Yhdysvaltain neljästoista lisäys: historia, kansalaisoikeudet ja merkitys

Yhdysvaltojen perustuslain neljästoista lisäys (lisäys XIV) hyväksyttiin 9. heinäkuuta 1868. Se oli yksi jälleenrakennusmuutoksista. Muutoksessa käsitellään kansalaisoikeuksia ja yhtäläistä lainsuojaa. Sitä ehdotettiin vastauksena Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisiin entisiin orjiin liittyviin kysymyksiin. Tästä lisäyksestä kiisteltiin ankarasti. Etelän osavaltioiden oli pakko ratifioida se saadakseen takaisin edustuksen kongressissa. Neljästoista lisäys on yksi perustuslain kiistellyimmistä osista. Se muodostaa perustan sellaisille käänteentekeville päätöksille kuin Roe v. Wade (1972) ja Bush v. Gore (2000). Se on edelleen tärkein perustuslain muutos sen jälkeen, kun Bill of Rights hyväksyttiin vuonna 1791.

Keskeinen sisältö lyhyesti

Neljäs lisäys koostuu useista osista, joista tärkeimmät ovat:

  • Kansalaisuussäännös: syntyperäisen kansalaisuuden periaate, joka kumoaa erottelun perustuen aiempaan orjuuteen.
  • Due process -periaate: valtioiden ei tule riistää keneltäkään elämää, vapautta tai omaisuutta ilman lain vaatimaa menettelyä.
  • Equal protection -periaate: kaikille kuuluva yhdenvertainen lainsuoja, joka on keskeinen syrjinnän vastaisten oikeusratkaisujen perustana.
  • Sectionit 2–5: sisältävät esimerkiksi edustukseen vaikuttavia määräyksiä, entisten konfederaatiojohtajien esteitä virkaan asettumiselle, valtionvelkoihin liittyviä säännöksiä ja kongressin valtuudet täytäntöönpanoa varten.

Historiallinen tausta ja ratifiointi

Neljäs lisäys syntyi suoraan sisällissodan jälkeisestä tilanteesta, jolloin liittovaltion piti määritellä entisten orjien asema ja suojata heidän perusoikeuksiaan. Ratifiointiprosessi oli poliittisesti latautunut: liittovaltion edustajat vaativat osavaltioilta hyväksyntää ennen kuin nämä saattoivat taas osallistua kongressin toimintaan. Monet etelän osavaltiot ratifioivat lisäyksen osin pakon edessä.

Oikeudellinen merkitys ja tärkeimmät oikeustapaukset

Neljäs lisäys on ollut keskeinen työkalu liittovaltion ja osavaltioiden suhteiden sekä kansalaisoikeuksien muovaamisessa. Merkittäviä tuomioistuinkäytäntöjä, joissa lisäys on määräytynyt ratkaisevasti, ovat muun muassa:

  • Slaughter-House Cases (1873) – rajasi voimakkaasti niin sanottua "privileges or immunities" -säännöksen soveltamista, mikä heikensi alkuperäistä suojaa osittain.
  • Plessy v. Ferguson (1896) – hyväksyi "separate but equal" -periaatteen, mikä oikeutti rotuerottelun ainakin osittain, kunnes se kumottiin.
  • Brown v. Board of Education (1954) – käytti yhdenvertaista suojaa koulusegregaation kumoamiseen ja oli käännekohta rodullisen syrjinnän vastaisessa oikeuskäytännössä.
  • Gitlow v. New York (1925) ja siitä seurannut "incorporation doctrine" – oikeuskäytäntö, jonka kautta suuri osa Bill of Rights -oikeuksista on alettu soveltaa myös osavaltiota vastaan due process -periaatteen kautta.
  • Muita moderneja esimerkkejä ovat Roe v. Wade (1972), Bush v. Gore (2000) sekä myöhemmät tapaukset, kuten päätökset koskien avioliitto-oikeutta ja sukupuolten tasa-arvoa.

