Fell – skandinaavinen karu vuori: määritelmä ja esiintymisalueet

Tutustu felleihin — karuihin skandinaavisiin vuoriin: määritelmä, geografia ja esiintymisalueet Skandinaviassa, Mansaarella, Pohjois‑Englannissa ja Skotlannissa.

Fell (vanhasta norjan kielestä fell, fjall, "vuori") on korkea ja karu maisemakohde, kuten vuorijono tai nummipeitteiset kukkulat. Termiä käytetään useimmiten Skandinaviassa, Mansaarella, osassa Pohjois-Englantia ja Skotlannissa.

Määritelmä ja sanan alkuperä

Fell-käsite viittaa yleensä puuttomaan, karuun ja usein tuuliselle ylängölle tai vuoristoon, joka on jäänyt paljaaksi puustosta. Sana on peräisin pohjoisgermaanisista kielistä (vanha norja fell, fjall) ja sillä on läheinen vastine nykyisissä skandinaavisissa kielissä (norjan fjell, ruotsin fjäll). Englanninkielisessä käytössä, erityisesti Lake Districtin alueella, sana on vakiintunut tarkoittamaan paikallisia kukkuloita ja ylänköjä.

Maantiede ja esiintymisalueet

Fellit esiintyvät pääasiassa alueilla, joilla on tunturiluonteista maastoa tai jääkausien muokkaamia ylänköjä. Tyypillisiä piirteitä ovat:

• pohjoiset ja vuoristoiset alueet, joissa kasvillisuus on harvaa;
• puuttomuus tai metsänraja alhaalla ja paljaat rinteet ylhäällä;
• korkeuserot vaihtelevat: jotkut fellt ovat laakeita ylänköjä (plateau), toiset jyrkkiä kukkuloita tai erillisiä huippuja.

Geologia ja muodonmuodostus

Fellien kallioperä on usein hyvin vanhaa, esimerkiksi prekambrista graniittia ja gneissiä. Ne ovat suurelta osin jääkausien muovaamia: jäätiköt ovat lohkaisseet laaksoja, hioneet huippuja ja muodostaneet laajoja tasanteita ja norpia. Monilla felleillä näkyy myös kivikoita, palsasuoalueita ja moreenimuodostelmia.

Luonto ja ekologia

Fellien kasvillisuus on pääosin tundran ja nummien lajistoa: sammalia, jäkälää, matalia varpuja (kanerva, variksenmarja, juolukka), ruohokasveja ja pieniä kukkivia kasveja. Eläimistöön kuuluvat mm. poro- tai villipeurat, metsäjänis, maastolinnut kuten riekko ja pienemmät nisäkkäät sekä erilaiset hyönteiset. Monilla alueilla poronhoito ja villieläinten vaellukset ovat tärkeitä ekologisia ja taloudellisia ilmiöitä.

Ihmisten käyttö ja kulttuuri

Fellejä on käyttetty perinteisesti laidunnukseen (lampaat, porot), keräilyyn ja ajoittain turpeenottoon. Nykyisin ne ovat suosittuja virkistysalueita: patikointiin, retkeilyyn, maastopyöräilyyn ja talviurheiluun (hiihto, lumikenkäily). Monet alueet ovat osa kansallispuistoja tai suojelualueita, ja paikalliset nimet, reitit ja mökit (esim. norjalaiset fjellstuer) liittyvät vahvasti alueen kulttuuriin.

Turvallisuus ja suojelu

Fell-alueilla sää voi muuttua nopeasti, näkyvyys heikentyä ja lämpötila laskea nopeasti. Retkeilijöitä kehotetaan varautumaan säävaihteluihin, ottamaan mukaan asianmukaiset varusteet ja noudattamaan merkattuja reittejä. Samalla monet fellt ovat herkkiä elinympäristöjä: kulutuksen, laidunnuksen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi alueiden hoidossa korostuvat kestävä käyttö ja luonnonsuojelu.

Yhteenveto

Fell on karu, usein puuton ja luonnonvoimien muovaama ylänkö tai vuorimaisema, jolla on sekä luonnon- että kulttuurihistoriallista merkitystä. Se on merkittävä ympäristö poronhoidolle ja villieläimille, ja samalla suosittu kohde luonnossa liikkumiselle. Tunne fellejä kohdistaessa auttaa ymmärtämään pohjoisten alueiden luontoa, geologiaa ja ihmisten perinteitä.

Hae kirjaimella