Mormonismi – Myöhempien Aikojen Pyhien kirkko: opit ja historia
Tutustu mormonismin oppeihin ja historiaan: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskomukset, kastetoimitukset ja vaikutus nykyaikaan.
Mormonismi on Joseph Smithin perustama kristillinen restauraatio-uskonnollinen liike. Monien vuosien ajan kirkon jäsenet tunnettiin "mormoneina" niiden keskuudessa, jotka eivät olleet kirkon jäseniä. Nimi "mormonit" ei yksinkertaisesti enää sovi heille. Heitä kutsutaan nyt nimellä "Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet". Heidän uskonnollinen liikkeensä on nimeltään "Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko". Sen opetukset muistuttavat monia kristillisiä kirkkoja, ja he pitävät itseään kristittyinä, vaikka jotkut muut kuin jäsenet eivät pidä heitä kristittyinä. Vuonna 2007 tehty tutkimus osoitti, että 31 prosenttia haastatelluista ei pidä mormoneja kristittyinä. Mormoneilla on uskomuksia, jotka poikkeavat kristillisten valtavirtakirkkojen uskomuksista. Mormonikirkko pitää itseään restauraatiokirkkona. Tämä tarkoittaa, että kirkon jäsenet uskovat, että se on alkuperäinen kristillinen kirkko, jonka Jeesus Kristus perusti ja jonka Joseph Smith Jr. toi takaisin ("palautti") vuonna 1830. Mormonismia ja bahaismia kutsutaan joskus "neljänneksi Abrahamin uskonnoksi".
Nykyään on noin 70 ryhmää, jotka kutsuvat itseään "mormoneiksi", joista suurin ja tunnetuin on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. He uskovat kasteeseen, jossa henkilö kastetaan kokonaan veden alle (upotuskaste), kuten selitetään Uskon artikloissa, jotka Joseph Smith kirjoitti kirjeessä Taivaan Isän ilmestyksen kautta.
Historia
Liikkeen perustajana pidetään Joseph Smithiä (1805–1844), joka kertoi saaneensa jumalallisia ilmestyksiä ja löytäneensä kultaiset levyt, joiden käännöksestä syntyi Mormonin kirja. Smith perusti kirkon Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltiossa vuonna 1830. Liike kohtasi alkuvuosinaan voimakasta vainoa ja seurasi suuria siirtymiä, kun jäsenet muuttivat useisiin paikkoihin Midwesternissä ja lopulta länteen Utahin alueelle, jota johti Brigham Young Smithin kuoleman jälkeen.
Pyhät kirjoitukset ja lisäpaljastukset
Mormonismin keskeisiä pyhiä tekstejä ovat:
- Mormonin kirja (Book of Mormon) — Joseph Smithin mukaan Amerikan mantereella käydyn jumalallisen historian kooste, joka toimii Jeesuksen Kristuksen todistuksena.
- Raamattu — sekä Vanha että Uusi testamentti, joita mormonit käyttävät osana avoimen kanonisointiperinteen rinnalla.
- Doctrine and Covenants (Oppi ja liitot) — kokoelma ilmoituksia ja ohjeita, joita kirkko pitää inspiraationa Joseph Smithin ja myöhempien profeettojen kautta tulleina.
- Pearl of Great Price (Arvokkaan helmen kirja) — joukko tekstejä, jotka sisältävät lisämateriaalia Smithin opetuksista ja kirjoituksista.
Keskeiset opit ja käytännöt
Muita tärkeitä oppeja ja käytäntöjä ovat:
- Kolminaisuusoppia koskevat erot: monet mormonit näkevät Jumalan Isänä, Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen erillisinä persoonina, kun taas perinteinen kristillinen käsitys korostaa kolminaisuutta yhtenä jumaluutena.
- Pelastuksen ja eksaltaation ajatus: pelastus sisältää armosta saatavan anteeksiannon, mutta myös uskon ja tekojen yhdistelmän; erityinen oppi korostaa mahdollisuutta edetä hengellisesti Jumalan kaltaisuuteen (exaltation, eli jumaloituminen tai kirkastuminen) niille, jotka noudattavat liiton rituaaleja ja elävät vaatimusten mukaan.
- Perhesuoritus ja iankaikkiset liitot: avioliitto ja perhesiteet voidaan vahvistaa temppelissä niin, että ne jatkuvat kuoleman jälkeen iankaikkisesti.