Kansalaisoikeuksien edistäminen ja kongressin rooli

Section 5 antaa kongressille valtuudet säätää lakeja, joilla täytäntöönpannaan 14. lisäyksen säännöksiä. Tätä valtuutta on käytetty keskeisesti 1960-luvun kansalaisoikeuslainsäädännössä: esimerkiksi liittovaltion syrjintää kieltävät lait ja äänestäjien suojelua koskevat säädökset perustuivat osin 14. lisäykseen. Valtuuden laajuudesta on kuitenkin käyty oikeudellista keskustelua ja useissa tapauksissa korkein oikeus on rajoittanut kongressin toimivaltaa.

Tulkintastrategiat ja nykyiset kiistat

Neljästoista lisäys on tulkinnan kannalta kiitollinen kohde, ja sen soveltaminen riippuu usein tulkintalinjasta. Kaksi yleistä lähestymistapaa ovat:

  • Originalismi: painottaa lisäyksen kirjoittajien alkuperäisiä tarkoituksia ja historiallista kontekstia.
  • Elävä perustuslaki -näkökulma: korostaa perustuslain kykyä sopeutua nykyaikaisiin olosuhteisiin ja arvoihin.

Neljäs lisäys jatkaa poliittisesti latautuneena aiheena: sen avulla ratkaistaan kysymyksiä äänioikeudesta, tasa-arvosta, yksilönvapaudesta suhteessa valtion toimintaan ja liittovaltion ja osavaltioiden vallanjakoon liittyvissä kiistoissa.

Nykymerkitys

Nykyään 14. lisäys on keskeinen perusta monille kansalaisoikeuksille ja oikeudellisille suojille Yhdysvalloissa. Sen soveltaminen on laaja: se säätelee, miten osavaltiot saavat toimia kansalaisten perusoikeuksia vastaan ja antaa mahdollisuuden liittovaltiolle puuttua tilanteisiin, joissa osavaltiot rikkoisivat yhtäläistä lainsuojaa tai oikeusturvaa. Samalla sen tulkinta, erityisesti privileges or immunities -osion rajat ja kongressin täytäntöönpanovaltuuden laajuus, pysyvät keskeisinä oikeudellisina keskustelunaiheina.

Lyhyt yhteenveto

Neljästoista lisäys on yksi Yhdysvaltojen perustuslain vaikutusvaltaisimmista ja samalla kiistanalaisimmista muutoksista. Se syntyi vastaamaan sisällissodan jälkeisiin sosiaalisiin ja poliittisiin haasteisiin ja on vuosikymmenten aikana muodostunut perustaksi lukuisten kansalaisoikeuksia laajentaneiden oikeusratkaisujen ja lakien syntymiselle. Sen vaikutus näkyy edelleen sekä tuomioistuinten ratkaisuissa että lainsäädännöllisissä pyrkimyksissä turvata yhdenvertainen kohtelu ja oikeudellinen suoja kaikille.

Ohion edustaja John A. Bingham, neljästoista lisäyksen pääkirjoittaja (kehittäjä).Zoom
Ohion edustaja John A. Bingham, neljästoista lisäyksen pääkirjoittaja (kehittäjä).

Yhteenveto

Sisällissodan päätyttyä Abraham Lincoln vapautti orjat. Ongelmana oli, ettei hän pyytänyt sitä kongressilta. Kongressi ei ollut hyväksynyt lakia orjien vapauttamisesta. Samaan aikaan joissakin osavaltioissa oli edelleen orjuus. Kolmannestoista lisäys vapautti orjat. Siitä tuli laki vuoden 1865 lopulla. Kolme vuotta myöhemmin neljästoista lisäys antoi kansalaisoikeudet. Republikaanit hallitsivat kongressia tänä aikana. He halusivat antaa vapautetuille orjille täyden kansalaisuuden. Mutta he ymmärsivät myös, että kansalaisoikeuksien antaminen mustille avasi oven naisten äänioikeudelle. Se johtaisi siihen, että naisille annettaisiin äänioikeus, mitä kongressi ei halunnut tehdä. Jos lakimuutokseen sisällytettäisiin vain ensimmäinen jakso, sanamuoto "kaikki Yhdysvalloissa syntyneet tai siellä kansalaistetut henkilöt" sisältäisi myös naiset. Tästä syystä sana "mies" lisättiin toiseen jaksoon, jotta kongressi hyväksyisi muutoksen.

