Frankfurtin parlamentti 1848–49 — Paulskirchen perustuslaki ja Saksan demokratia

Frankfurtin parlamentti 1848–49: Paulskirchen perustuslaki ja sen rooli Saksan demokratiassa — historian käännekohta, ihmisoikeudet ja vaikutus myöhempiin perustuslakeihin.

Frankfurtin parlamentti (saksaksi Frankfurter Nationalversammlung) oli koko Saksan ensimmäinen vapaasti valittu parlamentti. Istunto pidettiin 18. toukokuuta 1848-31. toukokuuta 1849 Paulskirchessä Frankfurtissa|Paulskirche Frankfurt am Mainissa. Se valittiin "maaliskuun vallankumouksen" aikana Saksan liittovaltion osavaltioissa.

Kokouksessa laadittiin niin sanottu Paulskirchen perustuslaki (saksaksi Paulskirchenverfassung, oikeastaan Verfassung des Deutschen Reiches), jossa julistettiin parlamentaarisen demokratian periaatteisiin perustuva Saksan valtakunta. Tämä perustuslaki täytti Vormärzin liberaalien ja kansallismielisten liikkeiden keskeiset vaatimukset ja loi perustan ihmisoikeuksille. Parlamentti ehdotti myös perustuslaillista monarkiaa, jonka johdossa olisi perinnöllinen keisari (Kaiser). Preussin kuningas Friedrich Wilhelm IV ei hyväksynyt keisarin virkaa, kun sitä hänelle tarjottiin. Hän katsoi, että tällainen tarjous loukkasi yksittäisten Saksan valtioiden ruhtinaiden oikeuksia. Frankfurtin perustuslain keskeisistä osista tuli kuitenkin 1900-luvulla malleja Weimarin perustuslaille vuodelta 1919 ja Saksan liittotasavallan peruslaille vuodelta 1949.

Kokoonpano, valinta ja työskentely

Parlamenttiin valittiin edustajia eri Saksan alueista, mukaan lukien preussilaiset, baijerilaiset ja pienempien valtioiden lähettiläät. Edustajakunta oli sosiaalisesti ja ammatillisesti monimuotoinen: mukana oli virkamiehiä, juristeja, toimittajia, pienehkön kauppaluokan edustajia ja älymystöä. Useissa osavaltioissa valitsijajärjestelmä oli epäsuora, mutta valintojen lähtökohtana oli usein laajempi vaaliosallistuminen kuin aiemmin.

Istunnoissa syntyi erilaisia ryhmittymiä ja poliittisia suuntauksia: maltilliset liberaalit, oikeistolaisemmat konservatiivit sekä demokraattiset ja radikaalimmat ryhmät, jotka vaativat esimerkiksi laajempaa kansanvaltaa ja sosiaalisia uudistuksia. Työskentely oli usein kiivaata ja kompromissien hakeminen vaikeaa, koska edustajat edustivat paitsi poliittisia aatteita myös alueellisia etuja.

Paulskirchen perustuslaki – keskeinen sisältö

Paulskirchen perustuslaki sisälsi useita merkittäviä kohtia, jotka olivat uudistuksellisia silloiselle Saksalle:

• Perusoikeudet: julkinen sananvapaus, kokoontumisvapaus, oikeus koskemattomuuteen ja oikeudellinen tasa-arvo lain edessä.
• Edustuksellinen järjestelmä: parlamentaarinen hallintomalli, jossa valtiollinen valta perustuisi lainsäädäntövaltaan ja kansanedustuslaitokseen.
• Perustuslaillinen monarkia: parlamentti halusi yhdistää Saksan perinnöllisen keisarin johtoon ja antaa hänelle rajatut valtaoikeudet perustuslain puitteissa.
• Oikeusjärjestelmän modernisointi: ehdotuksessa korostettiin lainalaisuuden ja riippumattoman tuomioistuimen merkitystä sekä feodaalisten etuoikeuksien purkamista.

Nämä kohdat olivat monessa suhteessa eteenpäin katsovia ja ne vaikuttivat myöhempien saksalaisten perustuslakien muotoiluun.

Miksi parlamentti epäonnistui

Frankfurtin parlamentin ehdotusten toimeenpano epäonnistui useasta syystä:

• Puute pakottavista valtuuksista: parlamentilla ei ollut omaa sotilaallista tai taloudellista valtaa panna lakejaan täytäntöön. Se oli riippuvainen alueellisista ruhtinaista ja sotilaallisista voimista.
• Riitaiset poliittiset linjat: maltilliset ja radikaalit ryhmät eivät kyenneet saavuttamaan pysyvää poliittista konsensusta tärkeistä kysymyksistä, kuten valtionmuodosta ja äänioikeuden laajuudesta.
• Ruhtinaiden vastustus: monet perinteiset valtiovaltaiset ja dynastiset tahot pitivät parlamentin esityksiä uhkana asemalleen. Erityisesti Preussin kuninkaan kieltäytyminen keisarinkruunusta oli kohtalokas isku yhdistymisidealle.
• Vallan palautuminen konservatiivisille voimateille: vuoden 1848–1849 vallankumousten jälkeen monin paikoin ruhtinaat saattoivat lopulta kukistaa kapinaliikkeet ja palauttaa vanhaa järjestystä, mikä heikensi parlamentin neuvotteluasemaa.

Seuraukset ja perintö

Vaikka Frankfurtin parlamentin hanke epäonnistui lyhyellä aikavälillä, sen perintö oli pitkäkestoinen. Paulskirchen perustuslain periaatteet – erityisesti perusoikeudet, laillisuus ja parlamentaarisen hallinnon ihanteet – toimivat malleina myöhemmille jaotteluille. Esimerkiksi 1900-luvun perustuslait, kuten Weimarin perustuslaki (1919) ja lopulta Saksan liittotasavallan perustuslaki (1949), ammensivat ideoita niistä periaatteista, joita Frankfurtissa oli esitetty.

Lisäksi Frankfurtin parlamentti oli tärkeä kokemuskoulu Saksalle: se osoitti sekä mahdollisuudet että rajoitukset parlamentaariselle kansalliselle yhdentymiselle ilman riittävää sosiaalista, taloudellista ja sotilaallista perustaa. Monia vuonna 1848 esiin nousseita kysymyksiä – kansalaisoikeuksien laajentaminen, edustuksellinen hallinto ja kansallinen yhtenäisyys – käsiteltiin uudelleen seuraavien vuosikymmenten poliittisissa ratkaisuissa.

Keskeisiä henkilöitä ja tapahtumia liittyivät mm. Heinrich von Gagernin kaltaisiin johtohahmoihin, preussilaisen kuninkaan kieltäytymiseen ja siihen, että osa edustajista yritti jatkaa toimintaa myös parlamentin virallisen sulkeutumisen jälkeen. Lopullinen poliittinen yhdentyminen syntyi kuitenkin vasta toisenlaisissa olosuhteissa 1871, jolloin Saksa yhdistyi keisarikunnaksi Bismarckin johdolla.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä oli Frankfurtin parlamentti?

K: Mitä parlamentti tuotti?

K: Mitä perustuslaki sisälsi?

K: Kenelle tarjottiin keisarin virkaa?

K: Miksi hän ei hyväksynyt sitä?

K: Miten tämän perustuslain osia käytettiin myöhempinä vuosina?

Hae kirjaimella