Luku π (/piː/) on matemaattinen vakio, joka kuvaa ympyrän kehän ja halkaisijan suhdetta. Tämä suhde on sama kaikilla ympyröillä, joten π on vakio: lukuarvo ei riipu ympyrän koosta.
Määritelmä ja peruskaavat
Halkaisija on pisin jana, joka voidaan piirtää ympyrän sisään; se kulkee ympyrän keskipisteen kautta. Ympyrän ympärillä olevaa etäisyyttä kutsutaan kehäksi. Kehän pituus ja halkaisija liittyvät toisiinsa kaavalla
- kehä: C = πd = 2πr
- alue: A = πr²
tässä d tarkoittaa halkaisijaa ja r säteen pituutta.
Arvo ja desimaalit
π on likimain 3,14159265358979323846... Desimaalit jatkuvat loputtomasti ilman toistuvaa jaksoa, joten π on irrationaaliluku. Lisäksi π on transsendenttinen luku: se ei ole yhtään minkään polynomin nollakohta, jonka koeffisientit ovat rationaalisia lukuja.
Tunnettuja rationaalisia approksimaatioita ovat esimerkiksi 22/7 (hyvä karkea likiarvo) ja 355/113 (paljon tarkempi). Historiallisesti π:n arvoa on lähestytty monin eri menetelmin, esimerkiksi Archimedeen kehittämällä kehän säännöllisten monikulmioiden lähestymistavalla.
Ominaisuuksia ja merkitys
- Irrationaalisuus: π:n desimaalit eivät muodostu toistuvasta jaksosta. Irrationaalisuus todistettiin 1700-luvulla.
- Transsendenssi: Lindemann todisti vuonna 1882, että π on transsendenttinen, mikä muun muassa osoittaa, ettei kuutiota voi "kubisoida" pelkästään geometrisin rakenteluin (ns. kuution ongelma).
- Laaja esiintyminen: π näkyy ei vain geometriassa, vaan myös analyysissä, differentiaaliyhtälöissä, todennäköisyyslaskennassa, Fourier-analyysissä ja fysiikan yhtälöissä.
- Kauniit formulat: Monet tunnetut yhtälöt sisältävät π:n, esimerkiksi Eulerin identiteetti e^{iπ} + 1 = 0 ja Gaussin integraali ∫_{-∞}^{∞} e^{-x²} dx = √π.
Historia lyhyesti
π:stä on ollut kiinnostusta antiikin ajoista lähtien. Arkkimedes käytti menetelmää, jossa sisään- ja ulkopiirretään säännöllisiä monikulmioita ympyrän ympärille ja sisään, ja siten rajoitetaan kehän pituutta ylhäältä ja alhaalta. Symbolin π ehdotti ensimmäisenä William Jones vuonna 1706, ja symboli vakiintui laajempaan käyttöön Eulerin töiden myötä.
Käytännön huomautuksia
Monessa sovelluksessa riittää käyttää π:n karkeampaa likiarvoa (esim. 3,14), mutta tarkkuutta vaativissa laskuissa ja tieteellisessä laskennassa käytetään useampia desimaaleja tai laskimen/ohjelmiston vakioarvoa. Nykyiset tietokoneet ja algoritmit ovat laskeneet π:n miljardi- ja biljardidesimaaleihin asti, mutta käytännön sovelluksissa muutamat kymmenet desimaalit ovat yleensä enemmän kuin tarpeeksi.
π on yksi matematiikan tunnetuimmista ja eniten tutkituista vakioista: sen yksinkertainen geometrinen määritelmä kätkee taakseen syvällisiä yhteyksiä eri matematiikan aloihin ja luonnontieteisiin.



