Gryphaea (paholaisen varpaankynsi) on sukupuuttoon kuolleiden osterien suku, joka oli aikoinaan hyvin yleinen. Niiden fossiileja on tavattu Etelä-Englannin jurarannikolla ja vanhan Sundance-meren reunamilla Yhdysvalloissa. Se on Gryphaeidae-heimoon kuuluva merellinen simpukka. Nimi "paholaisen varpaankynsi" viittaa lajin usein voimakkaasti kaarevaan ja epäsymmetriseen kuorimuotoon, joka muistuttaa paksua, kierteistä kynnenmuotoa.
Levinneisyys ja iän kesto
Nämä simpukat olivat parhaimmillaan jura- ja liitukaudella, jolloin ne istuivat valtavissa mutaisissa osteripedoissa matalissa trooppisissa merissä. Suku säilyi hengissä pitkään, mutta kuoli sukupuuttoon noin 34 miljoonaa vuotta sitten (mya). Gryphaea-fossiileja on löydetty laajalta alueelta — erityisesti Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta — ja ne ovat yleisiä monissa jurakauden ja liitukauden kerrostumissa.
Ulkonäkö ja rakenne
Osterin kuoressa on kaksi "venttiiliä": isompi, rungon muotoinen kuori (yleensä vasen, voimakkaasti kaareva kuori, jota kutsutaan varpaankynneksi) ja pienempi, litteä kuori (kansi). Eläimen pehmeät osat elivät näiden kahden kuoren välissä, aivan kuten nykyiset osterit. Kuorissa on näkyvät kasvukaistaleet, jotka kertovat yksilön iästä ja kasvuvaiheista. Suuri kaareva kuori istui mudassa merenpohjassa ja oli usein kiinnittynyt pohjaan sementoitumalla, kun taas pienempi kuori toimi kannena.
Elintapa ja ekologia
Gryphaea oli paikallaan elävä (sessili) suodattaja, joka eli matalissa, usein makean veden suolapitoisuutta vaihtelevissa trooppisissa ja subtrooppisissa merialueissa. Ne muodostivat paikoin tiheitä pesäkkeitä tai "osterivuoria", joissa yksilöt elivät lähekkäin. Kuoren muoto auttoi lajin sopeutumista pehmeään, liejuiseen pohjaan: suuri, kupera venttiili tarjosi vakautta ja ankkuroitumista mudassa.
Fossiilit, säilyminen ja merkitys
Gryphaea-fossiilit säilyvät usein hyvin, ja niiden kaarevat kuoret ovat helppo tunnistaa. Kuorien kasvukaistaleet, joskus kerrostuneina ja rikkonaisina kuorina, antavat tietoa yksilöiden kasvusta ja ympäristöolosuhteista. Usein kuoriin on kiinnittynyt muita pieneliöitä tai ne on peittänyt sekundäärinen kiteytys, mikä kertoo fossiilin jälkisäilytyksestä. Paleontologeille Gryphaea on tärkeä ikä- ja ympäristöindikaattori: lajin esiintyminen kertoo matalasta, liejuisesta merialueesta ja auttaa kerrostumien ajoittamisessa.
Havaintoja ja ihmiskäyttö
Gryphaea on sekä tieteellisesti kiinnostava että suosittu fossiilikeräilijöiden keskuudessa sen erikoisen muodon vuoksi. Museot ja harrastajat esittelevät usein hyvin säilyneitä yksilöitä. Tutkimukset voivat käyttää näitä fossiileja myös menneisyyden merenpintojen, sedimentaatiopiirien ja ilmasto-olosuhteiden rekonstruointiin.
Yhteenvetona: Gryphaea on näkyvä esimerkki jurakauden ja liitukauden merieliöistä, jonka erikoisen kaareva kuori tekee siitä helposti tunnistettavan ja tärkeitä tietoja antavan fossiilin.