Ranskan kommunistinen puolue (PCF): historia, ideologia ja vaikutus Ranskassa
Ranskan kommunistinen puolue (ranskaksi Parti communiste français, PCF) on ranskalainen vasemmistopuolue. Se perustettiin vuonna 1920, ja sillä oli suuri vaikutusvalta 1900-luvulla, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen. Puolue on säilyttänyt paikkansa Ranskan poliittisessa elämässä, vaikka sen kannatus ja jäsenmäärä ovat vuosikymmenten aikana pienentyneet.
Historia
PCF syntyi Toursin kongressissa 1920, kun osa Ranskan sosialistipuolueesta (SFIO) päätti liittyä perustettuun Kommunistiseen Internationaleen. Puolue osallistui aktiivisesti vastarintaliikkeeseen toisen maailmansodan aikana, mikä kasvatti sen suosiota sodan jälkeen. PCF muodosti yhteistyötä ammattiliitto CGT:n kanssa ja oli vahva voima erityisesti teollisuusalueilla ja suurten kaupunkien lähiöissä, niin kutsutussa "banlieue rouge'ssa".
1950–1960-luvuilla PCF oli yksi Ranskan suurimmista puolueista ja vaikutti laajasti työväen etujen ajamiseen, kansallistamisiin ja hyvinvointivaltion rakentamiseen. Kylmän sodan aikana puolueen suhde Neuvostoliittoon herätti kritiikkiä, ja sisällä käynnissä oli kamppailuja reformistisen ja ortodoksisen linjan välillä. 1970-luvulla PCF solmi yhteistyösopimuksen sosiaalidemokraattien kanssa (Common Programme) pyrkien laajempaan vasemmistokoalitioon.
Ideologia ja ohjelma
Alun perin PCF noudatti selvästi marxismi-leninististä linjaa. Ajan myötä puolue on kuitenkin muuntautunut: se on omaksunut osin eurokommunistisia ja demokraattisesti sosialistisia ajatuksia, painottaen työväen oikeuksia, julkisten palveluiden säilyttämistä, tulonjaon oikeudenmukaistamista sekä vahvoja ympäristö- ja sosiaalipolitiikan toimia. Nykyisin PCF korostaa myös ekologista oikeudenmukaisuutta, lähipalvelujen puolustamista ja vastustaa laajamittaista markkinaehtoistamista.
Organisaatio ja liittoumat
PCF:llä on perinteisesti ollut vahva kunnallinen läsnäolo: puolue omistaa useita pienten ja keskisuurten kaupunkien pormestaripaikkoja ja osallistuu aktiivisesti paikallishallintoon. PCF:n ja ammattiliitto CGT:n väliset yhteydet ovat olleet lähellä, mikä on vahvistanut puolueen yhteyksiä työväestöön.
Poliittisissa liittoumissaan PCF on toiminut eri tavoin eri aikoina. 1970-luvulla ja myöhemmin se teki yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa. 2000-luvulla puolue oli mukana Vasemmistorintamassa (Front de Gauche) ja vuoden 2022 parlamenttivaaleissa se liittyi vasemmiston laajempaan liittoumaan (Nouvelle Union Populaire Écologique et Sociale, NUPES). Yhteistyön muodot ovat vaihdelleet taktisten tavoitteiden ja sisäisten kiistojen mukaan.
Vaikutus ja kannatus
PCF:n äänestäjäkunta ja jäsenmäärä olivat huipussaan sodan jälkeen ja 1950–1970-luvuilla, jolloin puolueella oli usein kymmeniätuhansia jäseniä ja vahvaa läsnäoloa työpaikoilla ja kunnissa. Sittemmin perinteinen kannatus on vähentynyt merkittävästi: monet teollisuusalueet menettivät työpaikkojaan, ja uusi vasemmisto sekä radikaalimpaa politiikkaa esittävät liikkeet ovat kilpaileet samasta äänestäjäkunnasta.
Nykytilanne
Puolue on 2000-luvulla pyrkinyt uudistumaan ja tavoittelemaan laajempaa ekologista ja sosiaalista ohjelmaa. Vuodesta 2018 lähtien PCF:n pääsihteerinä toimii Fabien Roussel, joka on pyrkinyt nostamaan puolueen profiilia myös kansallisesti (hän oli PCF:n presidentinvaalikandidaatti vuonna 2022). Vaikka PCF ei enää olekaan selvä suuri valtapuolue, se vaikuttaa edelleen paikallispolitiikassa, liittojen kautta ja vasemmistokoalitioissa.
