Kotilot

Nilviäiset ovat suurin ja menestynein nilviäisten luokka. Siihen kuuluu 60 000-75 000 tunnettua elävää lajia. Useimmat niistä ovat merellisiä, mutta monet elävät makeassa vedessä tai maalla. Niiden fossiilitiedot ulottuvat myöhempään kambrikaudelle.

Etanat ja etanat, abalonit, nilviäiset, karhunvatukat, simpukat, simpukat, pintakuoret, kitalakeet ja meriliskot ovat kaikki nilviäisiä. Alun perin niveljalkaiset ovat merenpohjan saalistajia, vaikka ne ovatkin kehittyneet moniin muihin elinympäristöihin. Monet nykyisin elävät linjat kehittyivät mesotsooisella kaudella hyödyntäen merenpohjan valtavaa ravintotarjontaa.

Limpettejä, simpukoita ja simpukoita kalliolla vuorovesivyöhykkeellä.Zoom
Limpettejä, simpukoita ja simpukoita kalliolla vuorovesivyöhykkeellä.

Yleiskuvaus

Etanoiden keho kiertyy kehityksen aikana yhdelle puolelle. Tämän menettelyn merkitys ei ole vielä selvillä.

Niillä on selvästi erottuva pää, jossa on kaksi tai neljä aistilonkeroa. Niillä on myös pääjalka, jonka varassa ne liikkuvat. Lonkeroiden kärjessä olevat silmät vaihtelevat yksinkertaisista monimutkaisempiin silmiin.

Useimmilla lajeilla on yhdestä kappaleesta koostuva kuori, joka on kierretty tai kierteinen; se aukeaa yleensä oikealta puolelta (kuoren kärki ylöspäin katsottuna). Joillakin lajeilla on operculum, kansi tai luukku, joka sulkee kuoren. Joillakin nilviäisillä kuori puuttuu ja ruumis on virtaviivainen. Tunnetuimpia gastropodeja ovat maa- ja etanat, mutta yli puolet kaikista lajeista elää meriympäristössä. Merikotiloihin kuuluu kasvinsyöjiä, detrituksen syöjiä, lihansyöjiä ja muutamia sädesyöjiä, joilla radula on pienentynyt tai puuttuu kokonaan. Radula on yleensä sopeutunut lajin syömään ravintoon.

Yksinkertaisimpia simpukoita ovat limpetit ja abalonit, jotka molemmat ovat kasvinsyöjiä ja raapivat kovilla raduloillaan kivillä olevia merileviä. Monet merikotilot ovat kaivautujia, ja niillä on vaipasta ja joskus myös kuoresta ulottuvia sifoneita tai putkia. Nämä toimivat snorkkelina, jonka avulla eläin voi jatkaa happea ja ravintoa sisältävän vesivirran imemistä kehoonsa. Siphoneita käytetään myös saaliin havaitsemiseen kaukaa. Nämä nilviäiset hengittävät kiduksilla. Joillekin makean veden lajeille ja lähes kaikille maalla eläville lajeille on kehittynyt keuhkot.

Useisiin eri sukuihin kuuluvia nilviäisiä kutsutaan meriliskoiksi. Ne ovat usein räikeän värisiä. Tämä voi olla joko varoitus, jos ne ovat myrkyllisiä, tai niiden naamioiminen koralleissa ja merilevissä, joissa monet niistä elävät. Niiden kidukset ovat usein niiden selässä olevia höyhenpeitteitä. Tästä nimestä alastulokalat ovat saaneet nimensä. Sileällä tai syylämäisellä selällä olevilla nudibranchilla ei ole näkyviä kiduksia, ja hengitys voi tapahtua suoraan ihon läpi. Muutamat merinilviäiset ovat kasvinsyöjiä ja jotkut lihansyöjiä. Monilla lajeilla on selvät ravintosuositukset, ja ne esiintyvät säännöllisesti yhdessä tiettyjen lajien kanssa.

Luokitus

Gastropoda-heimon taksonomiaa tarkistetaan jatkuvasti: viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana on julkaistu kaksi suurta tarkistusta. DNA-sekvensoinnista saatujen tietojen perusteella tehdään varmasti vielä uusia tarkistuksia. Tällä hetkellä Gastropodien taksonomia voi vaihdella eri kirjoittajien välillä.

Nykyaikaisen kladismin mukaan Gastropoda-heimon taksonomia olisi kirjoitettava tiukasti monofyleettisten ryhmien mukaan. Tämä tarkoittaa, että kussakin ryhmässä on vain yksi gastropodien sukulinja. On vaikeaa tehdä näin ja silti saada aikaan käytännöllinen taksonomia työskenteleville biologeille. Eläinten luokittelu käytännössä tarkoittaa, että käytetään morfologiaa (miltä ne näyttävät). Morfologian perusteella tehtyjen vanhempien ryhmittelyjen ja genomisekvensseihin perustuvien ryhmittelyjen välillä on kuitenkin eroja. Tämä saattaa johtua konvergentista evoluutiosta, jota on tapahtunut usein gastropodeissa.

