Lupiini (Lupinus) – lajit, tuntomerkit ja levinneisyys
Lupiinit: tunnista 150–200 lajin monimuotoisuus, lehtien ja kukkien tuntomerkit sekä levinneisyys Välimereltä Amerikkoihin. Käytännön tunnistusopas ja lajikuvaukset.
Lupiini — Pohjois-Amerikassa usein muodossa "lupiiniksi" — on Fabaceae-suvun Lupinus-suvun jäsenten yleisnimi. Sukuun kuuluu noin 150–200 lajia, ja lajit vaihtelevat pienistä ruohovartisista kasveista isoiksi pensas- ja puumaisiksi yksilöiksi.
Tuntomerkit
Useimmat lupiinit ovat ruohovartisia monivuotisia kasveja ja kasvavat yleisesti 0,3–1,5 metriä korkeiksi, mutta joukossa on myös yksivuotisia kasveja sekä muutamia suurikokoisia pensaita ja jopa puumaisia lajeja. Esimerkiksi eräs meksikolainen laji, Lupinus jaimehintoniana, voi kasvaa puuksi, jonka korkeus ja rungon läpimitta voivat olla huomattavia.
Lupiinin lehtimuoto on tyypillinen ja usein helposti tunnistettava: lehdet ovat yleensä kämmenkiertyisiä ja koostuvat 5–17 lehdykästä, mutta joissakin lajeissa, erityisesti Yhdysvaltojen kaakkoisosissa, lehdyköitä voi olla vain yksi. Lehdet vaihtelevat väriltään pehmeän vihreästä harmaanvihreään tai hopeanvihreään. Monilla lajeilla lehdet ovat karvaisia ja niissä on tiheä, hopeanhohtoinen karvapeite.
Kukat ovat lupiinin selkeä tunnus: ne kasvavat tiheinä tai avoimina kiehkuroina pystysuorassa kukkavarsissa. Yksittäinen kukka on tavallisesti 1–2 cm pitkä ja on tyypillisen hernekukan (Papilionoideae-alaryhmä) mallinen: yläterälehti (lippu), kaksi sivusiipeä ja kaksi alempaa terälehteä, jotka ovat usein sulautuneet "köliksi" (kilpeksi). Kukat voivat olla eri värisiä — valkoisia, keltaisia, sinisiä, violetteja, punaisia tai kirjavia — ja väritys vaihtelee lajin ja viljelijäjalostuksen mukaan.
Hedelmä on paksu palko, joka sisältää useita siemeniä. Siemenet ovat eri kokoluokkaa ja -värisiä lajista riippuen; esimerkiksi viljelylupiinin siemenet voivat olla suuria ja ravinteikkaita. Monet lajit muodostavat juurissaan symbioosissa nitrifikaatiota edistäviä juuripalkoja bakteerien (rhizobia) kanssa, minkä vuoksi lupiinit kykenevät sitomaan typpeä ilmasta maahan ja parantamaan maanviljelysmaan ravinteisuutta.
Lajit ja levinneisyys
Lupinus-suku jakautuu perinteisesti kahteen alaosaan: vanhan maailman lajit, jotka esiintyvät laajasti Välimeren alueella (subgen. Lupinus), ja uuden maailman lajit, jotka ovat runsaimpia Amerikassa (subgen. Platycarpos (Wats.) Kurl.). Lajisto vaihtelee klimatiikan mukaan: Välimerellä esiintyy monia lajeja, jotka sietävät kuivia, aurinkoisia paikkoja ja kalkkipitoisia maita, kun taas Amerikan lajit on sopeutuneet laajalle skaalalle olosuhteita vuoristoisista aroista rannikkoalueisiin.
Käyttö, viljely ja ekologiset vaikutukset
Lupiineja käytetään monin tavoin:
- Koristekasveina puutarhoissa niiden näyttävien kukintojen vuoksi (esim. Lupinus polyphyllus).
- Viljelykasveina rehuna ja ihmisten ruokana: viljelylupiinit (esim. Lupinus albus, Lupinus angustifolius, Lupinus luteus) jalostetaan pitoisuuksiltaan vähäalkaloidisiksi "makeiksi" lajikkeiksi, joiden proteiinipitoinen siemen sopii rehu- ja elintarvikekäyttöön.
- Kate- ja parantavana typensitojana viljelykiertoihin, koska lupiinit sitovat typpeä maahan ja parantavat maan rakennetta.
Samalla on hyvä huomata, että monet luonnonlajit sisältävät haitallisia kin alkaloideja (esim. kinolitsidiini- ja kituoksin-tyyppisiä yhdisteitä), jotka voivat tehdä raakojen siementen syömisestä myrkyllistä. Jalostetut ruokalajikkeet on kuitenkin käsitelty tai valikoitu niin, että niiden alkaloidipitoisuudet ovat alhaisia.
