Gallimimus — hampaaton, nopeasti juokseva dinosaurus liitukaudelta

Gallimimus — hampaaton, nopeasti juokseva liitukauden dinosaurus. Lue sen uskomaton nopeus, rakenne ja elämä 75–70 miljoonaa vuotta sitten.

Gallimimus (kananmimus) oli nopeasti juokseva dinosaurus. Sillä oli pitkä, ohut, litteä, hampaaton, sarvipäinen nokka, pieni pää ja suhteellisen suuret aivot. Gallimimus eli ylempänä liitukaudella, noin 75-70 miljoonaa vuotta sitten.

Ulkonäkö ja rakenne

Pituus ja paino: Gallimimus oli keskikokoinen theropodi, jonka pituudeksi on arvioitu noin 4–6 metriä ja painoksi karkeasti 200–300 kilogrammaa. Lantion kohdalla sen korkeus oli noin 1,5–2 metriä.

Luu- ja lihasrakenne: Gallimimuksella oli pitkät, hoikat takaraajat ja kevyt, pitkänomainen runko, joka soveltui nopeaan juoksuun. Pitkä häntä toimi tasapainottajana. Eturaajat olivat suhteellisen pitkät verrattuna moniin muihin theropodeihin ja niissä oli useimmiten kolme sormea, joiden kärjissä oli teräviä kynsimäisiä rakennepiirteitä.

Pää ja nokka: kookas, litteä ja hampaaton nokka erottui selkeästi. Litteä nokka viittaa siihen, että Gallimimus saattoi riipustella, pöllyttää tai poimia ruokaa eri tavoin kuin hampaalliset petodinosaurukset.

Elämäntapa ja ravinto

Nopeus: Rakenteensa perusteella Gallimimus oli erittäin nopea juoksija. Arvioidut juoksunopeudet vaihtelevat eri tutkimuksissa, mutta usein mainitaan lukemia suunnilleen 40–60 km/h, mikä tekee siitä yhden liitukauden nopeimmista nisäkkäistä poikkeavista eläimistä.

Ravinto: Gallimimuksen ruokavalio on kiistanalainen ja todennäköisesti monipuolinen. Hampaaton nokka ja suun rakenne antavat viitteitä mahdollisesta kaikkiruokaisesta eliöstä: se saattoi laiduntaa kasveja, napostella hyönteisiä tai pienempiä selkärankaisia ja mahdollisesti käyttää nokkaansa myös hienosyisemmän ravinnon seulontaan. Joissakin ornithomimideissa (sukuun kuuluvissa lähisukuisissa lajeissa) on löydetty gastrolitheja eli kivityyppisiä kivenmurusia, jotka tukisivat kasvisruoan jauhamiseen liittyvää toimintaa; tämä ei kuitenkaan yksiselitteisesti selitä Gallimimuksen ruokavaliota.

Lisärakenteet — höyhenet ja käyttäytyminen

Vaikka suoria höyhenjäänteitä Gallimimuksen luista ei välttämättä ole, monet ornithomimideihin kuuluvat lähisukulaiset ovat säilyttäneet fossiileissa peitinhöyheniä tai filamentteja. Tästä syystä on yleisesti hyväksytty, että Gallimimuskin kantoi jonkinlaista höyhenpeitettä — todennäköisesti kevyitä, karvamaisia tai yksittäisiä sulkumaisia rakenteita. Höyhenet olisivat voineet toimia lämmöneristeenä, suojata nuoria yksilöitä tai toimia näyttelyssä.

Sosiaalisuus: Löydetyt luurangot ja joissakin tapauksissa useampien yksilöiden läheisyys viittaavat siihen, että Gallimimus saattoi elää ryhmissä tai laumoissa. Laumakäyttäytyminen olisi auttanut pakenemisessa petoeläimiltä ja parantanut ravinnonetsintää.

Löydöt ja levinneisyys

Gallimimuksen fossiileja on löydetty pääasiassa Mongolian aavikoilta, erityisesti Keski- ja Etelä-Gobin alueen kerrostumista, jotka edustavat jokien ja tulvarintojen ympäristöjä liitukauden lopulla. Nämä löydöt sijoittuvat yläliitukauden aikakaudelle, jolloin alueella eli runsaasti erilaisia dinosauruksia ja muita muinaiseläimiä.

Paleoekologia ja muut lajit

Gallimimus eli aikaan, jolloin Mongolian aavikkoalueilla esiintyi sekä suuria petodinosauruksia että monipuolinen kasvisto. Se ja muut ornithomimidit olivat osa ekosysteemiä, jossa kilpailtiin sekä ruokavarannoista että suojasta petoja vastaan. Gallimimuksen rinnalla elänyt fauna sisälsi muun muassa suuria liskonpäisiä petoja sekä erilaisia kasvinsyöjiä.

Gallimimus populaarikulttuurissa

Gallimimus on tunnettu myös populaarikulttuurissa; se esiintyy esimerkiksi elokuvissa ja kirjoissa, joissa sen nopeus ja laumakäyttäytyminen on usein korostettu. Tällaiset kuvaukset perustuivat osittain fossiilisiin tietoihin, osittain taiteelliseen tulkintaan.

Yhteenveto: Gallimimus oli hampaaton, pitkänokkainen ja nopeasti liikkuva ornithomimidi-theropodi, joka eli liitukauden lopulla Mongolian alueella. Sen tarkka ruokavalio on epävarma, mutta anatomia viittaa monipuoliseen, todennäköisesti osin kasvinsyöpäiseen elämäntapaan. Todennäköisesti se oli höyhenpeitteinen ja saattoi elää laumoissa suojautuakseen petoeläimiltä.

Hae kirjaimella