Viherlannoitus — mitä se on, hyödyt ja viljelykäytännöt

Viherlannoitus: opas sen hyötyihin ja viljelykäytäntöihin — typensidonta, maaperän parantaminen, eroosion esto ja pölyttäjien tuki käytännön vinkkeineen.

Yleensä viherlannoituskasveja viljellään tietyn ajan, minkä jälkeen ne kynnetään ja sekoitetaan maaperään. Viherlannoitteilla on yleensä useita tehtäviä, kuten maaperän parantaminen ja maaperän suojelu:

• Palkokasvien kuten apilan kaltaiset viherlannoitteet sisältävät juurisolmukkeissa typpeä sitovia symbioottisia bakteereja, jotka sitovat ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon.
• Viherlannoitteet lisäävät orgaanisen aineksen (biomassan) osuutta maaperässä ja parantavat siten vedenpidätyskykyä, ilmavuutta ja muita maaperän ominaisuuksia.
• Joidenkin viherlannoituslajikkeiden juuristot kasvavat syvälle maaperään ja tuovat maahan ravinteita, joita matalampijuuriset kasvit eivät saa käyttöönsä.
• Viherlannoitteita valittaessa ja käytettäessä otetaan usein huomioon myös peitekasvien yleiset toiminnot, jotka liittyvät rikkakasvien torjuntaan sekä maaperän eroosion ja tiivistymisen estämiseen.
• Kun joidenkin viherlannoituskasvien annetaan kukkia, ne tarjoavat rehua pölyttäville hyönteisille.

Historiallisesti viherlannoituskäytäntö juontaa juurensa viljelykierron kesantojaksoon, jota käytettiin, jotta maaperä voisi palautua.

Mitä viherlannoitus käytännössä tarkoittaa?

Viherlannoitus eli peiteviljely tai peitekasvien käyttö tarkoittaa tarkoituksellista kasvien viljelemistä pellolla ennen varsinaista satokasvia, välissä tai sen kanssa yhdistettynä, jotta maata parannetaan mekaanisten muokkausten ja keinotekoisten lannoitteiden sijaan. Viherlannoituksella tuotetaan biomassaa ja juuristoa, jotka maatuessaan lisäävät maaperän orgaanista ainesta ja ravinteita, parantavat maan rakennetta sekä suojaavat maata.

Keskeiset hyödyt

• Typen sitoutuminen: palkokasvit (apila, herne, härkäpapu, virna) sitovat ilmakehän typpeä ja voivat antaa seuraavalle viljelykasville merkittävän typpilisän.
• Orgaanisen aineksen lisäys: nopeasti hajoava biomassa parantaa vedenpidätyskykyä, rakenteellista mururakennetta ja mikrobitoimintaa.
• Ravinteiden nosto: syväjuuriset lajit kuten daikon-rypäle (mustakaali/retikka) tai jotkin härkäpavun ja lupiinin kaltaset tuovat syvemmältä ravinteita pintamaahan.
• Rikkakasvija ja tuholaisten hallinta: peitekasvit tukevat rikkakasvien kilpailua ja voivat katkaista tuholaissyklin, kun lajit valitaan oikein.
• Eroosion ja tiivistymisen vähentäminen: kasvusto suojaten pintamaata tuulelta ja vedeltä sekä juuret hajottavat tiivistymiä.
• Biodiversiteetti ja pölyttäjät: kukkivat viherlannoituskasvit tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja hyötyeliöille.

Lajivalinnat ja ominaisuudet

Erilaiset viherlannoituskasvit tuovat eri hyötyjä. Yleisiä lajeja ovat:

• Palkokasvit: apila, herne, härkäpapu, virna — hyvä typpisato ja nopea ravinteen vapautuminen maatuessa.
• Nurmiheinät ja ruohot: timotei, raigras, rehukasvit — tuottavat runsaasti biomassaa ja parantavat maakerroksen rakennetta, mutta korkeampi C:N-suhde voi hidastaa typen vapautumista.
• Ristikukkaiset ja kasvikasvit: sinappi, retikka ja rapsi — tehokkaita juurten rikkomisessa ja ravinteen nostossa, joidenkin lajien tiedetään vähentävän tietyt maaperän tautipaineita (osittainen rodentti/juurikasvien rotansääntö).
• Sekoitukset: palkokasvi + vilja- tai nurmiseos yhdistää typpituoton ja runsaamman biomassan.

