K: Missä maissa Yhdysvallat on käyttänyt lennokki-iskuja?

K: Mikä on lennokki-iskujen käytön tarkoitus?

K: Käyttävätkö vain Yhdysvallat lennokki-iskuja?

K: Mitä eroa on miehittämättömän taistelulennokin ja aseistetun kaupallisen miehittämättömän ilma-aluksen välillä?

Kysymys: Minkä tyyppisiin kohteisiin lennokki-iskut tyypillisesti kohdistuvat?

Hae kirjaimella