- Temppelityöt: temppelissä tehdään erityisiä toimituksia, kuten kasteita kuolleiden puolesta, liittojen vahvistuksia ja siunauksia.
- Vaitiololaki ja elämäntapakäytännöt: esimerkiksi "Word of Wisdom" -ohjeistus neuvoo pidättäytymään tupakasta, alkoholista ja eräistä päihdyttävistä aineista; tippi- eli kymmenesjärjestelmä kannustaa taloudelliseen osallistumiseen kirkon elinkuluihin.
Organisaatio ja johtajuus
Kirkkoa johtaa presidentti (joka toimii myös profeettana) ja tämän alaisuudessa oleva opetustuomio ja kaksitoista apostolia. Paikallistasolla toiminta perustuu seurakuntiin ja piireihin (ward/branch), ja suuri osa palvelutehtävistä on vapaaehtoista eli palkatasoltaan vapautettua. Priimussääntöön liittyy miesten ja naisten roolit eri palveluissa, ja pappeusvirat ovat merkittävä osa järjestelmää.
Rituaalit ja temppelit
Temppelit eroavat tavallisista seurakuntorakennuksista (meetinghouses). Temppelissä suoritetaan erityisiä liittoja ja rituaaleja, joita vain jäsenet voivat osallistua ja jotka ovat keskeisiä oppiin eksaltaatiosta. Myös kasteet kuolleiden puolesta tehdään temppeleissä. Temppelikäytännöt ja -seremoniat ovat usein yksityisiä, mikä on johtanut sekä ymmärrykseen että kritiikkiin ulkopuolisten keskuudessa.
Määrällinen levinneisyys ja lähetyskäytäntö
Myöhempien Aikojen Pyhien kirkko on maailmanlaajuinen uskonnollinen yhteisö, jolla on jäseniä miljoonissa maissa. Kirkko tunnetaan aktiivisesta lähetystyöstä: monet nuoret jäsenet suorittavat määräaikaisia lähetyspalveluksia eri puolilla maailmaa. Lisäksi kirkko ylläpitää sosiaalista palvelua, katastrofiapua ja koulutusohjelmia eri maissa.
Eri ryhmät ja eroilmiöt
Alun perin liikkeestä on erkaantunut useita pienempiä ryhmiä, joista osa pitää kiinni vanhemmista käytännöistä, kuten polygamiasta. Nykyaikainen suurin järjestö, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, lopetti julkisesti hyväksytyn moniavioisuuden 1800-luvun lopulla ja on sittemmin etääntynyt niistä ryhmistä.
Kritiikki ja kiistat
Kirkko on ollut aiemmin kritiikin kohteena muun muassa polygamian historian, rotuun liittyvien käytäntöjen (esim. palvelu- ja pappeusrajoitukset, jotka poistuivat vuonna 1978), temppelikäytäntöjen suljetun luonteen sekä suhtautumisen vuoksi seksuaali- ja perhepolitiikkaan. Lisäksi jotkut kristilliset kirkot ja tutkijat eivät hyväksy Mormonin kirjaa raamatullisena kirjoituksena ja siksi asettavat mormonismin eri kategoriaan verrattuna perinteisiin kristillisiin uskontokuntiin. Toisaalta monet kirkon jäsenet korostavat omistautumistaan Jeesukselle Kristukselle ja hyväntekeväisyystyötä yhteisössä.
Nimi ja terminologia
Viime vuosina kirkko on korostanut virallisen nimen käyttöä ja kehottaa käyttämään muotoa "The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints" käännöksineen sen sijaan, että käytettäisiin lyhenteitä tai lempinimiä. Tämä liittyy kirkon pyrkimykseen painottaa Jeesuksen Kristuksen keskeistä asemaa sen identiteetissä.
