Mormonismi – Myöhempien Aikojen Pyhien kirkko: opit ja historia

Joseph Smith Jr. sanoi, että hänellä oli vierailuja Isä Jumalalta, Jeesukselta Kristukselta ja monilta enkeleiltä. Ensimmäistä vierailua kutsutaan ensimmäiseksi näyksi. Se tapahtui, kun Joseph oli 14-vuotias. Hän oli päättänyt rukoilla, mihin uskontoon liittyisi. Hän kertoi menneensä metsään kauas perheensä talosta New Yorkissa, rukoili, tunsi pahojen voimien taistelevan häntä vastaan ja pelastui, kun kirkas valo ilmestyi hänen yläpuolelleen. Kirkkaassa valossa hän sanoi nähneensä Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen. Häntä kehotettiin olemaan liittymättä mihinkään kirkkoon, koska missään kirkossa ei ollut kaikkea totuutta. He kertoivat hänelle myös, että heillä oli hänelle työtä tehtävänä.

Osa Joosefin tekemästä työstä oli Mormonin kirjan kääntäminen. Joseph kertoi, että Moroni-niminen enkeli kävi hänen luonaan ja näytti hänelle, mihin hyvin vanha kirja oli haudattu. Tämä kirja oli kirjoitettu kultalevyille (joita joskus kutsutaan kultalevyiksi). Se oli haudattu kivilaatikkoon kukkulalle Joosefin kodin lähelle New Yorkissa. Moroni vieraili Josephin luona kerran vuodessa neljän vuoden ajan, kunnes hän käski Josephin ottaa kultalevyt. Koska kirja oli kirjoitettu hyvin vanhalla kielellä, Joseph käänsi sen englanniksi. Hän teki tämän Jumalan avulla ja "Urimiksi" ja "Thummimiksi" kutsuttujen työkalujen avulla. Kirja julkaistiin nimellä Mormonin kirja vuonna 1830. Se kertoo tarinan kahdesta pääryhmästä ihmisiä, jotka asuivat Pohjois- ja Etelä-Amerikassa satoja vuosia sitten (nefiläiset ja laamanilaiset), sekä tarinan ihmisryhmästä, joka tuli Amerikkaan tuhansia vuosia sitten lähdettyään Baabelin tornista (jaredilaiset). Se opettaa myös monia asioita Jeesuksesta. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille Mormonin kirja on Raamatun kaltainen erityinen kirja Jumalalta. Mormonit uskovat, että lukemalla Mormonin kirjaa ja Raamattua ihmiset voivat oppia, miten päästä lähemmäs Jumalaa ja miten löytää onnea elämässä. Tämä kirja on myös syy siihen, että kirkon jäseniä kutsutaan joskus "mormoneiksi".

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon keskus on nykyään Utahissa, mutta yli 16 miljoonaa mormonia asuu eri puolilla maailmaa. Kirkon johtajaa kutsutaan presidentiksi, ja seuraajat kutsuvat häntä profeetaksi. He uskovat, että Jumala ohjaa profeettaa, aivan kuten Jumala ohjasi Joseph Smithiä ja Raamatun profeettoja. Kirkon jäsenet uskovat, että perheiden on tärkeää viettää paljon aikaa yhdessä ja että kuoleman jälkeen he voivat elää yhdessä ikuisesti. Aktiiviset jäsenet eivät juo alkoholia, kahvia tai teetä eivätkä polta tupakkaa. He kokoontuvat kerran viikossa sunnuntaisin kirkkoon, jossa he viettävät sakramentin ja kuuntelevat lyhyitä puheita tai saarnoja. Heillä on myös pyhäkoulu, jossa he voivat oppia lisää. Seurakunnalla on myös toimintaa viikon aikana. Mormoneilla on myös rakennuksia, joita kutsutaan temppeleiksi. Ne ovat heidän uskontonsa pyhimpiä rakennuksia. Kun temppeli rakennetaan ensimmäisen kerran ja remontin jälkeen, yleisö kutsutaan tutustumaan sen sisätiloihin. Sen jälkeen, kun temppeli on vihitty käyttöön, sisään pääsevät kuitenkin vain kirkon jäsenet, jotka ovat käyneet piispan tai vaarnan presidentin kanssa kelpoisuushaastattelun.

Nykyään mormonismissa on kolme pääliikettä, joista yksi on kuitenkin ylivoimaisesti suurin. Niitä edustavat Myöhempien Aikojen PyhienJeesuksen Kristuksen Kirkko, Kristuksen Yhteisö ja Kristuksen kirkko, jolla on Elia-viesti. Kun ihmiset puhuvat mormoneista, he tarkoittavat yleensä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon seuraajia, joka on suurin mormoniliike. Tämä liike sanoo myös, että termi mormoni on lempinimi, joka on annettu kirkon jäsenille kirkon historian alkuvaiheessa, ja he haluaisivat, että heihin viitataan mieluummin nimellä Myöhempien Aikojen Pyhät tai "LDS".

Jotkut ihmiset, jotka kutsuvat itseään mormoneiksi, eivät kuulu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. Nämä ihmiset kuuluvat muihin mormonikirkkoihin. Jotkut heidän uskomuksistaan ovat erilaisia.

Kun Brigham Youngista tuli kirkon toinen presidentti Joseph Smithin kuoleman jälkeen, jotkut eivät pitäneet häntä oikeutettuna presidenttinä. Kun Brigham Young johti suurimman osan mormoneista Utahiin, nämä ihmiset jäivät Illinoisiin. He uskoivat, että Joseph Smithin pojasta pitäisi tulla seuraava presidentti. Nykyään tätä kirkkoa kutsutaan Kristuksen yhteisöksi. Se on toiseksi suurin kirkko, joka kutsuu itseään mormoneiksi. Heidän kirkossaan on yli 250 000 ihmistä. Muut mormonit opettavat hyvin erilaisia oppitunteja, joita Kristuksen Yhteisö ei opeta.

