Ensimmäinen Winchesterin taistelu (25.5.1862) – Stonewall Jacksonin voitto

Vuoden 1862 alussa presidentti Abraham Lincoln halusi kenraaliensa hyökkäävän voimalla Konfederaatiota vastaan. Kenraalimajuri George B. McClellan oli kokoamassa armeijaansa niemimaan kampanjaansa varten, jonka tavoitteena oli vallata Konfederaation pääkaupunki Richmond Virginiassa ja lopettaa sota. Tätä varten McClellanin oli heikennettävä Washington D.C:tä suojaavia joukkojaan. Näin Washingtonin suojelemiseen jäi vain kaksi unionin joukkoa. Banksin lisäksi Shenandoahin laaksossa kenraali Irwin McDowellilla oli joukkoja Pohjois-Virginiassa. Banksin oli määrä tyhjentää Shenandoahin laakso konfederaation joukoista ja siirtyä sitten kohti Washingtonia, jotta McDowellin 30 000 miehen vahvuinen joukko voisi edetä Richmondia vastaan pohjoisesta.

Konfederaation kenraali Stonewall Jackson sai tehtäväkseen pitää liittovaltion armeijan kiireisenä laaksossa, jotta se ei voisi liittyä McClellanin seuraan. Jackson kärsi tappion Kernstownin ensimmäisessä taistelussa 23. maaliskuuta 1862. Tappiosta huolimatta Jackson sai strategisen voiton. Se piti Banksin laaksossa ja esti McDowellia lähettämästä joukkoja McClellanin Peninsula-kampanjaan.

Huhtikuun 17. päivänä sää selkeni, ja Banks alkoi siirtyä etelään kohti Harrisonburgia. Samoihin aikoihin konfederaation strateginen tilanne muuttui. Kenraali Joseph E. Johnston oli siirtynyt niemimaalle ja ottanut mukaansa 55 000 konfederaatiosotilasta puolustautumaan McClellanin 110 000 sotilasta vastaan. Konfederaation kenraalin Richard S. Ewellin divisioona oli nyt Johnsonin niemimaalla ja Jacksonin laaksossa sijaitsevan divisioonan välissä, ja se saattoi tukea kumpaakin tarpeen mukaan. Jacksonin ei siis enää tarvinnut estää laaksossa olevia unionin joukkoja liittymästä McClellaniin, vaan hän halusi nyt pakottaa ne kokonaan pois Shenandoahin laaksosta.

Huhtikuun 25. päivänä Banksin unionin joukot valtasivat Harrisonburgin. Jackson vetäytyi Swift Run Gapiin (noin 20 mailia Harrisonburgista itään). Näin hän pystyi ohittamaan Banksin, jos unionin joukot siirtyisivät etelään, ja hän pystyi pysymään yhteydessä Ewellin konfederaation divisioonaan, jos tämä tarvitsi tukea. Samaan aikaan Robert H. Milroyn johtama unionin prikaati oli McDowellin kylässä Virginiassa, mikä uhkasi Jacksonin huoltovarikkoa Stauntonissa. Jackson jätti Ewellin Swift Run Gapiin siirtyäkseen Milroyta vastaan.

Jacksonin joukot hyökkäsivät 8. toukokuuta Milroyn unionin joukkoja vastaan McDowellissa. Se oli unionin taktinen voitto, koska unionin joukot kärsivät vähemmän tappioita kuin Jacksonin joukot. Se oli kuitenkin strateginen voitto Jacksonille, koska unionin joukot vetäytyivät takaisin Allegheny-vuorten yli ja uhka päättyi. Jackson palasi Shenandoahin laaksoon ja päätti, että hänen ja Ewellin komentokunta hoitaisi nyt Banksin. Banks puolestaan ennakoi Jacksonin siirtoa ja pyysi lupaa lähteä Strasburgista ja siirtyä pohjoiseen, mutta se evättiin. Aiemmin 1. toukokuuta Lincoln oli määrännyt yhden Banksin divisioonista liittymään kenraali McDowellin johtamiin unionin joukkoihin Fredericksburgissa. Tämä heikensi Banksin joukkoja, mutta hän uskoi Jacksonin poistuneen laaksosta. Kuultuaan, että Milroy oli ajettu McDowellin luota takaisin, Banks lähetti 1. Marylandin jalkaväkidivisioonansa Front Royaliin, Virginiaan (noin 12 mailia itään) suojaamaan vasenta sivustaansa.

Jackson oli aikonut siirtyä Banksia vastaan Strasburgissa. Mutta kun hän sai tietää, että Front Royalissa oli unionin jalkaväkeä, hän päätti hyökätä ensin sinne. Toukokuun 23. päivänä Front Royalin taistelussa Jacksonin konfederaation sotilaat valtasivat Front Royalin kaupungin ja useimmat sitä puolustaneista 900 unionin sotilaasta. Koska Banks tajusi, että Jackson oli nyt hänen sivustallaan eikä hänellä ollut tukea Front Royalissa, hän vetäytyi 24. toukokuuta Winchesteriin. Koska hänen jälkijoukkonsa tarjosi hyvää suojaa ja Jacksonin ja Ewellin väliset yhteydet olivat huonot, Banks pääsi Winchesteriin vähäisin tappioin.

Kun Banks saapui Winchesteriin, hän aloitti puolustuksensa järjestämisen. Toukokuun 25. päivänä Jacksonin ensimmäinen hyökkäys torjuttiin. Ewell lähestyi Winchesteriä lounaasta divisioonansa kanssa ja hyökkäsi Camp Hilliin (nykyinen Overlook Park Winchesterin kaakkoisosassa). Samaan aikaan Jacksonin Louisianan prikaati ohitti ja valtasi sitten unionin aseman Bower's Hillillä (Winchesterin lounaisosassa). Kun unionin joukot olivat murtaneet sivustansa, ne alkoivat vetäytyä järjestäytymättömästi Winchesterin kaupungin läpi. Jopa Winchesterin asukkaat tulittivat unionin sotilaita. Banks vetäytyi Potomac-joen yli takaisin Marylandiin. Tämä oli Jacksonin Valleyn kampanjan ratkaiseva voitto.

Jackson menetti noin 68 kaatunutta ja 329 haavoittunutta. Unionin tappiot olivat noin 62 kaatunutta, 243 haavoittunutta ja yli 1 700 vangittua tai kadonnutta.

Jacksonin jalkaväki oli liian väsynyt pysyäkseen perääntyvien unionin sotilaiden perässä. Eversti Turner Ashbyn johtama ratsuväki oli täysin hyödytöntä. Ne olivat alkaneet ryöstää hylättyjä ja vaurioituneita unionin vaunuja tarvikkeita varten ja olivat keskeyttäneet taistelut. Konfederaation kenraali J.E.B. Stuartin ratsuväki oli liitetty Ewellin joukkoihin. Mutta heitä ei löydetty ajoissa. Kun heidät oli löydetty, Stuart kieltäytyi Jacksonin käskystä ja odotti, että käsky tulisi Ewellin kautta. Jackson saavutti voiton Winchesterissä, mutta ei pystynyt lopettamaan vihollista.

Banksin tappio aiheutti suurta huolta Washingtonissa. Presidentti Lincoln määräsi McDowellin lähettämään 20 000 miestä auttamaan Shenandoahin laakson tilanteen hoitamisessa. Näitä joukkoja McClellan tarvitsi niemimaan kampanjassaan. Seuraavien viikkojen ajan Jackson jatkoi unionin pyrkimysten kukistamista Cross Keysin ja Port Republicin taisteluissa kesäkuussa 1862.