Ensimmäinen jakso - kansalaisuus

Neljännentoista lisäyksen ensimmäisessä jaksossa annettiin kansalaisuus "kaikille Yhdysvalloissa syntyneille tai siellä kansalaistetuille henkilöille", jotka "kuuluvat Yhdysvaltojen lainkäyttövaltaan". Toisessa lausekkeessa, jota kutsutaan yleisesti erioikeus- ja vapaudenvaltauslausekkeeksi, todetaan, että "jokaisen osavaltion kansalaisilla on oikeus kaikkiin erioikeuksiin ja vapauksiin, jotka kuuluvat kansalaisille eri osavaltioissa". Tämä antoi kaikille amerikkalaisille kansalaisoikeuksien suojan lain nojalla. Se kieltää osavaltioita kieltämästä kansalaisilta heidän henkeään, vapauttaan tai omaisuuttaan ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä. Valtiot eivät voineet kieltää henkilöiltä "yhtäläistä lain suojaa". Se tarkoitti, että ensimmäistä kertaa kaikilla ihmisillä olisi sama suoja ihonväristä riippumatta. Se, että osavaltiot mainittiin, tekee niistä vastuullisia näistä suojista yhtä lailla kuin liittovaltion hallitus. Neljästoista lisäys mainitaan oikeudenkäynneissä useammin kuin mikään muu lisäys.

Toinen jakso - jako

Toisessa jaksossa muutettiin alkuperäisen perustuslain osaa, jossa orjat laskettiin kolmeksi viidesosaksi ihmisestä. Tämä tehtiin sen määrittämiseksi, kuinka monta kongressiedustajaa osavaltiolla voi olla (jako). Toisessa jaksossa vahvistettiin, että jokainen kansalainen lasketaan yhdeksi ihmiseksi.

Kolmas, neljäs ja viides jakso

Kolmannen osan oli tarkoitus olla tiukka Yhdysvaltoja vastaan taistelleille konfederaation jäsenille. Se edellytti kongressin kahden kolmasosan ääntä, jotta konfederaation johtajat saisivat takaisin kansalaisuutensa tai voisivat toimia virassa. Jotta entisten konfederaation jäsenten sallittaisiin toimia liittovaltion viroissa, heidän oli vannottava vala, jossa he vannoivat puolustavansa perustuslakia. Neljännessä pykälässä sanottiin, että liittovaltion hallitus ei maksaisi konfederaation velkoja. Viides pykälä tarkoittaa sitä, mitä siinä sanotaan: kongressi panee täytäntöön 14. lisäyksen määräykset.

Teksti

1 jakso. Kaikki Yhdysvalloissa syntyneet tai siellä kansalaistetut henkilöt, jotka kuuluvat Yhdysvaltojen lainkäyttövaltaan, ovat Yhdysvaltojen ja sen osavaltion kansalaisia, jossa he asuvat. Mikään osavaltio ei saa säätää tai panna täytäntöön lakia, joka rajoittaa Yhdysvaltojen kansalaisten erioikeuksia tai vapauksia; eikä mikään osavaltio saa riistää keneltäkään henkilöltä henkeä, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä; eikä kieltää keneltäkään sen lainkäyttövaltaan kuuluvalta henkilöltä yhtäläistä lain suojaa.