Joissakin maissa tietyt lupiinilajit ovat leviämis- tai invaasiouhan edessä: esimerkiksi koristeeksi tuotu Lupinus polyphyllus on levinnyt luonnonvaraiseksi ja kilpailee alkuperäisen kasvillisuuden kanssa erityisesti rannikolla ja tunturiylängöillä.
Lisätietoa tunnistuksesta ja hoitamisesta
Tunnista lupiini muun muassa kämmenmaisen lehtirakenteen, karvaisuuden ja tupsukukkaisten kukintojen avulla. Istutuksessa huomioi lajin vaatimukset valon ja maaperän suhteen: useimmat lupiinit viihtyvät aurinkoisissa paikoissa ja läpäisevässä, mieluiten hieman happamassa maassa. Leikkaamalla kuihtuneet kukinnot voi edistää uusien kukkien muodostumista; monivuotiset lajit tarvitsevat talvehtimiseen suojaa ja ajoittaista lannoitusta, kun taas yksivuotiset kylvetään vuosittain.
Yhteenvetona: lupiinit ovat monimuotoinen ja ekologisesti merkittävä kasviryhmä, jolla on suuri merkitys niin luonnossa kuin viljelyssäkin — kukkien koristeellisesta vaikutuksesta aina maanparannukseen ja proteiinirikkaiksi jalostettuihin siemeniin saakka.
Lupiini lähtee alhaalta
Lupiinit kulkeutuneina tuholaisina
Uudessa-Seelannissa lupiinit ovat karanneet luontoon, ja niitä kasvaa suuria määriä Eteläsaaren pääteiden ja purojen varsilla. Siemenet kulkeutuvat autojen renkaiden ja vesivirtojen mukana, ja valitettavasti joidenkin suurten matkailualueiden matkailukauppojen on raportoitu myyneen turisteille paketteja lupiininsiemeniä, joissa on ohjeet istuttaa, kastella ja katsella, kuinka niistä kasvaa jättimäinen pavunvarsi. Lupiinit ovat pääasiassa sinisiä, vaaleanpunaisia ja violetteja, mutta myös keltaisia, ja ne ovat erittäin viehättäviä, sillä ne tarjoavat värikkäitä näkymiä vuorten ja järvien taustalla. Uuden-Seelannin ympäristöviranomaiset ovat käynnistäneet kampanjan niiden määrän vähentämiseksi, vaikka tämä vaikuttaa toivottomalta tehtävältä, varsinkin kun vastassa on edellä mainittu tietämättömyys. Lampaat näyttävät hävittävän ne pelloilta, ja siksi ne rajoittuvat suurelta osin laiduntamattomiin tienvarsiin ja purojen varsille.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on lupiini?
V: Lupiini, Pohjois-Amerikassa myös lupiini, on yleisnimi Fabaceae-suvun Lupinus-suvun jäsenille.
K: Kuinka monta lupiinilajia on olemassa?
V: Lupinus-sukuun kuuluu 150-200 lajia.
K: Missä päin maailmaa lupiinit ovat levinneet?
V: Lupiinit ovat laajalti levinneet Välimeren alueelle - Subgen. Lupinus, ja Amerikassa - Subgen. Platycarpos (Wats.) Kurl.
K: Mitkä ovat lupiinilajien ominaispiirteet?
V: Lajit ovat enimmäkseen ruohovartisia monivuotisia kasveja, joiden pituus on 0,3-1,5 metriä, mutta jotkut lajit ovat yksivuotisia kasveja ja muutamat jopa 3 metriä korkeita pensaita. Niiden lehdet vaihtelevat pehmeän vihreistä harmaanvihreisiin tai hopeanvihreisiin, ja niiden lehdet ovat tavallisesti kämmenittäin jakautuneet 5-17 lehdykkään tai muutamissa Yhdysvaltojen kaakkoisosissa esiintyvissä lajeissa pelkistetty yhteen lehdykkään. Monilla lajeilla lehdet ovat karvaiset, ja niissä on usein tiheästi hopeanhohtoisia karvoja.
K: Miltä lupiinin kukat näyttävät?
V: Kukat kasvavat tiheinä tai avoimina kiehkuroina pystyyn nousevassa versossa, kukin kukka on 1-2 cm pitkä, ja ne ovat tyypillisen hernekukan muotoisia, ja niissä on ylempi terälehti, kaksi sivusiipeä ja kaksi alempaa terälehtiä, jotka ovat sulautuneet yhteen "köliksi".
K: Mikä on lupiinikasvin hedelmä?
V: Hedelmä on useita siemeniä sisältävä palko.
K: Onko olemassa lupiinilajeja, jotka voivat kasvaa puiksi?
V: Kyllä, Lupinus jaimehintoniana on Meksikon Oaxacan osavaltiosta peräisin oleva lupiinilaji, joka voi kasvaa jopa 8 metriä korkeaksi puuksi, jonka rungon halkaisija on 20 cm.
Etsiä