Gin (gini) – historia, valmistus ja suositut cocktailit

Tutustu ginin historiaan, valmistukseen ja suosittuihin cocktaileihin — Gin & Tonic, martini ja katajanmarjan makumaailma. Opas ginin maailmaan sekä reseptit ja vinkit.

Gin on väkevä alkoholijuoma, jonka alkoholipitoisuus on yleensä noin 35–50 tilavuusprosenttia (EU:ssa tyypillinen vähimmäisraja on 37,5 %). Sen synty ja moderni muoto juontavat juurensa 1600–1700-lukujen Alankomaihin, joissa kehitettiin katajanmakuisesta maustetusta väkevästä juomasta jenever (jota suomeksi kutsutaan joskus geneveriksi). Englannissa tämä kehitys johti ginin suosion kasvuun erityisesti 1700-luvulla.

Gin maustetaan pääasiassa katajanmarjoilla (juniper), jotka antavat juomalle sen tunnusomaisen, kuivan ja hieman havuisen maun. Lisäksi ginissä käytetään laajaa valikoimaa muita makuaineita eli botanicals-kasvikomponentteja, kuten korianderin siemeniä, sitrushedelmien kuoria, angelikaa, orrisjuurta, lakritsaa ja eri yrttejä tai kukkia. Nykyään suuri osa ginstä on kuivaa (esim. London Dry), eli se ei ole kovin makeaa.

Historia lyhyesti

Ginin edeltäjä jenever kehittyi Alankomaissa 1600-luvulla lääkinnällisistä tinktuuroista ja väkevöidyistä viljaviinoista. Englannissa gini yleistyi nopeasti — sen halpa tuotanto ja runsas saatavuus johtivat 1700-luvun alkupuolella niin kutsuttuun "gin craze" -ilmiöön, jolloin kulutus kasvoi ongelmaksi. Myöhemmin eri maissa säädettiin rajoituksia ja verotusta ginin kulutuksen hillitsemiseksi (esim. Gin Acts Englannissa).

Valmistus

Ginin valmistuksessa käytetään yleensä neutraalia viljapohjaista tislattua alkoholia (esim. ohra, maissi, ruoko- tai vehnä). Maustaminen tapahtuu kahdella päämenetelmällä:

• Uudelleentislaus (distillation): neutraali alkoholi tislataan uudelleen yhdessä katajanmarjojen ja muiden botanicalsien kanssa potstillissä tai kolonnitislissä. Monissa laaduissa (kuten London Dry) makuaineet lisätään ennen tislauksen loppuosiota, ja lisämakeutusta on rajoitettu.
• Vapor infusion (höyryinfuusio): botanicals sijoitetaan korissa tislissä, ja alkoholihöyry kuljettaa niiden aromit nesteeseen ilman, että kasvikomponentit itse koskettavat tislattavaa nestettä liikaa.

Lisäksi on olemassa compound gin -menetelmä, jossa mausteet lisätään neutraaliin alkoholiin ilman tislauksen uudelleenlämmitystä (teollinen ja edullisempi tapa). Myös tynnyrikypsytettyjä ja makusiirappeja sisältäviä erikoisversioita on tarjolla.

Ginin tyylilajit

• London Dry – kuiva, ei lisättyä sokeria tislauksen jälkeen; voimakkaasti katajanmakuinen.
• Plymouth – historiallinen tyyli, hieman pehmeämpi ja mausteisempi kuin London Dry; nimitys liittyy maantieteelliseen alkuperään.
• Old Tom – makeutettu, vanhempi tyyli, jota käytetään myös perinteisissä cocktaileissa.
• Navy Strength – korkeamman alkoholipitoisuuden omaava gin (yleensä noin 57 %), perinteisesti laivoille tarkoitettu.
• Sloe gin – käytännössä luumumainen likööri, jossa katajan sijaan tai niiden lisäksi on käytetty mustaseljaa (sloe); makeampi ja hedelmäisempi.
• Craft ja aromiginit – nykyaikaiset pienpanimot käyttävät paikallisia ja eksoottisia botanicals-yhdistelmiä (esim. kurkku, ruusun terälehdet, katajan rinnalla eksoottiset hedelmät).

Suositut cocktailit

Gin on erittäin suosittu cocktail-ainesosa. Tunnetuimpia klassikkoja ovat:

• Gin & Tonic — helppo ja raikas sekoitus giniä ja tonic-veden kanssa; usein koristellaan limen, sitruunan, greipin tai kurkun viipaleella.
• Martini — giniä ja vermuttiviinaa sekoitettuna; martinia tarjoillaan useina variaatioina (dry, extra dry, dirty); perinteinen koristelu on oliivi tai sitruunankuori.
• Negroni — yhtäläinen osa giniä, camparia ja makeaa vermuttia; vahva ja katkeromainen aperitiivi.
• Tom Collins — gini, sitruunamehua, sokerisiirappia ja kivennäisvettä; raikas ja hieman makea pitkälasidrinkki.
• Gimlet — giniä ja lime- tai sitruunalime-siirappia; yksinkertainen ja hapokas cocktail.

Tarjoilu, annostus ja lisukkeet

Gin & Tonicin suhde on usein 1 osa giniä : 3–4 osaa tonic-vettä, mutta suhdetta voi säätää makumieltymysten mukaan. Martini-annoksissa gin on usein hallitsevassa roolissa suhteessa vermuttiin (esim. 5:1 tai 3:1). Ginin tarjoiluun liittyy olennaisesti myös oikea lasi ja koristeet: coupe- tai martinikulho martineille, korkeampi lasi ja paljon jäitä G&T:lle sekä raikkaat hedelmä- tai yrttikoristeet (lime, greippi, kurkku, rosmariini, kurpitsansiemenet ym.).

Määräykset ja huomioita

Lainsäädännöllisesti ginin tulee olla katajan makuinen, eli katajan ominaistuoksu on määräävä. Monet maut syntyvät kuitenkin vatistaessa useita eri botanicals-yhdistelmiä. Sloe gin puolestaan lasketaan yleensä likööriksi, koska se sisältää huomattavasti lisättyä sokeria.

Nykytrendit ja valmistajat

Viime vuosikymmeninä gin on kokenut uuden kukoistuksen: pienet tislaamot tekevät paikallisia ja luovia ginejä, joissa käytetään kotoperäisiä yrttejä ja hedelmiä. Tunnettuja kansainvälisiä merkkejä ovat mm. Beefeater, Tanqueray, Bombay Sapphire ja Hendrick's, mutta pienemmät artesaani‑niskat ovat kasvattaneet suosiotaan ja tuovat uusia makuja tarjolle.

Gin on edelleen yksi suosituimmista väkevistä juomista ja tärkeä osa cocktailkulttuuria — sen monimuotoisuus antaa pohjan niin klassisille kuin modernillekin juomasekoituksille.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on gini?

K: Missä gini keksittiin?

K: Miksi ginistä tuli ongelma Englannissa?

K: Millä gini maustetaan?

K: Onko gini makea alkoholijuoma?

K: Mitkä ovat kaksi yleistä ginicocktailia?

K: Onko gini yhä nykyäänkin suosittua?

Hae kirjaimella