Johanneksen evankeliumi – Uuden testamentin neljäs kirja ja teemat

Johanneksen evankeliumi — syvällinen katsaus Uuden testamentin neljänteen evankeliumiin: kirjoittaja, keskeiset teemat, seitsemän "merkkiä" ja "Minä olen" -lausunnot.

Johanneksen evankeliumi on yksi Raamatun kirjoista. Se kuuluu Uuden testamentin alussa olevista neljästä "evankeliumista", jotka kertovat Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Johanneksen evankeliumi on Uuden testamentin neljäs kirja Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumien jälkeen, mutta sen teologinen painotus ja kertomustapa poikkeavat selvästi synoptikoista.

Evankeliumissa sanotaan, että kirjan on kirjoittanut "opetuslapsi, jota Jeesus rakasti". Perinteisesti tämä yhdistetään apostoli Johannekseen, Sebedeuksen poikaan, joka oli luultavasti nuorin Jeesuksen kahdestatoista apostolista. Traditio kertoo, että Johannes eli pitkään ja vietti vanhemmalla iällään aikaa myös Patmoksen saarella; hänelle on myös yhdistetty Uuden testamentin loppuun sijoittuva kirje ja viimeinen kirja, jota kutsutaan "Ilmestyskirjaksi". Historiallisesti ja tutkijoiden piirissä on kuitenkin keskustelua siitä, kenen käden jälkeä evankeliumi, Johanneksen kirjeet ja Ilmestyskirjan tekstit ovat: kysymyksiä herättävät tekstityyli, teologinen painotus ja aikakausien kirjallinen ympäristö.

Kooste ja rakenne

Johanneksen evankeliumi rakentuu selkeästi erottuviin osiin. Yleisesti tunnustettu jaottelu on:

• Prologi (1:1–18) — alkukertomus, joka alkaa kuuluisalla lauseella "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Prologi asettaa Kristuksen jumalallisen olemuksen (Logos-oppi) ja hänen tulemisensa ihmiseksi.
• Merkkien kirja (1:19–12:50) — kertomuksia Jeesuksen teoista (ns. "merkit"), jotka paljastavat hänen neitseellisen identiteettinsä ja voiman.
• Kunnian kirja (13–20) — päättää Jeesuksen kuolemaan, ylösnousemukseen ja merkitykseen liittyvillä opetuksilla, mukaan lukien pitkät puheet ja rukoukset (esim. ylipappisvaltakirja, Jeesuksen rukous opetuslapsille).
• Epilogi (21) — mahdollisesti myöhempi lisäys, jossa korostetaan Pietarin asemasta ja Johanneksen suhteesta tapahtumiin.

Keskeiset teemat ja piirteet

• Korkea kristologia: Evankeliumi painottaa Jeesuksen jumaluutta ja ikiaikaisuutta — hän ei ole pelkästään profeetta vaan "Sana", joka oli Jumalan tykönä ja oli Jumala.
• Logos-käsitys ja inkarnaatio: Jeesuksen kohdalla korostetaan, että Jumalan Sana tuli lihaksi ja asui ihmisten keskellä, jotta ihmiset voisivat nähdä Jumalan ominaisuudet ja saada elämän.
• Duaalistiset vastakohdat: valo–pimeys, usko–uskomattomuus, elämä–kuolema, yläpuolella–alapuolella. Nämä antavat kertomukselle filosofisen ja teologisen kontrastin.
• Merkit ja usko: Evankeliumissa teot (merkit) osoittavat Jeesuksen identiteetin ja ohjaavat lukijan uskoon; kirjassa todetaan suoraan, että kertomukset on kirjoitettu "että te uskoisitte" (Joh. 20:31).
• Pitkät teologiset puheet: Toisin kuin synoptikoissa, Johanneksessa on vähän vertauksia ja paljon pitkämuotoista opetusta (esim. "Minä olen" -lausunnot ja ylipappien rukous).
• Jeesuksen minä olen -lausunnot: Evankeliumissa esiintyy useita merkittäviä "minä olen" -ilmaisuja, muun muassa elämän leipä, maailman valo, portti, hyvä paimen, ylösnousemus ja elämä, tie, totuus ja elämä ja viinipuu. Näillä ilmaisuilla korostetaan Jeesuksen erilaisia pelastavia tehtäviä.

Merkit (esimerkkejä)

Evankeliumissa esiintyy seitsemän usein mainittua "merkkiä", jotka tutkijoiden mukaan toimivat kertomuksen teologisina virstanpylväinä. Niihin lukeutuvat mm.:

• vesi viiniksi Kana:ssa (ensimmäinen merkki)
• nasaretilaisen palvelijan parantaminen tai kohtaus (viranomaisen poika / palvelijan poika)
• parantaminen Betesdan altaalla
• vihannesten ruokkiminen (5000:n ruokkiminen)
• kävely veden päällä
• sokea syntymästä parantaminen
• Lasaruksen herättäminen kuolleista (joka ennakoi Jeesuksen omaa ylösnousemusta)

Historiallinen tausta ja kirjoittaminen

Tutkijoiden yleinen arvio sijoittaa Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen myöhäiselle 1. vuosisadalle, yleensä noin 90–110 jaa. Kirjoittamispaikaksi on perinteisesti ehdotettu Efesosta tai muuta Vähä-Aasian kristillistä yhteisöä. Evankeliumi näyttäytyy usein yhteisön tuotoksena, joka heijastaa paikallista teologiaa ja keskustelua juutalaisuuden, pakanuuden ja varhaiskristillisen identiteetin kysymyksistä.