Merkitys nykypolitiikassa
PCF:n merkitys ei perustu enää ainoastaan äänimääriin, vaan myös kykyyn muotoilla keskustelua työelämän oikeuksista, julkisesta sektorista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Puolue toimii usein siltana perinteisen työväenliikkeen ja uusien vasemmistolaisen liikkeiden välillä, ja sen kunnallinen verkosto tarjoaa vaikutuskanavia arjen politiikkaan.
PCF:n historia on esimerkki siitä, miten poliittinen liike voi muuttua ajan mukana: se on siirtynyt kansainvälisestä kommunistisesta järjestöstä kansalliseksi vasemmistopuolueeksi, joka pyrkii yhdistämään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ekologian tavoitteet nykyaikaiseen politiikkaan.
Historia
Ranskan kommunistinen puolue perustettiin vuonna 1920 Työväen Internationaalin Ranskan osaston (SFIO, nykyisin Sosialistinen puolue) Toursin kongressin jälkeen nimellä Kommunistisen Internationaalin Ranskan osasto (SFIC), jonka jäsenet halusivat liittyä Kolmanteen Internationaaliin. Se otti vuonna 1921 nimekseen "kommunistinen puolue".
Vuonna 1936 se kuului kansanrintamaan ja tuki sen sosiaalisia uudistuksia, mutta kieltäytyi osallistumasta hallitukseen.
Toisen maailmansodan aikana PCF:stä tuli salainen järjestö, joka järjesti massiivista aseellista vastarintaa natsien miehitystä vastaan. Vapautumisen aikaan puolue oli Ranskan tärkein ja sillä oli useita ministereitä väliaikaisessa hallituksessa. Sen tuki Ranskan Indokiinan itsenäisyysliikkeelle ja lakoille eristi sen kuitenkin muista puolueista.
1930-luvulta 1980-luvulle Ranskan kommunistisen puolueen linja on lähellä Neuvostoliiton linjaa. Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 vaikuttaa myös PCF:ään, jonka vaalikannatus laskee nopeasti.
Vaalitulokset
Ranskan vuoden 2007 parlamenttivaaleissa PCF sai 4,29 prosenttia äänistä, mikä on yksi sen huonoimmista tuloksista. Kommunistinen puolue on kuitenkin edelleen yksi tärkeimmistä puolueista joillakin Ranskan alueilla (Seine-Saint-Denis, Nord...), joilla se on ollut historiallisesti vahva.
Vuonna 2009 PCF perusti vasemmistopuolueen kanssa "Vasemmistorintaman" (ranskaksi Front de gauche) ja osallistui osana tätä liittoumaa vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleihin ja vuoden 2009 aluevaaleihin, jossa se menestyi jonkin verran.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Ranskan kommunistinen puolue?
V: Ranskan kommunistinen puolue (PCF) on äärivasemmistolainen poliittinen puolue Ranskassa.
K: Milloin PCF perustettiin?
V: PCF perustettiin vuonna 1920.
K: Oliko PCF:llä merkittävä vaikutus 1900-luvulla?
V: Kyllä, PCF:llä oli suuri vaikutus 1900-luvulla, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen.
K: Onko PCF:llä yhä merkitystä Ranskan politiikassa nykyään?
V: Kyllä, PCF:llä on edelleen merkitystä Ranskan poliittisessa elämässä, vaikka se onkin vuosien mittaan vähentynyt.
K: Kuka on PCF:n kansallinen sihteeri?
V: PCF:n kansallisena sihteerinä on toiminut Pierre Laurent kesäkuusta 2010 lähtien.
Kysymys: Onko PCF poliittinen valtapuolue Ranskassa?
V: Ei, PCF:ää ei pidetä valtavirran poliittisena puolueena Ranskassa sen äärivasemmistolaisen ideologian vuoksi.
K: Mikä on PCF:n poliittinen suuntaus?
V: PCF on äärivasemmistolainen poliittinen puolue.
