Gastornis (Diatryma) – sukupuuttoon kuollut jättiläislintu paleoseeni–eoseeni

Gastornis (Diatryma) — jättiläislintu, joka hallitsi paleoseenin–eoseenin maisemia; fossiilit Euroopasta ja Pohjois‑Amerikasta, elintavoista kiistely.

Gastornis, joka tunnettiin aiemmin nimellä Diatryma, on sukupuuttoon kuollut suurten lentokyvyttömien lintujen suku. Ne elivät paleoseenin loppupuolella ja eoseenin alkupuolella kainotsooisella kaudella. Ensimmäiset jäännökset löydettiin 1800-luvun puolivälissä.

Kuuluisa amerikkalainen paleontologi Edward Drinker Cope löysi 1870-luvulla Pohjois-Amerikasta toisen, täydellisemmän fossiilien joukon ja nimesi ne Diatrymaksi. Sittemmin eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset löydöt ovat aiheuttaneet taksonomista keskustelua: eurooppalaiset fossiilit on perinteisesti nimetty Gastornis-suvuksi, pohjoisamerikkalaisia usein Diatrymaksi, ja tutkijat ovat eri aikoina yhdistäneet ja erotelleet näitä nimiä eri lajeja kuvaamaan.

Näiden lintujen fossiilisia jäännöksiä on löydetty Länsi- ja Keski-Euroopasta (Englannista, Belgiasta, Ranskasta ja Saksasta) sekä Pohjois-Amerikasta. Niiden elintavoista kiistellään, ja tutkimukset ovat jatkuvasti tarkentaneet kuvaa niiden biologiasta.

Ulkonäkö ja koko

Gastornis oli voimakasrakenteinen, suurikokoinen lentokyvyttömäksi kehittynyt lintu. Aikuinen yksilö saattoi olla noin 1,5–2 metriä korkea, ja painoarviot vaihtelevat — arviolta kymmeniä kiloja pienimmillä arvioilla ja yli sadan kilon joissakin suuremmissa laskelmissa. Ruumiinrakenteesta erottuvat paksu, massiivinen pää ja leveä, vahva nokka sekä paksut, jykevät jalat. Siipien luut olivat lyhyet ja heikosti kehittyneet, mikä viittaa pysyvään lentokyvyn menetykseen.

Elintavat ja ravinto

Perinteisesti Gastornista on pidetty suurena petolintuna tai saalistajana, mutta viime vuosikymmeninä esitetyt todisteet ovat muuttaneet tätä näkökulmaa. Anatomia — erityisesti leveä, voimakas nokka ilman selvää hakua — sekä isotooppitutkimukset ja hampaiden puuttuminen viittaavat siihen, että monet lajit saattoivat olla pääosin kasvinsyöjiä tai sekasyöjiä, jotka rikkoivat ja pureskelivat kovat kasvimateriaalit. Toisaalta on myös esitetty, että ne olisivat voineet käyttää voimakasta nokkaansa puolustukseen tai kuoren repimiseen ja satunnaiseen lihansyöntiin. Jaloista päätelty hitaampi liikkumistyyli ja massiivinen ruumiinrakenne viittaavat siihen, etteivät ne olleet ketteriä juoksijoita vaan ennemmin vakaita, maassa eläviä eläimiä.

Taksonomia ja fossiilit

Gastornis–Diatryma-taksonomia on monimutkainen. Useita lajeja on kuvattu eri alueiden fossiilien perusteella, ja eri tutkimukset ovat vuoroin yhdistäneet ja erottaneet eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset näytteet. Fossiilit koostuvat pääasiassa kallon, kaularangan, luita ja raajojen jäänteistä; täydellisiä yksilöitä tunnetaan vain harvoin, mutta riittävästi, jotta lintujen koosta ja rakenteesta on saatu varsin selkeä yleiskuva.

Elinympäristö ja sukupuuttoon kuoleminen

Gastornis eli vaihtelevissa kasvillisuustyypeissä, kuten rehevissä metsissä ja kosteikoilla, jotka olivat yleisiä varhaisella kainotsooisella ajalla. Ne ilmestyivät fossiilikirjaan ajanjaksoon, jolloin nisäkkäät ja muut nykyaikaiset eläinryhmät alkoivat monimuotoistua K-Pg-rajatapahtuman jälkeen. Gastornis-lajien sukupuuttoon kuoleminen ajoittuu eoseenin aikana tapahtuneisiin ilmasto- ja ekosysteemimuutoksiin sekä kilpailuun toisten eläinryhmien kanssa; yksityiskohtaiset syyt vaihtelevat ja ovat edelleen tutkijoiden tarkastelun kohteena.

Tutkimuksen merkitys

Gastornis on tärkeä esimerkki siitä, miten fossiiliaineisto ja uudet tutkimusmenetelmät voivat muuttaa käsityksiä vanhoista eläimistä: mitä aiemmin pidettiin selkeänä petona, saatetaan uusien todisteiden valossa ymmärtää kasvinsyöjäksi tai monipuoliseksi sekasyöjäksi. Lajiryhmän fossiilit kertovat myös Etelä- ja Pohjois-Atlantin varhaisen kainotsooisesta yhteyksistä ja siitä, miten eläinlajit levisivät laajoille alueille maanosien välillä.