On erimielisyyttä siitä, ovatko Johanneksen kirjeet, Johanneksen evankeliumin kirjoittanut Johannes ja Ilmestyskirjan kirjoittanut Johannes sama henkilö. Kielimuodon, teologian ja kirjallisten piirteiden vertailu on antanut erilaisia tulkintoja — jotkut tutkijat puhuvat "johanneisesta" liikkeestä tai koulukunnasta, eivät välttämättä yhden yksilön kirjoituksesta.

Tekstuaaliset ja teologiset erityispiirteet

Johanneksen evankeliumi erottuu synoptikoista monin tavoin: kronologia ja tapahtumien järjestys poikkeavat, temppelin puhdistus sijoittuu evankeliumin alkuun, ja Jeesuksen dialogit ovat pitkiä ja filosofisesti sävyttyneitä. Kielellisesti teksti sisältää syvällistä teologista sanastoa (esim. "Sana", "elämä", "totuus", "viisaus") sekä toistuvia motiiveja.

Varhaisimmat käsikirjoitusfragmentit, kuten Rylandsin papyrus (P52) — joka sisältää pienen pätkän Joh. 18:31–33, 37–38 — sijoitetaan usein 100–150 jaa. ajalle ja ne vahvistavat evankeliumin varhaista levikkiä kristillisissä piireissä.

Merkitys ja vaikutus

Johanneksen evankeliumi on vaikuttanut merkittävästi kristilliseen teologiaan, erityisesti käsityksiin Kristuksen jumaluudesta, inkarnaatiosta ja pelastuksesta. Teksti on ollut keskeinen lähde dogmaattiselle keskustelulle ja liturgialle sekä yksityiselle uskonnolliselle pohdinnalle.

Populaarikulttuurissa

Useat kohdat Johanneksen evankeliumista ovat juurtuneet laajempaan kulttuuriin. Esimerkkeinä mainittakoon ilmaisun "uudestisyntynyt" käyttö, joka perustuu luvun 3 keskusteluun; termiä käyttää mm. Chuck Colson kirjansa nimenä. Colson oli ensin presidentti Nixonin neuvonantaja, mutta myöhemmin vankilajakson jälkeen hänestä tuli vankilauudistaja ja evankelista.

Luvun 3 jae 16 on ehkä koko Uuden testamentin tunnetuin jae: "Sillä Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan poikansa (Jeesuksen), jotta jokainen, joka uskoo häneen, ei kuolisi, vaan eläisi iankaikkisesti". Tämä jae on esiintynyt laajalti julkisessa keskustelussa ja populaarikulttuurissa; esimerkiksi amerikkalainen jalkapalloilija Tim Tebow herätti huomiota kirjoittamalla pelissä kasvoilleen "Joh. 3:16".

Nykykatsaus ja tutkimus

Nykytutkimuksessa Johanneksen evankeliumi nähdään usein tekstinä, joka yhdistää legendaarisen perimän, yhteisön teologian ja varhaiskristillisen kristologia-reflektion. Tutkijat tutkivat mm. teoksen redaktionaalista rakennetta, yhteydet juutalaiseen kontekstiin, sen suhteita synoptisiin kertomuksiin sekä sen vaikutusta myöhempään kristilliseen ajatteluun. Keskustelua käydään myös siitä, kuinka paljon evankeliumin kertomukset perustuvat suoriin historiallis-tapahtumallisiin muistoihin verrattuna teologista opetusta ja yhteisöllisiä kokemuksia välittäviin kertomuksiin.

Yhteenvetona voi todeta, että Johanneksen evankeliumi on ainutlaatuinen Uuden testamentin teksti: se tarjoaa syvällisen teologisen tulkinnan Jeesuksen persoonasta ja tehtävästä, rakentaa kertomuksensa sekä "merkkien" että pitkien dialogien varaan ja on ollut ratkaiseva lähde kristilliselle uskolle ja kulttuurivaikutukselle.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Johanneksen evankeliumi?

K: Kuka kirjoitti Johanneksen evankeliumin?

K: Miten Johanneksen evankeliumi eroaa muista evankeliumeista?

K: Mikä on Johanneksen evankeliumissa esiintyvä kuvio?

Kysymys: Onko varmaa, että kaikki kolme Johannesta - kirjeiden, evankeliumin ja ilmestyksen kirjoittaja - ovat sama henkilö?

Hae kirjaimella