Yhteenveto
Mormonismi on monipuolinen ja historiallisesti merkittävä uskonnollinen liike, joka sisältää omat pyhät kirjoituksensa, opilliset painotuksensa ja järjestömuotonsa. Se esiintyy sekä yhteisönä, joka tarjoaa jäsenilleen yhteisöllisyyttä, rituaaleja ja palveluja, että ilmiönä, joka herättää laajaa julkista keskustelua teologiasta, historiasta ja käytännöistä. Useat tutkijat ja uskontokunnat arvioivat mormonismin asemaa kristinuskon kentässä eri tavoin, ja keskustelu jatkuu sekä akateemisissa että uskonnollisissa piireissä.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon logo
Ensimmäinen visio
Joseph Smith Jr. sanoi, että hänellä oli vierailuja Isä Jumalalta, Jeesukselta Kristukselta ja monilta enkeleiltä. Ensimmäistä vierailua kutsutaan ensimmäiseksi näyksi. Se tapahtui, kun Joseph oli 14-vuotias. Hän oli päättänyt rukoilla, mihin uskontoon liittyisi. Hän kertoi menneensä metsään kauas perheensä talosta New Yorkissa, rukoili, tunsi pahojen voimien taistelevan häntä vastaan ja pelastui, kun kirkas valo ilmestyi hänen yläpuolelleen. Kirkkaassa valossa hän sanoi nähneensä Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Häntä kehotettiin olemaan liittymättä mihinkään kirkkoon, koska missään kirkossa ei ollut kaikkea totuutta. He kertoivat hänelle myös, että heillä oli hänelle työtä tehtävänä.
Jumala ja Jeesus vierailevat Joosefin luona, ja Joosef näkee, että Jumalalla ja Jeesuksella on samanlainen ruumis kuin ihmisillä ja että he ovat kaksi erillistä ihmistä.
Mormonin kirja
Osa Joosefin tekemästä työstä oli Mormonin kirjan kääntäminen. Joseph kertoi, että Moroni-niminen enkeli kävi hänen luonaan ja näytti hänelle, mihin hyvin vanha kirja oli haudattu. Tämä kirja oli kirjoitettu kultalevyille (joita joskus kutsutaan kultalevyiksi). Se oli haudattu kivilaatikkoon kukkulalle Joosefin kodin lähelle New Yorkissa. Moroni vieraili Josephin luona kerran vuodessa neljän vuoden ajan, kunnes hän käski Josephin ottaa kultalevyt. Koska kirja oli kirjoitettu hyvin vanhalla kielellä, Joseph käänsi sen englanniksi. Hän teki tämän Jumalan avulla ja "Urimiksi" ja "Thummimiksi" kutsuttujen työkalujen avulla. Kirja julkaistiin nimellä Mormonin kirja vuonna 1830. Se kertoo tarinan kahdesta pääryhmästä ihmisiä, jotka asuivat Pohjois- ja Etelä-Amerikassa satoja vuosia sitten (nefiläiset ja laamanilaiset), sekä tarinan ihmisryhmästä, joka tuli Amerikkaan tuhansia vuosia sitten lähdettyään Baabelin tornista (jaredilaiset). Se opettaa myös monia asioita Jeesuksesta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille Mormonin kirja on Raamatun kaltainen erityinen kirja Jumalalta. Mormonit uskovat, että lukemalla Mormonin kirjaa ja Raamattua ihmiset voivat oppia, miten päästä lähemmäs Jumalaa ja miten löytää onnea elämässä. Tämä kirja on myös syy siihen, että kirkon jäseniä kutsutaan joskus "mormoneiksi".
Mormonien uskomukset ja käytännöt
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon keskus on nykyään Utahissa, mutta yli 16 miljoonaa mormonia asuu eri puolilla maailmaa. Kirkon johtajaa kutsutaan presidentiksi, ja seuraajat kutsuvat häntä profeetaksi. He uskovat, että Jumala ohjaa profeettaa, aivan kuten Jumala ohjasi Joseph Smithiä ja Raamatun profeettoja. Kirkon jäsenet uskovat, että perheiden on tärkeää viettää paljon aikaa yhdessä ja että kuoleman jälkeen he voivat elää yhdessä ikuisesti. Aktiiviset jäsenet eivät juo alkoholia, kahvia tai teetä eivätkä polta tupakkaa. He kokoontuvat kerran viikossa sunnuntaisin kirkkoon, jossa he viettävät sakramentin ja kuuntelevat lyhyitä puheita tai saarnoja. Heillä on myös pyhäkoulu, jossa he voivat oppia lisää. Seurakunnalla on myös toimintaa viikon aikana. Mormoneilla on myös rakennuksia, joita kutsutaan temppeleiksi. Ne ovat heidän uskontonsa pyhimpiä rakennuksia. Kun temppeli rakennetaan ensimmäisen kerran ja remontin jälkeen, yleisö kutsutaan tutustumaan sen sisätiloihin. Sen jälkeen, kun temppeli on vihitty käyttöön, sisään pääsevät kuitenkin vain kirkon jäsenet, jotka ovat käyneet piispan tai vaarnan presidentin kanssa kelpoisuushaastattelun.
