Jurakausi (Jura) – mesotsooinen kausi 201–145 miljoonaa vuotta sitten

Jurakausi (201–145 milj. v.) — mesotsooinen kausi täynnä dinosauruksia, muuttuvaa ilmastoa ja rikkaasta fossiiliperinnöstä. Tutustu ajan geologiaan ja elämään.

Tekijä: Leandro Alegsa

26-02-2026 12:21

Jura on mesotsooisen kauden toinen geologinen kausi. Se alkoi 201,3 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi 145 miljoonaa vuotta sitten. Jurakausi tapahtui triaskauden ja liitukauden välissä.

Ajallinen jako

Jurakausi kesti noin 56,3 miljoonaa vuotta (201,3–145 Ma). Sen yleinen jako muodostuu kolmeen osaan:

Alajura (alakivijura) – Hettangian, Sinemurian, