Kansainyhteisön valtakunnat (Commonwealth realms) – määritelmä ja esimerkit

Kansainyhteisön valtakunnat: selkeä määritelmä, keskeiset esimerkit (Australia, Kanada, Uusi‑Seelanti ym.) sekä kuningattaren ja kenraalikuvernöörien roolit selitettynä.

Tekijä: Leandro Alegsa

09-01-2026 10:35

Kansainyhteisön valtakunta on Kansainyhteisöön kuuluva maa, jonka monarkkina on kuningatar Elisabet II. Siihen kuuluvat hänen kotimaansa Yhdistynyt kuningaskunta ja monet sen entisistä siirtomaista tai alueista, kuten:

Huomautus päivityksestä: Alkuperäisessä tekstissä mainitaan kuningatar Elisabet II; hän kuoli vuonna 2022. Nykyinen Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden niin sanottujen Commonwealth realms monarkki on kuningas Kaarle III. Myös valtakuntien määrä ja asema ovat muuttuneet ajan myötä: esimerkiksi Barbados siirtyi tasavallaksi vuonna 2021, eikä ole enää monarkin alamainen valtio. Tässä artikkelissa selitetään ajantasainen periaate ja annetaan esimerkkejä nykyisistä ja entisistä valtakunnista.

Määritelmä ja periaate

Kansainyhteisön valtakunta (Commonwealth realm) on itsenäinen suvereeni valtio, joka jakaa saman hallitsevan monarkin Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Vaikka monarkki on sama henkilö, jokainen valtakunta on laillisesti itsenäinen ja monarkin asema perustuu kunkin valtion omiin perustuslakeihin ja tapoihin. Tästä seuraa, että monarkin tehtävät, titteli ja merkitys voivat vaihdella valtioittain.

Kenraalikuvernööri ja monarkin rooli

Kun valtakunnan hallitsija ei itse oleskele kyseisessä valtiossa, hän nimeää siellä edustajakseen kenraalikuvernöörin. Käytännössä kenraalikuvernööri hoitaa monarkin tehtäviä valtion lainsäädännössä ja seremonioissa. Nimeäminen tapahtuu yleensä siten, että maan pääministeri ehdottaa ehdokasta monarkille, joka virallisesti nimittää kenraalikuvernöörin.

Kenraalikuvernöörin tehtäviin kuuluu muun muassa parlamenttien säätöjen vahvistaminen laeiksi (assent). Joissakin harvinaisissa tilanteissa kenraalikuvernööri voi kuitenkin käyttää ns. reservipätevyyksiä tai viivyttää hyväksyntää, ja monarkki voi myös toisinaan antaa henkilökohtaisia toimivaltaisia ratkaisuja. Esimerkiksi historiallisen tapahtuman yhteydessä kuningatar Elisabet allekirjoitti Kanadan perusoikeusmuutoksen vuonna 1982 ja Australiassa vastuuasioita vahvistettiin 1986; nämä olivat poikkeuksellisia vierailukonteksteja.

Oikeudellinen tausta

Monien valtakuntien itsenäisyys ja eriytyminen Isosta-Britanniasta vakiintuivat asteittain erityisesti Statute of Westminster (1931) -säännöksen ja myöhempien sopimusten kautta. Näiden perusteella jokainen valtakunta säilyttää täyden suvereniteetin ja voi muuttaa omia perustuslakejaan ilman Britannian parlamentin lupaa.

Yhtenä tärkeänä esimerkkinä toimivat myös 2000-luvun muutokset kruunun perimysjärjestykseen: Perthin sopimus (2011) oli monien valtakuntien yhteinen sopimus muuttaa perimystä sukupuolineutraaliseksi, mutta sopimuksen toimeenpano edellytti, että kukin valtakunta hyväksyi tarvittavat kotimaiset lait.

Muuttuvat suhteet ja esimerkkejä

Nykyisin (päivityksestä huolimatta) kansainyhteisön valtakunnat muodostavat joukon itsenäisiä valtioita, jotka jakavat saman monarkin. Alkuperäisessä listassa mainitut maat ovat historiallisesti olleet näin järjestäytyneitä; osa niistä on edelleen realms, osa on siirtynyt tasavaltaan. Esimerkkejä nykyisistä realms-maista (ilman kuvia ja linkkejä):

Yhdistynyt kuningaskunta (United Kingdom)
Kanada
Australia
Uusi-Seelanti
Jamaika
Bahama
Belize
Papua-Uusi-Guinea
Salomonsaaret
Antigua ja Barbuda
Saint Kitts ja Nevis
Saint Lucia
Saint Vincent ja Grenadiinit
Grenada
Tuvalu

Huom. Taulukossa ja alkuperäisessä kuvallisessa listassa esiintyvä Barbados oli ennen yksi monarkeista riippuvaisista valtioista, mutta se julistautui tasavallaksi vuonna 2021. Muut jäsenvaltiot voivat ajoittain keskustella tasavallaksi siirtymisestä (esim. poliittiset keskustelut Jamaikassa), mutta muutos edellyttää kyseisen maan perustuslaillisia menettelyjä.

