Ensimmäinen Kernstownin taistelu

Tausta

Vuoden 1862 alussa presidentti Abraham Lincoln halusi kenraaliensa hyökkäävän voimalla Konfederaatiota vastaan. McClellan oli kokoamassa armeijaansa niemimaan kampanjaansa varten, jonka tavoitteena oli vallata Konfederaation pääkaupunki Richmond ja lopettaa sota. Tätä varten McClellanin oli heikennettävä Washington D. C:tä suojaavia joukkojaan. Näin Washingtonin suojelemiseen jäi vain kaksi unionin joukkoa. Banksin lisäksi Shenandoahin laaksossa kenraali Irwin McDowellilla oli joukkoja Pohjois-Virginiassa. Banksin oli määrä tyhjentää Shenandoahin laakso konfederaation joukoista ja siirtyä sitten kohti Washingtonia, jotta McDowellin 30 000 miehen vahvuinen joukko voisi siirtyä Richmondia vastaan pohjoisesta. Banks jätti kenraali James Shieldsin noin 9 000 hengen joukot laaksoon, kun hän siirtyisi itään Manassasiin, Virginiaan, ollakseen lähempänä Washingtonia.

Stonewall Jackson sai tehtäväkseen pitää liittovaltion armeijaa kiireisenä laaksossa, jotta se ei voisi liittyä McClellaniin. Jacksonin ratsuväen komentaja, eversti Turner Ashby, sai tietää, että osa liittovaltion joukoista oli poistumassa laaksosta ja vain pieni joukko oli jäljellä.

Taistelu, 22. maaliskuuta

Jackson antoi Ashbylle luvan hyökätä samalla kun hän siirsi loput joukkonsa Ashbyn luo. Valitettavasti Ashleyn tiedot olivat huonoja. Konfederaatiot luulivat hyökkäävänsä vain neljää rykmenttiä vastaan (yhteensä noin 3 000 miestä), mutta todellisuudessa unionin sotilaita oli noin kolme kertaa enemmän. Jäljelle jääneet unionin joukot pysyivät poissa näkyvistä kahakan aikana. Kenraali Shields haavoittui taisteluissa ja luovutti unionin divisioonan komennon eversti Nathan Kimballille.

Taistelu, 23. maaliskuuta

Noin kello yhdeksän aikaan 23. maaliskuuta aamulla Ashbyn ratsuväki hyökkäsi. Kimball ei ollut varma, oliko kyseessä jälleen yksi kahakka vai taistelun alku. Varmuuden vuoksi hän asetti joukkonsa vahvaan puolustusasemaan Pritchard Hillille. Hän sijoitti sinne myös tykistönsä. Nähdessään tämän Jackson keskitti tykistönsä Sandy Ridgelle, Prichard Hillin länsipuolelle. Noin puoli neljän aikaan Jackson näki Sandy Ridgeltä, että se, mitä hän luuli pieneksi unionin joukoksi, oli itse asiassa paljon suurempi. Jackson sanoi eräälle upseerilleen: "Meille käy huonosti".

Kimball uskoi, että vastassa oli paljon suurempi konfederaation joukko, ja päätti hiljentää Sandy Ridgen konfederaation tykit. Hänen hyökkäyksensä kohtasi konfederaation voimakasta vastarintaa, ja taistelusta tuli pian pattitilanne. Jackson lähetti jatkuvasti lisää konfederaation joukkoja, mutta hän ei pystynyt ajamaan unionin linjaa takaisin. Kimballilla oli vielä tuoreita reservejä, jotka hän saattoi lähettää taisteluun. Kuuteen mennessä konfederaation ampumatarvikkeet olivat vähissä ja konfederaatiomiehet olivat lähes uupuneita. Kun yhdestä prikaatista loppuivat ammukset kokonaan, sen oli vetäydyttävä taistelusta. Unionin armeija hyökkäsi heidän jättämästään aukosta, ja Jacksonin koko joukkojen oli nopeasti peräännyttävä.