2 jakso. Edustajat jaetaan eri osavaltioiden kesken niiden lukumäärän mukaan siten, että lasketaan kunkin osavaltion koko henkilömäärä, lukuun ottamatta intiaaneja, joita ei veroteta. Mutta kun äänioikeus missä tahansa vaaleissa, joissa valitaan Yhdysvaltain presidentin ja varapresidentin valitsijoita, kongressin edustajia, osavaltion toimeenpano- ja tuomioviranhaltijoita tai osavaltion lainsäätäjien jäseniä, evätään keneltä tahansa kyseisen osavaltion miespuoliselta asukkaalta, joka on kaksikymmentäyksi vuotta täyttänyt, ja Yhdysvaltojen kansalaisia, tai jollakin muulla tavoin rajoitetaan, paitsi kapinaan osallistumisen tai muun rikoksen vuoksi, niin edustusoikeutta vähennetään siinä suhteessa, jonka tällaisten miespuolisten kansalaisten lukumäärä muodostaa kyseisen osavaltion 21-vuotiaiden miespuolisten kansalaisten kokonaislukumäärään nähden.

3 jakso. Kukaan ei saa olla senaattori tai edustaja kongressissa tai presidentin ja varapresidentin valitsija tai toimia missään siviili- tai sotilasvirassa Yhdysvalloissa tai missään osavaltiossa, joka, vannottuaan aiemmin kongressin jäsenenä tai Yhdysvaltojen virkamiehenä tai osavaltion lainsäätäjän jäsenenä tai osavaltion toimeenpanevana tai lainkäyttöelimen viranhaltijana valan tukea Yhdysvaltojen perustuslakia, on osallistunut kapinaan tai kapinaan sitä vastaan tai auttanut tai lohduttanut sen vihollisia. Kongressi voi kuitenkin kahden kolmasosan äänin kummastakin edustajainhuoneesta poistaa tällaisen esteen.

4 jakso. Yhdysvaltojen julkisen velan pätevyyttä, joka on lailla hyväksytty, mukaan lukien velat, jotka on otettu eläkkeiden ja palkkioiden maksamiseksi kapinan tai kapinan tukahduttamisessa suoritetuista palveluista, ei saa kyseenalaistaa. Mutta Yhdysvallat tai mikään osavaltio ei saa ottaa vastatakseen tai maksaa velkaa tai velvoitetta, joka on syntynyt kapinan tai kapinan tukemiseksi Yhdysvaltoja vastaan, eikä mitään saatavia orjien menettämisestä tai vapauttamisesta; vaan kaikki tällaiset velat, velvoitteet ja saatavat on katsottava laittomiksi ja mitättömiksi.

5 jakso. Kongressilla on valtuudet panna tämän artiklan määräykset täytäntöön asianmukaisella lainsäädännöllä.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Milloin Yhdysvaltojen perustuslakiin hyväksyttiin neljästoista lisäys?


V: Neljästoista lisäys hyväksyttiin 9. heinäkuuta 1868.

Kysymys: Mitkä asiat johtivat siihen, että Yhdysvaltojen perustuslakiin ehdotettiin neljättätoista lisäystä?


V: Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiset entisiin orjiin liittyvät kysymykset johtivat neljänteentoista lisäyksen ehdottamiseen.

Kysymys: Mistä neljästoista lisäyksessä puhutaan?


V: Neljästoista lisäys käsittelee kansalaisoikeuksia ja yhtäläistä lain suojaa.

Kysymys: Miksi neljännestoista lisäys oli katkera kiistanaihe?


V: Neljästoista lisäys kiistettiin katkerasti, koska eteläisten osavaltioiden oli pakko ratifioida se saadakseen takaisin edustuksen kongressissa.

Kysymys: Mitkä käänteentekevät päätökset perustuivat neljästoista lisäykseen?


V: Neljästoista lisäys muodostaa perustan sellaisille käänteentekeville päätöksille kuin Roe v. Wade (1972) ja Bush v. Gore (2000).

Kysymys: Mikä on neljästoista lisäyksen merkitys?


V: Neljästoista lisäys on edelleen tärkein perustuslain muutos sen jälkeen, kun Bill of Rights hyväksyttiin vuonna 1791.

Kysymys: Miksi neljästoista lisäys on yksi perustuslain riidanalaisimmista osista?


V: Neljästoista lisäys on yksi perustuslain riidanalaisimmista osista, koska siinä käsitellään kansalaisoikeuksia ja yhtäläistä lain suojaa.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3