Keisarinna Myeongseong (19. lokakuuta 1851 - 8. lokakuuta 1895), joka tunnettiin myös nimellä kuningatar Min, oli kuningas Gojongin virallinen vaimo. Kuningas Gojong oli Korean Joseon-dynastian kaksikymmentäkuudes kuningas. Vuonna 1902 hänelle annettiin kunniakirja Hyoja Wonseong Jeonghwa Hapcheon Honggong Seongdeok Myeongseong Taehwanghu (Hangul: 효자원성정화합천홍공성덕명성태황후, Hanja: 孝慈元聖正化合天洪功誠德明成太皇后). Se lyhennetään yleensä muotoon Myeongseong Hwanghu (Hangul: 명성황후, Hanja: 明成皇后).
Tausta ja valtaannousu
Kuningatar Min kuului vaikutusvaltaiseen Yeoheung Min -sukuun, joka oli yksi Joseonin merkittävimmistä aatelissuvuista. Hänestä tuli kuningas Gojongin puoliso nuorena, ja pian avioliiton jälkeen hän alkoi vaikuttaa hovin politiikkaan. Kuningatar tunnettiin älykkyydestään, päättäväisyydestään ja vahvasta tahdostaan puolustaa Joseonin itsenäisyyttä vaikeina aikoina, jolloin suurvaltojen intressit kilpailivat Korean hallinnasta.
Poliittinen rooli ja ulkopolitiikka
Kuningatar Min osallistui aktiivisesti valtion asioihin ja pyrki edistämään modernisaatiota sekä suojelemaan Joseonia kasvavalta ulkovallalta, erityisesti Japanin vaikutukselta. Hän kannatti usean neuvonantajan ja aatelissuvun muodostamaa puoluetta, joka etsi vastapainoa Japanin vallankäytölle hankkimalla tukea muilta suurvalloilta. Kun Kiina hävisi ensimmäisessä kiinalais-japanilaisessa sodassa (1894–1895), kuningatar alkoi etsiä apua myös Venäjältä estääkseen Japanin vaikutusvallan laajentumisen Joseoniin. Hänen toimensa herättivät vastustusta pro-japanilaisissa piireissä ja lisäsivät jännitteitä hovin sisällä.
Murha 8. lokakuuta 1895 (Eulmi-tapaus)
Varhain aamulla 8. lokakuuta 1895 tapahtui julma murha, jota korealaisessa historiankirjoituksessa kutsutaan usein Eulmi-sajabi (을미사변). Miehet, jotka sanoivat toimineensa Miura Gorōn komennossa, tunkeutuivat Gyeongbokin palatsiin. He pääsivät kuningattaren asuintiloihin (Okhoru) ja teloittivat siellä useita naisia, joita he epäilivät tai väittivät olevan keisarinna Myeongseong. Kun he vahvistivat, että yksi surmatuista oli todellakin kuningatar Min, heidän kerrotaan polttaneen tai pahoinpitelevän hänen ruumiinsa Okhorun edustalla olevassa metsässä, minkä seuraukset olivat traagiset ja laajasti tuomittuja.
Murhan järjestämisessä ja toteutuksessa on historian aikana esitetty syytöksiä japanilaisten kenraalien ja tiedustelu-upseerien osallistumisesta yhdessä korealaisten konnien tai hovin sisäisten vihollisten kanssa. Tapauksen jälkeen kansainvälinen huomio ja diplomatia kiihtyivät, ja monet pitivät tilannetta osoituksena siitä, kuinka hauras Joseonin itsemääräämisoikeus oli sukupolvien kääntyessä kohti modernia valtapolitiikkaa.
Seuraukset ja perintö
Kuningattaren murha johti voimakkaaseen vastareaktioon Koreassa ja lisäsi epäluuloa ja vihamielisyyttä Japania kohtaan. Tapaus vaikuttaa osaltaan siihen, että kuningas Gojong hakeutui turvaan Venäjän lähetystöön seuraavana vuonna (Agwan Pacheon), mikä muutti Korean ulkopoliittista suuntaa väliaikaisesti ja kasvatti suurvaltojen välistä kilpailua Korean herruudesta. Murha jäi pysyväksi araksi kansallisessa muistissa ja sitä käsitellään monissa historiankirjoituksissa ja muistelmissa.
Kuningattaren muistoa on vaalittu Etelä-Koreassa ja hänen elämänsä ja kuolemansa ovat inspiroineet lukuisia taiteellisia teoksia. Hänestä on kirjoitettu useita elämäkertoja ja romaaneja, samoin kuin tuotettu suosittuja musikaaleja ja muita teatteriesityksiä. Myös elokuvat ja televisiosarjat ovat käsitelleet hänen tarinaansa, ja hän on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Korean modernisaatioprosessin dramaattisimmista ja symbolisimmista hahmoista.
Muisti ja nykyaika
Nyky-Koreassa kiinnostus keisarinna Myeongseongin elämään ja rooliin kasvaa edelleen. Hänet nähdään monien mielestä vastarinnan ja kansallisen itsemääräämisoikeuden symbolina, ja hänen kohtalonsa toimii varoittavana esimerkkinä imperiumien valtapolitiikan vaikutuksista pieneen maahan. Historiantutkijat jatkavat tapauksen yksityiskohtaista analysointia, ja kansa keskustelee hänen toimistaan, motiiveistaan ja perinnöstään eri näkökulmista.