Federal Emergency Relief Administration (FERA) oli Rooseveltin hallinnon antama nimi Emergency Relief Administrationille (ERA). Presidentti Franklin Delano Roosevelt oli perustanut sen vuonna 1933. FERA luotiin liittovaltion hätäapulain (Federal Emergency Relief Act) pohjalta. Vuonna 1935 sen korvasi Works Progress Administration (WPA). FERA oli osa laajempaa New Deal -ohjelmaa, jonka tarkoituksena oli lievittää suuren laman aiheuttamia sosiaalisia ja taloudellisia haittoja Yhdysvalloissa.
Toukokuusta 1933 joulukuuhun 1935 FERA antoi osavaltioille ja kaupungeille 3,1 miljardia dollaria (55,4 miljardia dollaria vuonna 2017). Alkuvaiheessa lailla myönnettiin noin 500 miljoonaa dollaria hätäapuun ja -ohjelmiin. Rahoitus jaettiin pääosin valtion myöntäminä avustuksina (grants) osavaltioille, jotka puolestaan järjestivät paikallista apua ja työllistämistoimia.
FERA tarjosi apua kahdella pääasiallisella tavalla: suora aineellinen apu (ruoka, vaatteet, raha-avustukset perheille) ja työapurojektit, joissa työttömille tarjottiin palkallista työtä yhteisöllisissä hankkeissa. Työprojektit käsittivät esimerkiksi teiden ja puistojen rakentamista, julkisten rakennusten kunnostusta, koulujen ja terveydenhuollon tilojen parantamista sekä muita paikallisten olojen kohentamiseen tähtääviä töitä. FERA rahoitti myös koulutusta, ammattikoulutusta ja terveystoimen palveluja auttaakseen ihmisiä palaamaan pysyvämpään työhön.
FERA:n johtajana vaikutti merkittävästi Harry L. Hopkins, joka painotti käytännön työllistämistoimia. Hopkinsin aloitteesta perustettiin myös lyhytaikainen Civil Works Administration (CWA) talveksi 1933–1934, jotta kiireellinen työllistäminen voitaisiin laajentaa nopeasti kylmimpään vuodenaikaan. Monet FERA:n ja CWA:n aloittamat hankkeet toimivat pohjana myöhemmille laajemmille New Deal -ohjelmille.
FERA:lla oli sekä välitön että pitkäaikainen vaikutus: se auttoi miljoonia ihmisiä selviytymään akuuteista puutteista, vähensi nälkä- ja kodittomuusongelmia ja paransi paikallista infrastruktuuria. Toisaalta ohjelmaa kohtasi kritiikkiä liittyen byrokratiaan, paikalliseen vallankäyttöön ja avun epätasaiseen jakautumiseen. Vuoden 1935 jälkeen liittovaltion työllisyys- ja rakennusohjelmat keskitettiin enemmän WPA:n kaltaisille toimijoille, jotka korostivat suurempaa työpaikkojen luomista ja laajempaa hallinnollista koordinointia.