Pakkotyö ja orjuus: määritelmä, muodot ja kansainväliset sopimukset

Tutustu pakkotyön ja orjuuden määritelmään, muotoihin ja kansainvälisiin sopimuksiin — syväanalyysi, ajankohtaiset tilastot ja toimintatavat ihmisoikeusrikkomusten ehkäisyyn.

Pakkotyöhön kuuluvat kaikki orjuuden muodot ja niihin liittyvät käytännöt, kuten velkaorjuus, maaorjuus, ihmiskauppa ja työleirit. Pakkotyö tarkoittaa mitä tahansa työtä tai palvelua, johon henkilö pakotetaan tekemään vastoin tahtoaan. Siihen liittyy yleensä jonkinlaisen rangaistuksen tai muun seuraamuksen uhka, pakottaminen henkisesti tai fyysisesti, henkilön liikkumisvapauden rajoittaminen, asiakirjojen takavarikointi tai palkan pidättäminen. Kansainvälinen työjärjestö ILO on määritellyt pakkotyön seuraavasti: "kaikki työ tai palvelu, joka vaaditaan joltakin henkilöltä jonkin rangaistuksen uhalla ja johon kyseinen henkilö ei ole tarjoutunut vapaaehtoisesti." Tämä määritelmä on kirjattu ILO:n vuoden 1930 yleissopimukseen (nro 29). Sopimuksessa tunnustetaan myös tietyt poikkeukset, esimerkiksi työ, jota tehdään armeijan palveluksessa, yhdyskuntapalvelu, kun työ palvelee yhteisöä, sekä tuomittu ja vankilatuomiota suorittava henkilö. Tällaisen vankityön on oltava viranomaisten valvomaa, ja yleissopimuksen mukaan tuomitut eivät saa olla yksityishenkilöiden, yritysten tai järjestöjen valvonnassa.

Muodot ja tunnusmerkit

• Velkaorjuus: henkilöä pakotaan työskentelemään velan kuoletukseksi, mutta velkaa saatetaan kasvattaa tai ehtoihin liitetään muita ehtoja, jotka estävät vapautumisen (velkaorjuus).
• Maaorjuus ja servitus: pitkäkestoisia riippuvuussuhteita, joissa maan tai kodin yhteydet pitävät henkilön työskentelemässä (maaorjuus).
• Ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö: pakottamista kaupankäynnin tai pakotetun seksityön muodoissa (ihmiskauppa, mukaan lukien prostituoidut ja seksityöntekijöiden hyväksikäyttö).
• Laiton maahanmuutto ja haavoittuvat ryhmät: laittomat maahanmuuttajat ja muut haavoittuvat ryhmät altistuvat usein pakkotyölle, samoin kuin lapset ja vähemmistöt.
• Työleirit ja pakkotyö valtion tai aseellisen ryhmän toimesta: pakollinen työ osana vankijärjestelmää tai poliittista sortoa.
• Muut muodot: pakkoavioliitot, pakotettu rikollinen toiminta, asiakirjojen ja palkan pidättäminen sekä liikkumisvapauden rajoittaminen ovat yleisiä pakkotyön tunnusmerkkejä.

Kansainväliset sopimukset ja velvollisuudet

Pakkotyön vastaista oikeussuojaa säätelevät useat kansainväliset sopimukset. ILO:n vuoden 1930 yleissopimus (nro 29) määritteli pakkotyön kiellettäväksi. Myöhemmin hyväksyttiin muun muassa ILO:n vuoden 1957 orjuuden poistamista koskeva yleissopimus (nro 105) ja vuonna 2014 voimaan tullut ILO:n pakkotyöprotokolla, jotka vahvistavat jäsenvaltioiden velvollisuutta ehkäistä pakkotyötä, suojella uhreja ja valvoa työoloja. Myös Yhdistyneet Kansakunnat on sopinut orjuuden ja ihmiskaupan vastaisista normeista (esim. vuoden 1926 Slavery Convention ja sitä täydentävät puitesopimukset sekä Palermo-protokolla ihmiskaupan torjunnasta).

Arviot ja laajuus

Arviot pakkotyössä ja modernissa orjuudessa elävien henkilöiden määrästä vaihtelevat tutkimuksittain. Joidenkin selvitysten mukaan maailmassa arvioidaan olevan kymmeniä miljoonia ihmisiä, jotka elävät jonkinlaisessa pakkotyön tai orjuuden muodossa. Esimerkiksi aiemmissa kansainvälisissä arvioissa on mainittu useiden kymmenien miljoonien suuruusluokka. Myös yksittäisissä maissa esiintyy merkittäviä määrällisiä arvioita: Yhdysvalloissa on eri arvioiden mukaan arviolta kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden tilanteeksi on luokiteltu pakkotyö tai vastaava hyväksikäyttö (esimerkiksi arviolta noin 60 000, kuten joissain lähteissä mainitaan). Pakkotyöhön lukeutuvat niin prostituoidut ja muut seksityöntekijät, laittomat maahanmuuttajat kuin velkaorjuudessa olevat ihmiset.

Ehkäisy, valvonta ja uhrien tuki

• Lainsäädäntö ja täytäntöönpano: valtiot ovat velvollisia kieltämään pakkotyön, tutkimaan ja rankaisemaan rikkomuksia sekä suojelemaan uhreja.
• Uhrien suojelu: asianmukainen majoitus, terveydenhuolto, oikeudellinen apu ja mahdollisuus palata yhteisöön ovat keskeisiä tukitoimia.
• Ehkäisevät toimet: koulutus, työmahdollisuuksien parantaminen, tietoisuuden lisääminen sekä riskiryhmien sosiaalisten ja taloudellisten suojausten vahvistaminen.
• Yritysten vastuu: toimitusketjujen läpinäkyvyys ja due diligence -tarkastukset auttavat havaitsemaan ja ehkäisemään pakkotyötä yritystoiminnassa.
• Kansainvälinen yhteistyö: tietojenvaihto, rajat ylittävä rikostutkinta ja kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä pakkotyön kitkemiseksi.

Pakkotyön ilmiöt ovat moninaisia ja kätkeytyneitä: ne voivat esiintyä sekä laillisissa että laittomissa työmuodoissa ja eri sektoreilla maataloudesta kodinhoivaan, rakentamiseen ja teollisuuteen. Tehokas vastuu edellyttää sekä viranomaisten että kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten ja yritysten yhteistyötä sekä uhrien oikeuksien ja ihmisoikeuksien etusijalle asettamista.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on pakkotyö?

K: Kuka määrittelee pakkotyön?

K: Onko tästä määritelmästä olemassa poikkeuksia?

Kysymys: Kuinka moni ihminen elää nykyään orjana?

K: Kuinka monta orjaa arvioidaan elävän Yhdysvalloissa?

K: Minkälaisia toimintoja orjuuteen kuuluu?

Hae kirjaimella