Muita kirkon hajaannuksia tapahtui myöhemmin. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko (LDS) opettaa, että miehen tulisi naida vain yksi nainen. Tätä kutsutaan yksiavioisuudeksi. Kirkon alussa tämä oli toisin. Mies saattoi olla naimisissa useamman kuin yhden naisen kanssa samanaikaisesti (tätä kutsutaan moniavioisuudeksi). Kun kirkko muutti kantaansa vuonna 1890, jotkut ihmiset erosivat virallisesta kirkosta ja jatkoivat moniavioisuutta. Nämä ryhmät ovat hyvin pieniä verrattuna LDS:ään. Ryhmiä, jotka eivät halunneet luopua moniavioisuudesta, kutsutaan joskus edelleen mormoneiksi, vaikka virallisessa kirkossa moniavioisuus on ollut kiellettyä vuodesta 1890 lähtien. Useimmat näistä pienemmistä ryhmistä pysyttelevät erossa muista ihmisistä, koska moniavioisuus on Yhdysvalloissa laitonta. LDS-järjestö kehottaa ihmisiä olemaan käyttämättä sanaa mormoni tai kuvia kirkon johtajista ja temppeleistä puhuttaessa näistä ryhmistä, koska se saa sen näyttämään siltä, että ne ovat edelleen yhteydessä LDS-järjestöön, vaikka ne eivät sitä ole.

Mormonismissa on monia käytäntöjä, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin kristillisissä liikkeissä. On kuitenkin joitakin käytäntöjä, joissa mormoniliike eroaa huomattavasti muista kristillisistä liikkeistä, kuten katolilaisesta, ortodoksisesta tai protestanttisesta uskosta. Ihmiset, jotka määrittelevät kristinuskon kuuluvan johonkin näistä uskontokunnista, sanovat yleensä, että mormonismi ei ole kristillinen liike.

LDS-kirkko hyväksyy englanninkielisen Raamatun kuningas Jaakon version osaksi virallisia pyhiä kirjoituksiaan.

Alussa mormoniliike sanoi, että se palautti kristillisen uskon ja että muilla silloisilla liikkeillä oli vääriä uskomuksia. 1830-luvulla liike sai nopeasti jäseniä, jotka olivat tulleet kristillisistä liikkeistä. Monet tuon ajan kristityt pitivät joitakin mormoniliikkeen tuolloin noudattamia käytäntöjä ja uskomuksia poliittisesti ja kulttuurisesti kumouksellisina. Kiistanalaisimpia näistä olivat muun muassa ajatus siitä, että orjuus oli väärin, että miehillä saattoi olla useampi kuin yksi vaimo ja että kirkko halusi johtaa hallitusta, jonka lait perustuivat mormonismiin. Jotkin näistä uskomuksista eivät enää nykyään ole useimpien mormoniliikkeiden kannalla. Tällaiset erimielisyydet johtivat väkivaltaisiin konflikteihin mormonien ja valtavirran kristillisten ryhmien välillä. Vaikka väkivaltaa ei enää oikeastaan olekaan, liikkeen ainutlaatuisia opillisia näkemyksiä arvostellaan edelleen.

Mormonit uskovat Jeesukseen Kristukseen Jumalan kirjaimellisena esikoispoikana ja Messiaana, hänen ristiinnaulitsemiseensa syntiuhrin päätteeksi ja ylösnousemukseen. Myöhempien aikojen pyhät (LDS) kuitenkin hylkäävät roomalaiskatolisen kirkon, itäisen ortodoksisen kirkon, anglikaanisen kommuunion ja trinitaarisen protestantismin opettamat ekumeeniset uskontunnustukset ja määritelmän kolminaisuudesta. Heidän mielestään Uusi testamentti profetoi, että ihmiset kääntyisivät pois kristillisistä opetuksista ja että tilanne palautuisi ennalleen ennen Kristuksen toista tulemista.

Joitakin tärkeitä eroja valtavirran kristinuskoon nähden ovat: Uskomus siitä, että Jeesus aloitti syntien sovituksen Getsemanen puutarhassa ja otti kaikkien synnit, mormonien tai ei. Hän vuoti verta jokaisesta huokosesta ja rukoili taivaallista isäänsä: "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja pois minusta; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun tahtosi." Hän rukoili, että tämä malja ei ole minun tahtoni, vaan sinun tahtosi. Heidän näkemyksensä mukaan taivas on jaettu kolmeen kirkkausasteeseen ja helvettiin (jota usein kutsutaan ulkoiseksi pimeydeksi). Lisäksi mormonit eivät usko luomiseen ex nihilo, vaan he uskovat, että aine on ikuista ja että Jumala järjestää olemassa olevan aineen.

Suuri osa mormonien uskomusjärjestelmästä keskittyy maantieteellisesti Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereille. Mormonit uskovat, että Mormonin kirjan kansa eli läntisellä pallonpuoliskolla, että Kristus ilmestyi läntisellä pallonpuoliskolla kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen, että Joseph Smith palautti oikean uskon New Yorkin osavaltion pohjoisosassa ja että Eedenin puutarha ja Kristuksen toisen tulemisen paikka olivat ja ovat Missourin osavaltiossa. Tästä ja muista syistä, kuten monien mormonien uskosta amerikkalaiseen poikkeuksellisuuteen, Molly Worthen arvelee, että tämä voi olla syy siihen, miksi Leo Tolstoi kuvasi mormonismia "Amerikan uskonnon" perimmäiseksi tunnusmerkiksi.