Ranskan helmikuun vallankumous 1848 – toisen tasavallan synty

Tutustu Ranskan helmikuun 1848 vallankumoukseen: kuningas kaatui, syntyi toinen tasavalta, "oikeus työhön", kansalliset työpajat ja kiistat, jotka johtivat kesäkuun kapinaan.

Helmikuun 1848 vallankumous Ranskassa päätti kuningas Louis-Philippe hallitsijan kauden ja johti Ranskan toisen tasavallan perustamiseen (1848-1852).

Vallankumouksessa otettiin käyttöön "oikeus työhön" (droit au travail) ja päätettiin perustaa "kansallisia työpajoja" työttömiä varten. Samaan aikaan Luxemburgin palatsiin perustettiin eräänlainen teollisuusparlamentti Louis Blancin johdolla. Jännitteet liberaalien orleanistien ja radikaalien republikaanien ja sosialistien välillä aiheuttivat kesäkuun päivien kansannousun muutamaa kuukautta myöhemmin.

Samalla vallankumous innoitti muita eurooppalaisia vuoden 1848 vallankumouksia.

Taustaa

Vallankumousta edelsivät pitkään kyteneet poliittiset ja taloudelliset ongelmat: kasvava kaupunkien työttömyys, teollistumisen aiheuttamat sosiaaliset jännitteet, vaatimukset laajemmasta poliittisesta osallistumisesta sekä ylimielisenä pidetty kuninkaallinen hallinto. Suoraa sysäystä antoi niin kutsuttu "les banquets" -järjestely, jossa liberaalit ja radikaalit käyttivät juhlia poliittisen keskustelun väylänä estettyään heitä kokoontumasta muilla tavoilla.

Helmikuun tapahtumat

Helmikuun 1848 tapahtumat kiihtyivät 22.–24. helmikuuta, kun Pariisissa syttyivät mellakat ja rakennettiin väkivaltaisia barrikadeja. Kuningas Louis-Philippe menetti tukensa ja muodollisesti luopui vallasta 24. helmikuuta, minkä jälkeen hallitus murtui ja maassa julistettiin tasavalta. Provisorinen hallitus muodostettiin nopeasti ja siihen kuuluivat useita tunnettuja poliitikkoja ja intellektuelleja, mm. Alphonse de Lamartine sekä Louis Blanc, jotka pyrkivät yhdistämään vallankumoukselliset vaatimukset väliaikaiseen järjestykseen.

Provisorinen hallitus, droit au travail ja kansalliset työpajat

Provisorinen hallitus korosti sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ilmoitti tukevansa droit au travail -periaatetta eli "oikeutta työhön". Käytännössä tämä johti päätökseen perustaa kansallisia työpajoja työttömien väliaikaiseksi toimeentuloksi ja työn järjestämiseksi. Luxembourgin palatsiin perustettiin niin kutsuttu Luxembourgin komissio tai "teollisuusparlamentti", jossa Louis Blanc oli keskeisessä roolissa työjärjestelyjen ja sosiaalipoliittisten aloitteiden suunnittelussa.

Poliittiset uudistukset

Vallankumouksen myötä vietiin käytäntöön merkittäviä poliittisia uudistuksia: muun muassa yleinen miesten äänioikeus laajeni, ja järjestettiin vaalit konstituanteille (perustavalle kokoontumiselle), joka laati uuden perustuslain. Tämä uusi järjestys loi toisen tasavallan instituutiot, mukaan lukien vahvan presidentin viran, joka valittiin yleisillä vaaleilla.

Kesäkuun päivät 1848

Kevään sosiaalipoliittiset lupaukset kohtasivat nopeasti taloudellisia realiteetteja. Kun kansalliset työpajat koettiin tehottomiksi ja kalliiksi, konservatiivisempia voimia kannattava hallinto päätti sulkea ne kesäkuussa. Tämä johti niin sanottuihin kesäkuun päiviin (23.–26. kesäkuuta 1848), jolloin Pariisin työläiset nousivat uudelleen. Kapina murskattiin ankarasti yleisen järjestyksen palauttamiseksi — taisteluissa kuoli satoja (joidenkin arvioiden mukaan enemmänkin), ja tuhansia vangittiin tai lähetettiin karkotettaviksi.

Seuraukset ja historiallinen merkitys

Helmikuun vallankumous oli kaksijakoinen: se vapautti Ranskan monarkkisesta hallinnosta ja toi nopeasti poliittisia ja sosiaalisia uudistuksia, kuten yleisen miesten äänioikeuden ja työelämän kysymysten julkisen käsittelyn. Toisaalta sosiaalisten vaatimusten ja poliittisten realiteettien törmäys johti nopeasti konservatiiviseen reaktiiviseen vastaukseen, jonka seurauksena vallankumouksen radikaaleimmat tavoitteet eivät toteutuneet pysyvästi.

Tämän myllerryksen poliittinen seuraus oli muun muassa se, että vuonna 1848 järjestetyissä presidentinvaaleissa voitti lopulta Charles-Louis Napoléon Bonaparte (Louis-Napoléon), mikä loi pohjan myöhemmälle vallankumoukselle 1851 ja keisarikunnan palauttamiselle 1852. Lisäksi helmikuun tapahtumat innoittivat laajempaa aaltoa vallankumouksia ympäri Eurooppaa vuonna 1848, ja niillä oli pitkäkestoinen vaikutus työväenliikkeen, sosialististen ajatusten ja kansallisten liikkeiden kehitykseen.

Lyhyt kronologia

• 22.–24. helmikuuta 1848: mellakat Pariisissa, kuninkaallinen hallinto kaatuu, Louis-Philippe lähtee vallasta
• 24. helmikuuta 1848: provisorinen hallitus julistaa toisen tasavallan
• Kevät 1848: Luxembourgin komissio ja kansalliset työpajat, droit au travail -periaate
• 23.–26. kesäkuuta 1848: Kesäkuun päivät — työläisten kapina ja sen verilöyly
• Joulukuu 1848: Louis-Napoléon valitaan Ranskan presidentiksi; toisen tasavallan loppu huipentuu vuosina 1851–1852

Helmikuun 1848 vallankumous jää historian kannalta merkittäväksi esimerkiksi siitä, kuinka lyhyessä ajassa poliittinen murros voi avata sekä uusia vapauksia että synnyttää kovia vastareaktioita — ja miten sosiaalisten vaatimusten ratkaiseminen vaatii sekä poliittista tahtoa että taloudellisia edellytyksiä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä oli helmikuun 1848 vallankumous Ranskassa?

K: Minkä periaatteen vallankumous loi?

K: Mitä vallankumous päätti perustaa työttömille?

K: Minkälainen teollisuusparlamentti perustettiin Louis Blancin puheenjohtajakaudella?

K: Mikä aiheutti kesäkuun päivien kansannousun?

K: Mitä vallankumous innoitti muissa maissa?

Kysymys: Milloin Ranskan toinen tasavalta oli olemassa?

Hae kirjaimella