Amphiuma – vesisalamanterien suku, Amphiumidae ja DNA-ennätys
Amphiuma — ainutlaatuinen Amphiumidae-vesisalamanteri: valtava DNA-ennätys (~25× ihmisen), harvinaiset ominaisuudet ja elintavat. Lue lajin salaisuudet.
Amphiuma on vesisalamanterien suku. Ne ovat ainoa vielä elossa oleva suku Amphiumidae-heimossa. Niitä kutsutaan toisinaan nimellä "conger ankeriaat" tai "congo käärmeet", mikä ei ole oikein. Amphiumoilla on yksi elävän maailman suurimmista DNA-määristä, noin 25 kertaa enemmän kuin ihmisellä.
Amphiumat ovat kookkaita, pitkänomaisia ja lähes käärmemäisiä vesieläimiä, jotka elävät pääosin Yhdysvaltojen eteläosien hitaissa vesissä ja kosteikoissa. Niiden ruumis on sylinterimäinen, iho kostea ja liukas, ja niillä on hyvin lyhyet mutta näkyvät raajat. Suvussa on useita lajeja, joilla eri lajeilla on eri määrä kynsiä takaraajoissaan (esim. yksi-, kaksi- ja kolmisormiset lajit), mistä osa yleisnimestä on peräisin.
Ulkonäkö ja koko
Amphiumat voivat kasvaa huomattavan suuriksi: yksilöt voivat olla useiden kymmenien senttimetrien pituisia ja suurimmillaan yli metrin pituisia, mikä tekee niistä yhden suurimmista nykyisistä vesisalamantereista. Niiden jalat ovat lyhyet eikä niitä yleensä käytetä voimakkaaseen kulkemiseen; liikkuminen on pääasiassa aaltoilevaa ruumiinliikettä vedessä. Silmät ovat suhteellisen pienet ja kapea ruumis helpottaa piiloutumista kasvillisuuden ja pohjamudan lomaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
Amphiumat ovat endeemisiä Pohjois-Amerikan kaakkoisosaan, erityisesti Yhdysvaltojen eteläisiin osavaltioihin. Ne asuttavat hitaasti virtaavia jokia, lampia, suojaisia laguuneja ja kosteikkoja, joissa on runsaasti pohjakasaa ja kasvillisuutta. Kuivina kausina ne voivat kaivautua mutaan tai hakeutua piilopaikkoihin, joissa ne selviytyvät vähäiselläkin vedellä.
Ravinto ja käyttäytyminen
Amphiumat ovat petoja: ne saalistavat kaloja, katkarapuja, hyönteisten toukkia, pieniä selkärangattomia ja joskus muita samankaltaisia sammakoita. Ne käyttävät hajua ja kosketusta saaliin löytämiseen hämärässä vedessä. Saalistus tapahtuu hitaasti mutta voimakkaasti purraen – ampittumat voivat puolustautua puremalla, joten käsittelyssä tulee olla varovainen.
Lisääntyminen
Amphiumoiden lisääntymistapa voi vaihdella lajeittain, mutta monilla lajeilla naaras munii vedessä tai vedenrajassa ja saattaa suojella pesää. Lisääntymiseen liittyy usein spermatoforien käyttö (kuten monilla muilla salamantereilla), ja munista kehittyy vedenpitävät poikaset, jotka kasvavat vedessä ennen mahdollisia muutoksia aikuismuotoon. Kymmenettuhannet vuodet kestänyt sopeutuminen hitaasti virtaaviin vesiympäristöihin näkyy myös niiden lisääntymisbiologiassa.
DNA ja genomin koko
Amphiumat ovat tunnettuja erittäin suurista genomeistaan. Tekstissä mainittu "noin 25 kertaa enemmän kuin ihmisellä" viittaa genomin kokoon emäsparien määränä verrattuna ihmisen genomiin. Ihmisen genomi on suuruusluokaltaan noin 3,2 miljardia emäsparia; tämän perusteella amphibian genomin suuruus voi olla arviolta kymmeniä tai jopa yli sata miljardia emäsparia. Tällaiset suuret genomit eivät kuitenkaan tee eläimestä "älykkäämpää" tai monimutkaisempaa – suurin osa ylimääräisestä DNA:sta koostuu toistuvista jaksoista, transposoneista ja muista ei-koodaavista osioista. Suuren genomin seuraukset näkyvät usein solujen ja tumien kookkaina, hitaampana solunjakautumisena ja pitkänä kehitysaikana verrattuna pienempiin genomeihin.
Sukulaisuus ja taksonomia
Amphiumat kuuluvat heimoon Amphiumidae ja järjestykseen Caudata (salamanderit). Heimo sisältää vain tämän suvun, mikä tekee siitä taksonomisesti melko erikoisen ryhmän. Amphiumojen sukulaisuussuhteet muihin salamanderiryhmiin on selvitetty molekyylisiä ja morfologisia piirteitä yhdistäen, mutta ne erottuvat monin tavoin muista nykyisistä heimosta.
