Lupiinit
Lupiini, joka Pohjois-Amerikassa kirjoitetaan usein lupiiniksi, on Fabaceae-suvun Lupinus-suvun jäsenten yleisnimi.
Sukuun kuuluu 150-200 lajia, ja sen levinneisyys on laaja Välimeren alueella - Subgen. Lupinus, ja Amerikassa - Subgen. Platycarpos (Wats.) Kurl.
Lajit ovat enimmäkseen ruohovartisia monivuotisia kasveja, joiden pituus on 0,3-1,5 metriä, mutta jotkut ovat yksivuotisia kasveja ja muutamat jopa 3 metriä korkeita pensaita, joista yksi, Lupinus jaimehintoniana, on 8 metriä korkea puu, jonka rungon läpimitta on 20 senttimetriä, ja se on kotoisin Meksikon Oaxacan osavaltiosta. Niillä on tyypillinen ja helposti tunnistettava lehtien muoto: lehdet ovat pehmeän vihreistä harmaanvihreisiin tai hopeanvihreisiin vaihtelevat, ja lehdet ovat tavallisesti kämmenittäin jakautuneet 5-17 lehdykkään tai muutamissa Yhdysvaltojen kaakkoisosissa esiintyvissä lajeissa pelkistetty yhteen lehdykkään; monissa lajeissa lehdet ovat karvaisia, ja niissä on hopeanhohtoisia karvoja, jotka ovat usein tiheitä. Kukat kasvavat tiheinä tai avoimina kiehkuroina pystyyn nousevassa varvessa, kukin kukka on 1-2 cm pitkä, ja ne ovat tyypillisen hernekukan muotoisia, ja niissä on ylempi terälehti, kaksi sivusiipeä ja kaksi alempaa terälehteä, jotka ovat sulautuneet yhteen "köliksi". Hedelmä on useita siemeniä sisältävä palko.
Lupiini lähtee alhaalta
Lupiinit kulkeutuneina tuholaisina
Uudessa-Seelannissa lupiinit ovat karanneet luontoon, ja niitä kasvaa suuria määriä Eteläsaaren pääteiden ja purojen varsilla. Siemenet kulkeutuvat autojen renkaiden ja vesivirtojen mukana, ja valitettavasti joidenkin suurten matkailualueiden matkailukauppojen on raportoitu myyneen turisteille paketteja lupiininsiemeniä, joissa on ohjeet istuttaa, kastella ja katsella, kuinka niistä kasvaa jättimäinen pavunvarsi. Lupiinit ovat pääasiassa sinisiä, vaaleanpunaisia ja violetteja, mutta myös keltaisia, ja ne ovat erittäin viehättäviä, sillä ne tarjoavat värikkäitä näkymiä vuorten ja järvien taustalla. Uuden-Seelannin ympäristöviranomaiset ovat käynnistäneet kampanjan niiden määrän vähentämiseksi, vaikka tämä vaikuttaa toivottomalta tehtävältä, varsinkin kun vastassa on edellä mainittu tietämättömyys. Lampaat näyttävät hävittävän ne pelloilta, ja siksi ne rajoittuvat suurelta osin laiduntamattomiin tienvarsiin ja purojen varsille.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on lupiini?
V: Lupiini, Pohjois-Amerikassa myös lupiini, on yleisnimi Fabaceae-suvun Lupinus-suvun jäsenille.
K: Kuinka monta lupiinilajia on olemassa?
V: Lupinus-sukuun kuuluu 150-200 lajia.
K: Missä päin maailmaa lupiinit ovat levinneet?
V: Lupiinit ovat laajalti levinneet Välimeren alueelle - Subgen. Lupinus, ja Amerikassa - Subgen. Platycarpos (Wats.) Kurl.
K: Mitkä ovat lupiinilajien ominaispiirteet?
V: Lajit ovat enimmäkseen ruohovartisia monivuotisia kasveja, joiden pituus on 0,3-1,5 metriä, mutta jotkut lajit ovat yksivuotisia kasveja ja muutamat jopa 3 metriä korkeita pensaita. Niiden lehdet vaihtelevat pehmeän vihreistä harmaanvihreisiin tai hopeanvihreisiin, ja niiden lehdet ovat tavallisesti kämmenittäin jakautuneet 5-17 lehdykkään tai muutamissa Yhdysvaltojen kaakkoisosissa esiintyvissä lajeissa pelkistetty yhteen lehdykkään. Monilla lajeilla lehdet ovat karvaiset, ja niissä on usein tiheästi hopeanhohtoisia karvoja.
K: Miltä lupiinin kukat näyttävät?
V: Kukat kasvavat tiheinä tai avoimina kiehkuroina pystyyn nousevassa versossa, kukin kukka on 1-2 cm pitkä, ja ne ovat tyypillisen hernekukan muotoisia, ja niissä on ylempi terälehti, kaksi sivusiipeä ja kaksi alempaa terälehtiä, jotka ovat sulautuneet yhteen "köliksi".
K: Mikä on lupiinikasvin hedelmä?
V: Hedelmä on useita siemeniä sisältävä palko.
K: Onko olemassa lupiinilajeja, jotka voivat kasvaa puiksi?
V: Kyllä, Lupinus jaimehintoniana on Meksikon Oaxacan osavaltiosta peräisin oleva lupiinilaji, joka voi kasvaa jopa 8 metriä korkeaksi puuksi, jonka rungon halkaisija on 20 cm.
