Mona Lisa (tunnetaan myös nimillä La Gioconda tai La Joconde) on 1500-luvun tunnetuimpia muotokuvia. Se on muotokuva, jonka Leonardo da Vinci maalasi öljyllä renessanssin aikana Firenzessä, Italiassa. Teosta pidetään laajalti taidehistorian merkkiteoksena: monet katsovat sen hymyä salaperäisenä, ja sen ilme ja tekniikka ovat herättäneet vuosisatojen ajan sekä ihailua että tutkiskelua. Louvren mukaan noin 80 prosenttia sen kävijöistä tulee nimenomaan katsomaan Mona Lisaa, ja taideasiantuntijoiden mielestä se on yksi maailman tunnetuimmista ja eniten vierailtuista maalauksista.
Tekniikka ja mitat
Mona Lisa on öljymaalaus puulevylle (pyökki-/jalava/poplar-levyjen käyttö oli yleistä tuolloin) ja sen mitat ovat noin 77 cm × 53 cm. Leonardo käytti teoksessa hienostunutta sfumato-tekniikkaa: pehmeitä, epätarkkoja siirtymiä varjon ja valon välillä, jotka luovat kasvokuvan kolmiulotteisuuden ja hienovaraisen ilmeen. Taustalla on utuinen maisema, joka korostaa etualan hahmoa ja luo ilmavuutta ja syvyyttä (atmospheric perspective). Myös kädet ja kasvonpiirteet on kuvattu erittäin yksityiskohtaisesti ja huolellisesti.
Henkilön tunnistus ja dokumentaatio
Teoksen malliksi on perinteisesti tunnistettu Lisa Gherardini, joka tunnetaan myös nimellä Lisa del Giocondo. Tämän arvion esitti jo Leonardoa tuntenut historioitsija Giorgio Vasari, ja myöhemmin käsikirjoitusasiantuntija Armin Schlechter vahvisti Vasarin havainnon löytämiensä muistiinpanojen perusteella. Heidelbergin yliopiston kirjastosta löydetyt Agostino Vespuccin muistiinpanot tukivat Vasarin kuvausta: Lisa oli Firenzessä asuneen rikkaan silkkikauppiaan Francesco del Giocondon vaimo. Tästä huolimatta puuttuvat yksiselitteiset loppulausunnot ovat pitkään antaneet tilaa vaihtoehtoisille tulkinnoille ja spekulaatioille.
Vaihtoehtoisissa teorioissa on ehdotettu muun muassa, että maalauksen aihe olisi Leonardon äiti Caterina tai Neitsyt Maria allegorisessa muodossa. Joidenkin tulkintojen mukaan Leonardo saattoi yhdistellä muistokuvia, ihanteita ja henkilökohtaista symbolismia muodostaakseen lopullisen kuvan.
Historia: maalausmatkat ja omistajuus
Leonardo aloitti Mona Lisan maalaamisen noin vuosina 1503–1504 Firenzessä. Giorgio Vasarin mukaan Leonardo työsti teosta pitkään ja jätti sen ajoittain kesken; hän saattoi työstää sitä jopa vuosikymmenen ajan. Leonardo vei maalauksen mukaansa Ranskaan, ja se tuli osaksi Ranskan kuninkaan kokoelmaa. Ranskaan vuonna 1516 tuodun teoksen osti Ranskan Fransiskus I.
Mona Lisa on ollut useissa eri paikoissa: se roikkui aiemmin Fontainebleaun linnassa ja siirtyi myöhemmin Versaillesin palatsiin. Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon I sijoitti teoksen Tuileries-palatsin makuuhuoneeseensa, ja lopulta se siirrettiin pysyvästi Louvreen, jossa se on edelleen esillä.
Varkaudet, vahingot ja turvatoimet
Mona Lisa on kokenut sekä varkausyrityksiä että vahingontekoja: teos varastettiin kuuluisasti vuonna 1911, jolloin italialainen Vincenzo Peruggia vei sen Louvresta; maalaus löydettiin ja palautettiin vuonna 1913. Maalausta vastaan on myös tehty vandalismiyrityksiä, minkä seurauksena sen suojausta on vahvistettu. Nykyään teos on esillä erityisessä suojakotelossa, joka tarjoaa paloturvallisuuden, täyden ilmastoinnin ja luodinkestävän lasin, jotta se säilyy tuleville sukupolville.
Tutkimus ja merkitys
Tutkimusmenetelmät kuten infrapunaspektroskopia, röntgenkuvaus ja dendrokronologia ovat paljastaneet teoksen monivaiheisen työskentelyn ja alla olevan luonnostelun, mikä antaa arvokasta tietoa Leonardon maalaustavasta ja työprosessista. Mona Lisa on inspiroinut lukuisia kopioita, parodioita ja viittauksia populaarikulttuurissa; sen kuva on yksi maailman eniten toistetuista ja tunnistetuista kuvista.
Taidehistorioitsijoiden, tutkijoiden ja yleisön kiinnostus Mona Lisaa kohtaan jatkuu vahvana. Teos on paitsi taideteos myös kulttuurinen ilmiö, joka ilmentää renessanssin humanistisia ihanteita, teknistä taituruutta ja taiteen kykyä herättää kysymyksiä identiteetistä, ilmeestä ja katsojan tulkinnasta.
Nykyisin teos sijaitsee Pariisissa Louvren museossa, jossa miljoonat ihmiset käyvät joka vuosi ihailemassa sen huomaamatonta, mutta voimakasta läsnäoloa taidehistoriassa.
