Piikivi (engl. flint) on eräänlainen sedimenttikivi, joka koostuu pääosin piidioksidista. Se on kryptokristallista (mikrorakenteeltaan hienojakoista) piitä, jonka pääkide on kvartsin tai kaltsedionin muodossa.
Useimmiten piikivi esiintyy jyväsmäisinä tai kyhmyisinä muodostelmina, jotka ovat upotettuja liituun ja muuhun pehmeään kalkkikiveen. Nämä kyhmyt syntyvät, kun merissä eläneiden organismien (esim. piilevien, piikkisienien ja muiden piarikkaiden organismien) piidioksidi rikastuu ja saostuu kalkkikerrosten sisään tai korvaa kalkkimuodostumaa.
Muodostuminen
Piidioksidi voi liueta ja kulkeutua sedimentissa gelimäisenä tai vesiliukoisena silikaatina, josta se myöhemmin saostuu mikro- ja nanokiteiseksi kvartsiksi. Tämän diageenisen prosessin seurauksena muodostuu kovia, tiheitä jyväsiä ja ryhmiä, jotka ovat usein eri värisiä (harmaasta mustaan, ruskeaan tai punertavaan) riippuen epäpuhtauksista ja olosuhteista. Piikiven pinta saattaa olla ohuesti verhoiltu vaalealla kalkkikuorella (kalsiitilla), joka jää jäljelle, kun ympäröivä liitu kuluu pois.
Sään- ja kerrostumisoireet
Kun liitu tai muu heikompi kalkkikivi on ajan kuluessa syöpynyt tai liuennut pois, kovat piikivikappaleet jäävät usein erilleen ja kulkeutuvat eteenpäin pikkukivinä, jolloin ne ilmestyvät esimerkiksi kivirannalle tai muiksi karkearakeisiksi sedimenteiksi. Joissakin tilanteissa nämä irronneet piikappaleet voivat myöhemmin sementoitua uudeksi kivilajiksi, esimerkiksi vanukiveksi, jolloin muodostuu toisen kerran sedimenttikivi.
Ominaisuudet ja tunnistaminen
- Kovuus: Piikivi on suhteellisen kovaa (Mohsin asteikolla noin 7) ja siten naarmuttaa useimpia muita kivilajeja.
- Murtotapa: Konkoidaalinen (kuperan kaareva) särö, joka antaa erittäin teräviä särmiä — syy miksi piikiveä on käytetty työkaluissa.
- Kiilto ja väri: Kiiltävä, lasimainen tai mattapintainen; yleisesti tummanharmaa, musta, ruskea tai aina läpikuultava vaaleammissa sävyissä.
- Tiheys: Relatiivisesti tiheä ja painava verrattuna samankokoiseen kalkkikivikappaleeseen.
Käyttö ja merkitys
Piikivi on ollut keskeinen materiaali esihistoriallisessa teknologiassa: sitä on hakattu työkaluiksi ja aseiden kärjiksi (kivikautiset työkalut, nuolenkärjet, sirpit). Lisäksi piikiveä hyödynnettiin tulenteossa iskukivenä (yhdessä rikin tai raudan kanssa) ja se on myös rakennus- ja koristekivenä joissain alueissa. Geologisesti piikivi toimii hyödyllisenä indikaattorina sedimenttiprosesseille ja kallioperän kemialliselle kehitykselle.
Missä sitä esiintyy ja mitä huomioida
Piikiveä esiintyy yleisesti kalkkikerrostumissa, erityisesti liitukauden kerrostumissa, mutta sitä löytyy myös muista sedimentaarisista ympäristöistä. Rannoilla ja jokiuomissa esiintyvät piikiviharkat ovat usein peräisin liitun tai kalkkikiven häviämisestä. Kerättäessä kannattaa muistaa, että rikkinäinen piikivi voi olla erittäin terävää — käsittele suojakäsineillä ja varovaisesti.