Suuret liikkeet mormonismissa
Nykyään mormonismissa on kolme pääliikettä, joista yksi on kuitenkin ylivoimaisesti suurin. Niitä edustavat Myöhempien Aikojen PyhienJeesuksen Kristuksen Kirkko, Kristuksen Yhteisö ja Kristuksen kirkko, jolla on Elia-viesti. Kun ihmiset puhuvat mormoneista, he tarkoittavat yleensä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon seuraajia, joka on suurin mormoniliike. Tämä liike sanoo myös, että termi mormoni on lempinimi, joka on annettu kirkon jäsenille kirkon historian alkuvaiheessa, ja he haluaisivat, että heihin viitataan mieluummin nimellä Myöhempien Aikojen Pyhät tai "LDS".
Eri ryhmien uskomukset
Jotkut ihmiset, jotka kutsuvat itseään mormoneiksi, eivät kuulu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Nämä ihmiset kuuluvat muihin mormonikirkkoihin. Jotkut heidän uskomuksistaan ovat erilaisia.
Kun Brigham Youngista tuli kirkon toinen presidentti Joseph Smithin kuoleman jälkeen, jotkut eivät pitäneet häntä oikeutettuna presidenttinä. Kun Brigham Young johti suurimman osan mormoneista Utahiin, nämä ihmiset jäivät Illinoisiin. He uskoivat, että Joseph Smithin pojasta pitäisi tulla seuraava presidentti. Nykyään tätä kirkkoa kutsutaan Kristuksen yhteisöksi. Se on toiseksi suurin kirkko, joka kutsuu itseään mormoneiksi. Heidän kirkossaan on yli 250 000 ihmistä. Muut mormonit opettavat hyvin erilaisia oppitunteja, joita Kristuksen Yhteisö ei opeta.
Muita kirkon hajaannuksia tapahtui myöhemmin. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (LDS) opettaa, että miehen tulisi naida vain yksi nainen. Tätä kutsutaan yksiavioisuudeksi. Kirkon alussa tämä oli toisin. Mies saattoi olla naimisissa useamman kuin yhden naisen kanssa samanaikaisesti (tätä kutsutaan moniavioisuudeksi). Kun kirkko muutti kantaansa vuonna 1890, jotkut ihmiset erosivat virallisesta kirkosta ja jatkoivat moniavioisuutta. Nämä ryhmät ovat hyvin pieniä verrattuna LDS:ään. Ryhmiä, jotka eivät halunneet luopua moniavioisuudesta, kutsutaan joskus edelleen mormoneiksi, vaikka virallisessa kirkossa moniavioisuus on ollut kiellettyä vuodesta 1890 lähtien. Useimmat näistä pienemmistä ryhmistä pysyttelevät erossa muista ihmisistä, koska moniavioisuus on Yhdysvalloissa laitonta. LDS-järjestö kehottaa ihmisiä olemaan käyttämättä sanaa mormoni tai kuvia kirkon johtajista ja temppeleistä puhuttaessa näistä ryhmistä, koska se saa sen näyttämään siltä, että ne ovat edelleen yhteydessä LDS-järjestöön, vaikka ne eivät sitä ole.
Mormonismi ja kristinusko
Mormonismissa on monia käytäntöjä, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin kristillisissä liikkeissä. On kuitenkin joitakin käytäntöjä, joissa mormoniliike eroaa huomattavasti muista kristillisistä liikkeistä, kuten katolilaisesta, ortodoksisesta tai protestanttisesta uskosta. Ihmiset, jotka määrittelevät kristinuskon kuuluvan johonkin näistä uskontokunnista, sanovat yleensä, että mormonismi ei ole kristillinen liike.
LDS-kirkko hyväksyy englanninkielisen Raamatun kuningas Jaakon version osaksi virallisia pyhiä kirjoituksiaan.
