Eulerin identiteetti, jota joskus kutsutaan Eulerin yhtälöksi, on tämä yksinkertainen mutta syvällinen yhtälö:
e i π + 1 = 0 {\displaystyle e^{i\pi }+1=0}
Yhtälö ja sen symbolit
- π \displaystyle \pi }
, pi
π ≈ 3.14159 {\displaystyle \pi \approx 3.14159}
- e {\displaystyle e}
, Eulerin luku
e ≈ 2.71828 {\displaystyle e\approx 2.71828}
- i {\displaystyle i}
, imaginääriyksikkö
ı = √ - 1 {\displaystyle \imath =\surd {-1}}
Mistä identiteetti tulee — Eulerin kaava
Identiteetti seuraa suoraan Eulerin kaavasta, joka ilmaisee kompleksiexponentiaalin trigonometrisina funktioina:
e^{ix} = cos x + i sin x.
Asettamalla x = π saadaan e^{iπ} = cos π + i sin π = −1 + i·0 = −1, josta seuraa e^{iπ} + 1 = 0. Tämä on lyhyt ja yleisesti käytetty johdanto; syvällisempiä perusteluja voi antaa sarjakehityksin tai differentiaaliyhtälöiden avulla.
Lyhyt derivaatio sarjakehityksin
Tarkempi sarjakehitysperusteinen johdanto perustuu seuraaviin Taylorin sarjoihin (keskiarvo 0):
- e^x = Σ_{n=0}^∞ x^n / n!
- cos x = Σ_{n=0}^∞ (−1)^n x^{2n} / (2n)!
- sin x = Σ_{n=0}^∞ (−1)^n x^{2n+1} / (2n+1)!
Kun korvaamme x:llä ix sarjassa e^{x}, erottuvat reaalinen ja imaginaarinen osa täsmälleen cos x:n ja sin x:n sarjoiksi. Näin saadaan Eulerin kaava ja edelleen Eulerin identiteetti edellä kuvaillulla tavalla.
Geometrinen tulkinta
Kompleksitasossa luku e^{iθ} vastaa yksikköympyrällä tapahtuvaa rotaatiota origon ympäri kulman θ verran (radianeina). e^{iπ} tarkoittaa rotaatiota π radiaania, eli puoli kierrosta — se vie luvun 1 pisteeseen −1. Tämä intuitio selittää, miksi e^{iπ} = −1.
Merkitys ja sovellukset
Eulerin identiteetti yhdistää viisi keskeistä matemaattista vakioarvoa: e, i, π, 1 ja 0. Sen kauneus tulee juuri tästä odottamattomasta, yksinkertaisesta yhteydestä eri osa-alueiden välillä (analyysi, geometria, algebra ja kompleksiluvut). Identiteetti on enemmän kuin kuriositeetti — Eulerin kaavaa ja sen seurauksia käytetään laajasti muun muassa:
- kompleksianalyysissa ja differentiaaliyhtälöiden ratkaisumenetelmissä,
- signaalinkäsittelyssä ja Fourier-analyysissä, jossa e^{iωt}-muotoiset termit kuvaavat taajuuksia,
- fysiikassa, erityisesti kvanttimekaniikassa ja värähtelyteoriassa,
- lukuteoriassa ja polynomien nollakohtien tutkimuksessa (esim. yksikköjuuret).
Historiallista taustaa
Eulerin identiteetti on nimetty sveitsiläisen matemaatikon Leonard Eulerin mukaan. Euler johdatti Eulerin kaavan systemaattisesti 1700-luvun puolivälissä; se esiintyy esimerkiksi teoksessa Introductio in analysin infinitorum (1748). On myös huomattava, että matemaattisia ideoita kehittyi usein useiden tutkijoiden työn tuloksena, joten ei ole täysin yksiselitteistä sanoa, että Euler "keksi" kaiken yksin.
Kauneus ja kulttuurinen vaikutus
Physics Worldin kyselyyn vastanneet kutsuivat identiteettiä "syvällisimmäksi matemaattiseksi lausumaksi, joka on koskaan kirjoitettu", "uskomattomaksi ja yleväksi", "täynnä kosmista kauneutta" ja "tajunnanräjäyttäväksi". Monet matemaatikot ja tiedettä seuraavat pitävät Eulerin identiteettiä esimerkkinä matematiikan kielellisestä eleganssista: yksinkertainen muoto sisältää syvää yhteyttä monien peruskäsitteiden välillä.