Uhanalaisuus ja ihmisen vaikutus
Monet amphiumalajit eivät ole maailmanlaajuisesti vakavasti uhanalaisia, mutta paikallisesti ne kärsivät kosteikkojen täytöstä, veden laadun huononemisesta ja elinympäristöjen pirstoutumisesta. Joillakin lajeilla, joiden levinneisyys on hyvin rajallinen, voi olla suurempi riski. Paikalliset suojelutoimet, kosteikkojen säilyttäminen ja veden laadun parantaminen edistävät amphiumojen säilymistä.
Tutkimuksen kohteena
Suuret genomit tekevät amphiumoista kiinnostavia tutkimuskohteita genomitutkimuksessa ja evoluutiobiologiassa. Tutkijat selvittävät, miten genomin laajentuminen tapahtuu, mitkä osat DNA:sta ovat toiminnallisia ja miten suuri genomikoko vaikuttaa kehitykseen ja fysiologiaan. Amphiumat tarjoavat myös tietoa siitä, miten lajit sopeutuvat hitaasti muuttuvaan vesiekosysteemiin.
Yhteenveto: Amphiuma on erikoinen ja kookas vesisalamanterisuku, joka tunnetaan sekä ainutlaatuisesta ulkonäöstään että poikkeuksellisen suuresta DNA-määrästään. Ne elävät eteläisten Yhdysvaltojen kosteikoissa, ovat lihansyöjiä ja sopeutuneita vesielämään, ja niiden tutkimus auttaa ymmärtämään genomin koon merkitystä ja evoluutiota.
Kuvaus
Amphiumoilla on pitkä ruumis. Ne ovat yleensä väriltään harmaanmustia. Niillä on jalat, mutta ne ovat hyvin pienet. Amphiumat voivat olla jopa 116 cm (46 tuumaa) pitkiä, mutta niiden jalat ovat vain noin 2 cm (0,79 tuumaa). Tämän vuoksi niitä luullaan usein ankeriaiksi tai käärmeiksi. Niillä ei myöskään ole silmäluomia eikä kieltä.
Naaraspuoliset amfiumat munivat munansa märkään mutaan. Sen jälkeen ne pysyvät käärittynä niiden ympärillä noin viisi kuukautta, kunnes ne kuoriutuvat. Toukilla on ulkoiset kidukset. Noin neljän kuukauden kuluttua nämä ulkoiset kidukset häviävät ja keuhkot alkavat toimia.
Jakelu
Amphiumat elävät Yhdysvaltojen kaakkoisosissa.
Aiemmin ne ovat asuneet useammalla alueella. Pleistoseenikaudelta peräisin olevat fossiilit osoittavat, että ne asuivat aikoinaan Euroopassa.
Käyttäytyminen
Päivisin amfiumat piileskelevät kasveissa. Yöllä ne aktivoituvat ja lähtevät metsästämään. Niiden saaliiksi joutuu sammakoita, käärmeitä, kaloja, äyriäisiä, hyönteisiä ja jopa muita amfiumoja. Metsästys- ja ruokailutottumukset ovat samanlaiset kuin axolotlilla. Ne imevät ruokaa vatsaansa alipainevoimalla. Ne voivat muuttua aggressiivisiksi.
Laji
Amfiumalajeja on kolme. Ne eroavat toisistaan varpaiden lukumäärän perusteella:
- Kolmivarpunen amfiuma (Amphiuma tridactylum)
- Kaksivarpainen amfiuma (Amphiuma means)
- Yhden varpaan amfiuma (Amphiuma pholeter)
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on amfiuma?
V: Amphiuma on vesisalamanterien suku.
K: Mikä on Amphiuma-suvun suku?
V: Amphiuma on Amphiumidae-suvun ainoa vielä elossa oleva suku.
K: Millä nimellä Amphiumia joskus kutsutaan?
V: Amphiumoja kutsutaan joskus "kartiokäärmeiksi" tai "kongokäärmeiksi", mikä ei ole oikein.
K: Kuinka paljon DNA:ta Amphiumalla on ihmisiin verrattuna?
V: Amphiumalla on yksi elävän maailman suurimmista DNA-määristä, noin 25 kertaa enemmän kuin ihmisellä.
K: Mikä on Amphiuman elinympäristö?
V: Amphiuma-lajit ovat vesieläimiä, mikä tarkoittaa, että ne elävät vedessä.
K: Onko Amphiumoilla jalat?
V: Kyllä, Amphiumoilla on jalat, jotka ovat hyvin lyhyitä eivätkä juuri näy niiden pitkässä ruumiissa.
K: Pidetäänkö Amphiumoja yleisesti lemmikkeinä?
V: Amphiumoja ei yleisesti pidetä lemmikkeinä, mikä johtuu todennäköisesti niiden vesieläinluonteesta ja monimutkaisista hoitovaatimuksista.
Etsiä