Käytännön viljelyohjeet

• Kylvöaika: valitse lajike ja kylvöaika tavoitteiden mukaan — kevätkylvö antaa usein nopean kasvun, syyskylvö pitkäaikaisen peitteen ja talven yli kasvavat lajikkeet tarjoavat varhaista biomassaa keväällä.
• Siemenmäärä ja seos: noudata lajikohtaisia suosituksia ja harkitse seoksia (palkokasvi + vilja), jotta saadaan sekä typensidontaa että runsaasti orgaanista ainesta.
• Kasvustohoito: lannoitusta ei yleensä tarvita,—paitsi jos tavoitteena suuri biomassatuotto tai jos maa on hyvin köyhä. Kastelu ja rikkakasvien torjunta voivat olla tarpeen alkuvaiheessa.
• Päättyminen/terminointi: ajoitus on tärkeä: yleinen käytäntö on muokata viherlannoite maahan ennen runsaampaa siementen muodostusta tai kukintaa (riippuen tavoitteesta). Monet viljelijät käyttävät myös leikkausta tai jyräämistä (roller-crimper) erityisesti suorakylvöjärjestelmissä.

Ajoitus ja ravinteiden vapautuminen

Viherlannoituskasvin muokkaaminen maahan kasvuvaiheessa vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka nopeasti ravinteet vapautuvat seuraavalle kasville.

• Kun palkokasvit muokataan maahan täyden kasvun tai ennen kukintaa, niiden typestä osa mineralisoituu nopeasti ja on seuraavalle satokasville hyötykäytettävissä.
• Runsaasti kuitua sisältävät kasvit (korkea C:N-suhde) voivat aluksi sitoa maassa typpeä (immobilisaatio), joten on syytä mitoittaa ajoitus ja mahdollinen lisälannoitus sen mukaisesti.
• Kuivaaminen tai lyhytaikainen kuihdutus ennen muokkausta voi vähentää hävikkiä ja edistää tasaisempaa mätänemistä.

Hyötyarviointi ja käytännön vaikutukset

Viherlannoitus voi vapauttaa seuraavalle kasville käyttökelpoista typpeä riippuen biomassasta ja lajista. Typen määrä voi vaihdella huomattavasti — pienistä määristä merkittäviin lisäyksiin, usein arvioilla puhutaan kymmenistä kiloista jopa yli sadan kilon typpeä hehtaarilta, jos biomassaa kertyy runsaasti. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että kaikki typestä ei välttämättä ole heti käytettävissä; ajoitus ja C:N-suhde ratkaisevat vapautumisnopeuden.

Huomioitavaa ja riskit

• Nitraattileaching: erityisesti talven ja kevään aikana sulaneen lumen ja runsaiden sateiden yhteydessä maahan hautautunut orgaaninen aine voi aiheuttaa ravinnevalumaa, jos muokkaus ja ajoitus eivät ole oikeita.
• Taudit ja tuholaiset: joidenkin viherlannoituskasvien käyttö voi ylläpitää tai lisätä tiettyjen tautien tai tuholaisten populaatiota; lajivalinnoissa on hyvä huomioida seuraavat viljelykasvit.
• Allergiat ja siemenpitoisuus: jos viherlannoitus saa kukkia ja siementää, siitä voi tulla rikkakasvipotentiaalia tai aiheuttaa allergiaoireita.
• Allelopatia: jotkin lajit (esim. sinappi/rypsi) voivat vapauttaa yhdisteitä, jotka haittaavat seuraavien kasvien itämistä — tämä on huomioitava viljelykierron suunnittelussa.

Viherlannoitus viljelykierron osana

Viherlannoitus on tehokas työkalu viljelykierron monipuolistamiseen ja maaperän pitkäaikaiseen terveyteen panostamiseen. Se sopii hyvin luomuviljelyyn mutta hyödyllinen myös tavanomaisessa tuotannossa, kun tavoitteena on vähentää kemiallisten lannoitteiden tarvetta, parantaa rakenteellista kestävyyttä ja lisätä peltoekosysteemin palveluita kuten pölyttäjiä ja luonnon vihollisia tuholaisia vastaan.

Yhteenveto

Viherlannoitus on monipuolinen ja usein kustannustehokas tapa parantaa maaperän kuntoa, lisätä orgaanista ainesta, sitoa typpeä ja suojata maata eroosiolta. Menestyksen kannalta ratkaisevaa ovat lajin valinta, ajoitus, terminointimenetelmä ja viljelykierron kokonaisuus. Suunnittelu ja paikkakohtaiset kokeilut auttavat löytämään parhaan käytännön kullekin tilalle.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mikä on viherlannoituskasvi?

K: Mitä tehtäviä viherlannoitteilla yleensä on?

K: Mikä on palkokasvien rooli maanparannuksessa?

K: Miten viherlannoitteet lisäävät orgaanisen aineksen osuutta maaperässä?

K: Mitä hyötyä on joistakin viherlannoituslajikkeista, jotka kasvavat syvällä maaperässä?

K: Mikä on viherlannoituskäytännön historiallinen alkuperä?

K: Mitä hyötyä viherlannoituksesta on peittokasvina?

Hae kirjaimella