Giorgio Vasari — taidemaalari, arkkitehti ja taidehistorioitsija (1511–1574)

Vasari syntyi vuonna 1511 rikkaaseen perheeseen Arezzon kaupungissa Toscanassa. Kun hän oli 13-vuotias, hänet lähetettiin Firenzeen opiskelemaan tunnetun taiteilijan Andrea del Sarton työpajoihin. Firenze on niin kuuluisa taiteistaan, että Vasarin kaltaiset opiskelijat ovat menneet sinne opiskelemaan maalausta ja kuvanveistoa aina Giottosta lähtien 1200-luvulla. Maailman kaksi kuuluisinta taiteilijaa, Leonardo da Vinci ja Michelangelo, elivät molemmat Vasarin ollessa poika, ja molemmat olivat opiskelleet Firenzessä. Vasarilla oli onni tavata Michelangelo, joka oli Vasarille kuin suuri sankari.

Vasari oppi hyvin, ja hänestä tuli yksi Firenzeä tuolloin hallinneen Medici-suvun suurherttua Cosimo I:n suosikkitaiteilijoista. Hän teki heille kaikenlaisia tärkeitä töitä. Yksi kaupungin tärkeimmistä rakennuksista oli Palazzo Vecchio ("Vanha palatsi"), joka oli oikeastaan keskiaikainen linnoitus, jossa kaupunginvaltuusto oli aina kokoontunut. Vasari sai tehtäväkseen koristella valtavan kokoushuoneen seinät maalatuilla freskoilla.

Vasari oli erittäin hyvä johtamaan tärkeitä taiteellisia töitä, mutta hän ei ollut yhtä hyvä maalari kuin arkkitehti. Yksi hänen tärkeimmistä arkkitehtuuritehtävistään oli Uffizien (virastojen) rakentamisen aloittaminen Firenzessä. Ne ovat kaksi pitkää rakennusta, jotka ovat vastakkain pitkän kapean sisäpihan poikki, ja niiden toinen pää avautuu kaupungin aukiolle ja toinen pää Arno-joelle. Joen puoleiseen päähän Vasari suunnitteli kauniin "loggian", joka on eräänlainen kaksikerroksinen veranta, joka yhdistää nämä kaksi rakennusta. Se saa kapean sisäpihan ja näkymän joelle näyttämään näyttämöltä, jossa voi tapahtua ihmeellisiä asioita. Uffizi on nykyään yksi maailman kuuluisimmista taidegallerioista.

Vasarilla oli toinenkin tärkeä tehtävä Medicin perheelle. Herttua Cosimo I:n vaimo Eleanor oli ostanut talon. Se oli kaupungin ylivoimaisesti suurin talo, ja se sijaitsi Uffizien vastapäätä. Medicin perhe ei ollut aina suosittu. Edellinen herttua Alessandro oli murhattu. Jotta perhe olisi turvassa, he tarvitsivat pakoreitin Palazzo Vecchiosta joen toisella puolella sijaitsevaan Pitti-palatsiin. Vasarin odotettiin suunnittelevan sen. Pakoreitti on nimetty sen suunnittelijan mukaan. Sitä kutsutaan nimellä "Vasarin käytävä".

Käytävä alkaa Palazzo Vecchiosta ja kulkee Uffizien ylimmän kerroksen ja joen lähellä olevan loggian poikki, sitten se kulkee kaarien päällä joen rannalla olevan kadun varrella, katutasossa olevan mukavan katetun käytävän yläpuolella, josta ihmiset voivat nykyään ostaa matkamuistoja. Vasarin käytävä pääsee sitten sillalle, Ponte Vecchiolle. Se on kaupungin vanhin ja kuuluisin silta, ja sen molemmin puolin oli kauppojen ja talojen rivejä. Mutta Medicit eivät siitä välittäneet! He vain purkivat kaiken, mikä oli tiellä. Kun käytävä pääsee joen toiselle puolelle, se tekee mutkia ja käänteitä. Joitakin rakennuksia purettiin, mutta Mannellin perhe, joka asui suuressa tornissa, ei ollut yhtä myöntyväinen, joten käytävä on tehty kiertämään sen seinät. Lopulta käytävä johtaa Pitti-palatsiin, joka on valtava ruskeasta kivestä rakennettu rakennus, jonka kaikkien ikkunoiden alla on suuria veistettyjä leijonanpäitä. Vasari rakensi muitakin kauniimpia rakennuksia, mutta Vasarin käytävä on luultavasti hänen tunnetuin rakennuksensa.

Vasarin mestariteos on hänen vuonna 1550 julkaistu kirjansa "Italian suurten arkkitehtien, taidemaalareiden ja kuvanveistäjien elämä". Se on elämäkerrallinen kirja. Se kertoo italialaisten taiteilijoiden elämäntarinoita Giottosta, joka eli noin vuonna 1300, Michelangeloon, joka oli vielä elossa Vasarin kirjoittaessa kirjaansa. Joistakin taiteilijoista tiedetään hyvin vähän muuta kuin Vasarin kuulemat ja kirjaansa kirjoittamat tarinat. Vaikka nykyään tiedetään, että Vasari teki joskus virheitä, hän antaa hienon kuvan taiteilijoiden luonteista ja kertoo kaikenlaisia huvittavia tarinoita.

Vasari ei vain kerro taiteilijoiden elämäntarinoita. Hän kuvaa myös heidän taideteoksiaan hyvin yksityiskohtaisesti. Vasarin ansiosta taidehistorioitsijat tietävät monista tärkeistä taideteoksista, jotka ovat kadonneet. Vasarin ansiosta tiedämme, että Mona Lisalla oli aikoinaan kulmakarvat. Vasari kirjoittaa taideteoksista kuin historiasta. Hän uskoi, että keskiajan goottilainen taide ei ollut yhtä hyvää kuin Firenzen taide 1400-luvulla (1400-luvulla) ja että Michelangelo, joka maalasi 1500-luvun alussa (1500-luvulla), oli suurin taiteilija sitten antiikin Kreikan ajan. Hän uskoi, että muutos kohti renessanssin suurta taidetta alkoi Giotton myötä noin vuonna 1300. Vasari kokoaa kaikki nämä ajatukset kirjaansa ja osoittaa, miten taiteilija oppi toisiltaan ja miten taiteen muutokset syntyivät. "Vasarin elämät" on ensimmäinen taidehistoriallinen kirja, joka on koskaan kirjoitettu.

• Renessanssi
• Florence
• Maalaus
• Elämäkerta