Alussa mormoniliike sanoi, että se palautti kristillisen uskon ja että muilla silloisilla liikkeillä oli vääriä uskomuksia. 1830-luvulla liike sai nopeasti jäseniä, jotka olivat tulleet kristillisistä liikkeistä. Monet tuon ajan kristityt pitivät joitakin mormoniliikkeen tuolloin noudattamia käytäntöjä ja uskomuksia poliittisesti ja kulttuurisesti kumouksellisina. Kiistanalaisimpia näistä olivat muun muassa ajatus siitä, että orjuus oli väärin, että miehillä saattoi olla useampi kuin yksi vaimo ja että kirkko halusi johtaa hallitusta, jonka lait perustuivat mormonismiin. Jotkin näistä uskomuksista eivät enää nykyään ole useimpien mormoniliikkeiden kannalla. Tällaiset erimielisyydet johtivat väkivaltaisiin konflikteihin mormonien ja valtavirran kristillisten ryhmien välillä. Vaikka väkivaltaa ei enää oikeastaan olekaan, liikkeen ainutlaatuisia opillisia näkemyksiä arvostellaan edelleen.
Mormonit uskovat Jeesukseen Kristukseen Jumalan kirjaimellisena esikoispoikana ja Messiaana, hänen ristiinnaulitsemiseensa syntiuhrin päätteeksi ja ylösnousemukseen. Myöhempien aikojen pyhät (LDS) kuitenkin hylkäävät roomalaiskatolisen kirkon, itäisen ortodoksisen kirkon, anglikaanisen kommuunion ja trinitaarisen protestantismin opettamat ekumeeniset uskontunnustukset ja määritelmän kolminaisuudesta. Heidän mielestään Uusi testamentti profetoi, että ihmiset kääntyisivät pois kristillisistä opetuksista ja että tilanne palautuisi ennalleen ennen Kristuksen toista tulemista.
Joitakin tärkeitä eroja valtavirran kristinuskoon nähden ovat: Uskomus siitä, että Jeesus aloitti syntien sovituksen Getsemanen puutarhassa ja otti kaikkien synnit, mormonien tai ei. Hän vuoti verta jokaisesta huokosesta ja rukoili taivaallista isäänsä: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja pois minusta; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun tahtosi." Hän rukoili, että tämä malja ei ole minun tahtoni, vaan sinun tahtosi. Heidän näkemyksensä mukaan taivas on jaettu kolmeen kirkkausasteeseen ja helvettiin (jota usein kutsutaan ulkoiseksi pimeydeksi). Lisäksi mormonit eivät usko luomiseen ex nihilo, vaan he uskovat, että aine on ikuista ja että Jumala järjestää olemassa olevan aineen.
Suuri osa mormonien uskomusjärjestelmästä keskittyy maantieteellisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereille. Mormonit uskovat, että Mormonin kirjan kansa eli läntisellä pallonpuoliskolla, että Kristus ilmestyi läntisellä pallonpuoliskolla kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen, että Joseph Smith palautti oikean uskon New Yorkin osavaltion pohjoisosassa ja että Eedenin puutarha ja Kristuksen toisen tulemisen paikka olivat ja ovat Missourin osavaltiossa. Tästä ja muista syistä, kuten monien mormonien uskosta amerikkalaiseen poikkeuksellisuuteen, Molly Worthen arvelee, että tämä voi olla syy siihen, miksi Leo Tolstoi kuvasi mormonismia "Amerikan uskonnon" perimmäiseksi tunnusmerkiksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on mormonismi?
V: Mormonismi on Joseph Smithin perustama kristillinen restauraatio-uskonnollinen liike. Sitä kutsutaan myös Myöhempien Aikojen Pyhien liikkeeksi, ja suurin ja tunnetuin mormonikirkko on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.
K: Pitääkö mormoni itseään kristittynä?
V: Kyllä, mormonit pitävät itseään kristittyinä, vaikka jotkut kirkkoon kuulumattomat eivät olekaan samaa mieltä tästä arviosta. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan 31 prosenttia haastatelluista ei pitänyt mormoneja kristittyinä.
Kysymys: Millaisia uskomuksia mormoneilla on, jotka eroavat valtavirran kristinuskosta?
V: Mormoneilla on uskomuksia, jotka eroavat kristillisten valtavirtakirkkojen uskomuksista. Mormonikirkko pitää itseään restauraatiokirkkona, mikä tarkoittaa, että jäsenet uskovat sen olevan alkuperäinen kristillinen kirkko, jonka Jeesus Kristus perusti ja jonka Joseph Smith Jr. toi takaisin ("restauroi") vuonna 1830.
Kysymys: Pidetäänkö mormonismia tai bahaismia "neljäntenä abrahamilaisena uskontona"?
V: Kyllä, sekä mormonismia että bahaismia kutsutaan joskus "neljänneksi abrahamilaiseksi uskonnoksi".
Etsiä