Yhteenveto: Gastornis (Diatryma) oli kookas, lentokyvytön lintu, joka eli paleoseenin loppupuolelta eoseenille. Sen jäännökset löytyvät Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Vaikka sen tarkka ravintotapa on edelleen keskustelun aihe, nykyinen tutkimus korostaa mahdollisuutta, että osa lajeista oli kasvinsyöjiä tai sekasyöjiä eikä ainoastaan huippupetoja.

Paleobiologia

Jakelu

Vaikka Pohjois-Amerikka ja Eurooppa erosivat toisistaan liitukauden lopulla, jossain on täytynyt olla vielä maabrigi. Tämä johtuu siitä, että Euroopan ja Pohjois-Amerikan diatrymit olivat niin samankaltaisia. Myös muita lintu- ja nisäkässukuja esiintyy paleoseeni- ja eoseenikaudella (nykyisen) Pohjois-Atlantin molemmin puolin. Tämä on todiste siitä, että Eurooppa ja Pohjois-Amerikka olivat aikoinaan kuivalla maalla yhteydessä toisiinsa osittain kainotsooisen kauden alkupuolella.

Paleoekologia

Gastorniksen elinympäristössä oli aikanaan tiheää metsää ja kosteasta kuivaan vaihteleva subtrooppinen tai jopa trooppinen ilmasto. Pohjois-Amerikka ja Eurooppa olivat vielä melko lähellä toisiaan, ja Grönlanti oli luultavasti rehevän metsän ja ruohon peitossa. Vain kapeat, korkeintaan muutaman 100 kilometrin pituiset salmet olisivat estäneet Gastorniksen esi-isien leviämisen maitse. Pohjois-Amerikan maa-alueet olivat yhteydessä toisiinsa. Niiden eurooppalainen levinneisyysalue oli saaristo, jossa Alpit olivat rakentuneet ja merenpinta oli korkealla paleoseenin ja eoseenin aikana. Maantieteellisesti se vastasi suunnilleen nykyistä Indonesiaa.

Gastornis on kuvattu petoeläimeksi. Jotkut kuitenkin epäilevät, että lintu ei ollut tarpeeksi ketterä saadakseen kiinni nopeasti liikkuvaa saalista, ja epäilevät, että nokka olisi sopiva lihansyöntiin. Saattaa olla, että Gastornis oli väijytysmetsästäjä tai käytti laumametsästystekniikkaa saaliin jahtaamiseen tai väijytykseen. Jos Gastornis oli petoeläin, se olisi tarvinnut jonkin keinon saaliin metsästämiseen tiheän metsän läpi.

Vaihtoehtoisesti ne ovat voineet olla pääasiassa haaskalintuja, kaikkiruokaisia tai jopa kasvissyöjiä. Gastorniksen suuri nokka olisi soveltunut siementen murskaamiseen ja kasvillisuuden repimiseen. Se vaikuttaa kuitenkin liian voimakkaalta puhtaasti kasvisruokavalioon. Riippumatta siitä, mitä nämä linnut söivät, nokkaa on voitu käyttää myös sosiaaliseen esiintymiseen - sen esiintyminen kaikissa tunnetuissa fossiileissa puhuu sen puolesta, ettei sillä olisi ollut seksuaalista merkitystä. Nämä ristiriitaiset hypoteesit, joita ei voida erottaa toisistaan todistusaineiston perusteella, tekevät Gastorniksen paleobiologiasta epäselvää.

Samankaltaisia kainozooisen kauden jättiläislintuja olivat Etelä-Amerikan hirmulinnut (phorusrhacidit) ja Australian mihirungit (Dromornis). Edelliset olivat varmasti lihansyöjiä, ja myös jälkimmäisten epäillään olleen petoeläimiä. Toisaalta rotitit, aikamme lentokyvyttömät jättiläislinnut, syövät kasveja, pieniä selkärankaisia ja selkärangattomia.

Gastornis oli yksi suurimmista, ellei jopa suurin paleogeenin aikana eläneistä linnuista. Niillä oli vain vähän luonnollisia vihollisia ja vakavia kilpailijoita. Jos nämä valtavat linnut olivat aktiivisia metsästäjiä, niiden on täytynyt olla tärkeitä huippupetoja, jotka hallitsivat Pohjois-Amerikan ja Euroopan metsäekosysteemejä eoseenin keskivaiheille saakka.

Eoseenin puolivälissä Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa nousivat esiin suuret kreodontti- ja mesonyhidi-pedot. Näiden uusien petoeläinten ilmaantuminen osuu samaan aikaan Gastorniksen ja sen sukulaisten taantumisen kanssa. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että nisäkkäiden petoeläimillä oli lisääntynyt taipumus metsästää yhdessä laumoissa (erityisesti hyaeenan kaltaisilla kreodonttieläimillä). Tiedossamme ei ole yhtään lintua, joka olisi painanut yli puoli tonnia. Ehkä ne eivät voineet kehittyä suurempiin kokoihin. Jos näin on, ne eivät pystyisi kilpailemaan pelkällä massalla, kuten nisäkkäät usein pystyvät tekemään.

Gastornis-kallo.


Gastorniksen luuranko

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Gastornis?

K: Milloin Gastornis eli?

K: Milloin Gastorniksen ensimmäiset jäännökset löydettiin?

K: Kuka löysi täydellisemmän joukon Gastorniksen fossiileja Pohjois-Amerikasta?

K: Mistä Gastorniksen fossiilisia jäänteitä on löydetty?

K: Mistä Gastorniksen elintavoista kiistellään?

K: Onko Gastornis lentokyvytön lintu?

Hae kirjaimella