Tämä oli perinteinen luokittelu neljään alaluokkaan:

  • Prosobranchia: (kidukset sydämen edessä).
  • Opisthobranchia: (kidukset oikealla puolella ja sydämen takana).
  • Gymnomorpha: (ei kuorta)
  • Pulmonata: (joilla on kidusten sijasta keuhkot)

Geologinen historia

Ensimmäiset nilviäiset olivat yksinomaan merieläimiä. Ryhmän ensimmäiset esiintyivät ylemmässä kambrikaudessa (Chippewaella, Strepsodiscus). Ordovikioon mennessä gastropodit olivat monipuolinen ryhmä, joka esiintyi muutamissa vesiympäristöissä. Varhaispaleotsooisen kauden kivistä peräisin olevat fossiiliset gastropodit ovat yleensä liian huonosti säilyneet tarkkaan tunnistamiseen. Siluriajan Poleumita-suvussa on kuitenkin viisitoista tunnistettua lajia. Fossiiliset nilviäiset ovat paleotsooisella kaudella harvinaisempia kuin simpukat.

Suurin osa tuon aikakauden gastropodeista kuuluu alkeisryhmiin. Muutamat näistä ryhmistä ovat edelleen elossa. Hiilikaudella monet elävien gastropodien muodot voidaan löytää fossiileista. Näistä ulkonäöllisistä yhtäläisyyksistä huolimatta suurin osa näistä vanhemmista muodoista ei ole suoraan sukua eläville muodoille. Mesotsooisella kaudella kehittyivät monien elävien gastropodien esi-isät. Yksi varhaisimmista tunnetuista maalla elävistä gastropodeista on Maturipupa, joka on löydetty hiilikauden hiilikerrostumista Euroopassa. Euroopan hiilikautisista kalkkikivistä löydetyn yleisen fossiilin Bellerophonin kohdalla ei tiedetä, onko se gasropodi vai ei.

Nykyaikaisten maaetojen sukulaiset ovat harvinaisia ennen liitukauden alkua. Tuttu Helix esiintyi ensimmäisen kerran tuolla kaudella.

Mesotsooisen kauden kivilajeissa makulatuurat ovat fossiileina yleisempiä, ja niiden kuoret ovat usein hyvin säilyneet. Niiden fossiileja esiintyy sekä makean veden että meriympäristön kerrostumissa. Jurakauden Purbeckin marmori ja varhaisen liitukauden Sussexin marmori, jotka molemmat esiintyvät Etelä-Englannissa, ovat kalkkikiviä, jotka sisältävät Viviparus-lammasennieluennielun tiiviisti pakkautuneita jäännöksiä.

Kainotsooisen kauden kivissä on hyvin paljon simpukoiden fossiileja. Monet näistä fossiileista ovat läheisessä sukulaisuussuhteessa nykyisiin eläviin muotoihin. Makrillieläinten monimuotoisuus lisääntyi huomattavasti tämän aikakauden alussa yhdessä simpukoiden monimuotoisuuden kanssa.

Gastropodit ovat yksi niistä ryhmistä, jotka kuvaavat jääpeitteiden etenemisen ja vetäytymisen aiheuttamia muutoksia eläimistössä pleistoseenikauden aikana.

Helix aspersa / Cornu aspersum : Perspersus: PuutarhaetanaZoom
Helix aspersa / Cornu aspersum : Perspersus: Puutarhaetana

Cepaea nemoralis , Grove etana.Zoom
Cepaea nemoralis , Grove etana.

Gastropodi sivut

Nämä sivut havainnollistavat gastropodien monimuotoisuutta. Abalone; simpukka; karhunputki; nilviäinen; alastulokatkero; merisimpukka; etana; etana; etana; kuori.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat gastropodit?


V: Gastropodit ovat nilviäisten suurin ja menestynein luokka, johon kuuluvat etanat, etanat, abalonit, limpetit, lehmukset, simpukat, simpukankuoret, pintakuoret, whelkit ja merisiiat.

Kysymys: Kuinka monta elävää gastropodilajia tunnetaan?


V: Tiedossa on noin 60 000-75 000 elävää gastropodilajia.

Kysymys: Missä gastropodit pääasiassa elävät?


V: Useimmat gastropodit elävät meriympäristöissä, mutta jotkut elävät myös makeassa vedessä ja maalla.

K: Millainen on gastropodien fossiilinen historia?


V: Makrillieläinten fossiilitiedot ovat peräisin myöhemmältä kambrikaudelta.

K: Mikä oli gastropodien ensisijainen elinympäristö alun perin?


V: Alun perin gastropodit elivät ensisijaisesti merenpohjan petoeläiminä.

Kysymys: Milloin monet nykyisin elävien gastropodien linjat kehittyivät?


V: Monet nykyisin elävien gastropodien linjat kehittyivät mesotsooisella kaudella.

K: Mitä etua gastropodit hyödynsivät mesotsooisella kaudella?


V: Mesotsooisella kaudella monet gastropodit hyödynsivät merenpohjan valtavaa ravintotarjontaa.

AlegsaOnline.com - 2020 / 2023 - License CC3