Titteli, uskonnollinen arvonimi ja kansallinen muutos

Kunkin valtakunnan hallitus määrää monarkin virallisen tittelin kyseisessä valtiossa. Perinteisesti tittelit ovat pitkiä ja voivat mainita esimerkiksi "Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan ja sen muiden kuningaskuntien ja alueiden kuningas/kuningatar, Kansainyhteisön johtaja". Jotkut valtakunnat kuitenkin muokkaavat tai supistavat tittelinsä paikallisen perustuslain ja tradition mukaisesti. Myös uskonnollinen arvonimi Defender of the Faith ei välttämättä esiinny kaikissa valtakunnissa.

Yhteenveto

Kansainyhteisön valtakunta on itsenäinen valtio, joka jakaa saman henkilönä toimivan monarkin muiden vastaavien valtioiden kanssa.
Monarkin rooli on pääasiassa seremoniallinen ja toteutetaan paikallisen edustajan, kenraalikuvernöörin, kautta, mutta monarkilla ja kenraalikuvernöörillä on myös tietyt perustuslailliset tehtävät.
Kukin valtakunta on laillisesti itsenäinen: lait, perimysjärjestykseen tehtävät muutokset ja titteleihin liittyvät asiat ratkaistaan kunkin maan tasolla, usein yhteistyössä muiden valtakuntien kanssa silloin, kun kysymys koskee yhteistä kruunua.
Tilanne elää: maat voivat päättää siirtyä tasavaltoihin, ja muutokset vaativat yleensä kunkin maan omat, usein suuria enemmistöjä edellyttävät perustuslailliset toimenpiteet.

Jos haluat, voin päivittää alkuperäisen kuvallisen listan siten, että se vastaa täysin nykytilannetta (poistaa Barbadosin, lisätä Belizeen liittyvän kuvan ja linkin tms.) — kerro vain, haluatko säilyttää nykyisen kuvamateriaalin tai lisätä/tarkentaa lähdetietoja.

Kansainyhteisön valtakunnat, vaaleanpunaisella merkittyinä

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Kansainyhteisön valtakunta?

V: Kansainyhteisön valtakunta on Kansainyhteisöön kuuluva maa, jonka monarkkina on kuningas Kaarle III.

K: Mitkä maat kuuluvat kansainyhteisön valtakuntiin?

V: Kansainyhteisön valtakuntiin kuuluvat Yhdistynyt kuningaskunta ja monet sen entisistä siirtomaista tai alueista, kuten Antigua ja Barbuda, Australia, Bahama, Kanada, Grenada, Jamaika, Uusi-Seelanti, Papua-Uusi-Guinea, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Salomonsaaret ja Tuvalu.

Kysymys: Kenet kuningas Kaarle III nimittää edustamaan häntä kussakin maassa Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella?

V: Kuningas Kaarle III nimittää kenraalikuvernöörin edustajakseen kussakin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuulumattomassa maassa, joka on osa kansainyhteisön valtakuntaa.

K: Mitä valtuuksia kenraalikuvernööreillä on?

V: Kuultuaan oman valtakuntansa (maansa) hallitusta kenraalikuvernööreillä on kaikki valtuudet ja tehtävät, jotka normaalisti kuuluisivat monarkille. Tähän kuuluu myös lakien allekirjoittaminen sen jälkeen, kun parlamentti on hyväksynyt ne.

Kysymys: Onko tähän sääntöön olemassa poikkeuksia?

V: On olemassa joitakin poikkeuksia, joissa kuningatar Elisabet II allekirjoitti tiettyjä tärkeitä asiakirjoja vieraillessaan Ottawassa (Kanada) tai Canberrassa (Australia). Näissä tapauksissa hänellä oli täysi valta kyseisiin asiakirjoihin, vaikka hän ei ollut teknisesti suvereeni näissä maissa.

K: Miten kuningatar Elisabet II:n arvonimi eroaa eri maissa?

V: Yleensä hänen virallinen tittelinsä on "Kuningatar/Kuningatar (valtakunta) ja hänen muiden valtakuntiensa ja alueidensa ja kansainyhteisön johtaja". Kaksi maata kuitenkin mainitsee Britannian hänen tittelissään - Grenada käyttää titteliä "Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan ja Grenadan sekä hänen muiden valtakuntiensa ja alueidensa kuningatar ja kansainyhteisön johtaja", kun taas Kanada käyttää vanhanaikaista muotoa, jossa lukee "Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan ja hänen muiden valtakuntiensa ja alueidensa Jumalan armosta kuningatar ja kansainyhteisön johtaja ja uskon puolustaja". Kaikki maat eivät käytä tätä viimeistä osaa uskon puolustajasta.

Kysymys: Onko Britannian hallituksella valtaa muihin valtakuntiin nähden?

V: Ei , Britannian hallituksella ei ole valtaa muihin valtakuntiin nähden aivan kuten muiden valtakuntien hallituksilla ei ole valtaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan nähden.

Etsiä