Fredrik Vilhelm IV Preussin

Life

Frederick William sai opetusta yksityisopettajilta. Hän palveli armeijassa vapaussodassa Ranskan Napoleon I:tä vastaan vuonna 1814, mutta armeija ei kiinnostanut häntä. Hän rakasti sekä arkkitehtuuria että maisemanhoitoa ja oli useiden suurten saksalaisten taiteilijoiden, kuten arkkitehti Karl Friedrich Schinkelin ja säveltäjä Felix Mendelssohnin, suojelija. Hän avioitui vuonna 1823 Baijerin Elisabeth Ludovikan kanssa, mutta pariskunta ei saanut lapsia.

Fredrik Vilhelm oli romantikko ja kaipasi keskiaikaa, joten hän oli konservatiivinen jo varhain. Hän vastusti sekä Saksan vapauttamista että yhdistämistä ja antoi Itävallan mieluummin pysyä Saksan osavaltioiden ykkösvaltana.

Hallintonsa alussa hän ei jatkanut isänsä taantumuksellista politiikkaa, hän vähensi lehdistösensuuria ja lupasi perustuslain, mutta hän ei halunnut kansan lakiasäätävää kokousta, vaan halusi mieluummin työskennellä aristokratian kanssa. Hän oli luterilainen, mutta hän vapautti vangitun Kölnin roomalaiskatolisen arkkipiispan ja päätti auttaa Kölnin tuomiokirkon rakentamista. Vuonna 1844 hän osallistui tuomiokirkon valmistumisen juhlallisuuksiin, joten hän oli ensimmäinen Preussin kuningas, joka astui sisään roomalaiskatoliseen rakennukseen. Kun hän lopulta vuonna 1847 kutsui koolle kansalliskokouksen, se ei ollut edustuksellinen elin vaan pikemminkin yhdistetty valtiopäivät, joka puhui kylmiltään kaikkien maakuntatilojen puolesta ja jolla oli oikeus myöntää veroja ja lainoja, mutta ei oikeutta kokoontua säännöllisin väliajoin.

Kun vallankumous puhkesi Preussissa maaliskuussa 1848 osana vuoden 1848 eurooppalaisia vallankumouksia, kuningas päätti aluksi taistella sitä vastaan armeijan kanssa, mutta päätti myöhemmin kutsua joukot takaisin ja asettua itse liikkeen johtoon 19. maaliskuuta. Hän sitoutui Saksan yhdistymiseen, muodosti liberaalihallituksen, hyväksyi kansalliskokouksen ja määräsi laadittavaksi Preussin kuningaskunnan perustuslain. Kun hänen asemansa oli jälleen varmempi, hän johti kuitenkin nopeasti armeijan valloittamaan Berliinin takaisin ja hajotti joulukuussa kansankokouksen. Hän kannatti kuitenkin vielä jonkin aikaa yhdistymistä. Niinpä Frankfurtin parlamentti tarjosi hänelle Saksan kruunua 3. huhtikuuta 1849. Hän ei hyväksynyt sitä, mutta yritti perustaa Saksan valtioiden liiton, jossa Itävalta jätettäisiin pois. Mutta melko pian sen jälkeen hän luopui tästä suunnitelmasta, kun Itävalta ei hyväksynyt sitä.

Erotettuaan kansalliskokouksen Fredrik Vilhelm päätti perustuslaista, jossa parlamentti koostui kahdesta kamarista, aristokraattisesta ylähuoneesta ja vaaleilla valitusta alahuoneesta. Alahuoneen valitsivat kaikki veronmaksajat, mutta järjestelmässä, joka perustui maksettujen verojen määrään, jotta rikkailla oli enemmän vaikutusvaltaa kuin köyhillä. Perustuslaki varasi myös kuninkaalle vallan nimittää kaikki ministerit ja palautti konservatiiviset piirikokoukset ja maakuntapäivien kokoonpanot. Lisäksi siinä taattiin, että byrokratia ja armeija pysyivät tiukasti kuninkaan käsissä. Järjestelmä oli vapaamielisempi kuin Preussissa ennen vuotta 1848, mutta silti se oli edelleen konservatiivinen hallintojärjestelmä, jossa valta säilyi suurimmaksi osaksi monarkilla, aristokratialla ja armeijalla. Tämä perustuslaki kesti Preussin valtakunnan lakkauttamiseen vuonna 1918 asti.

Vuonna 1857 saamansa aivohalvauksen jälkeen kuningas oli osittain halvaantunut ja henkisesti heikko, joten hänen veljestään Vilhelmistä tuli regentti vuodesta 1858 kuninkaan kuolemaan vuonna 1861, minkä jälkeen hänestä tuli itse kuningas Vilhelm I:nä.

Ancestry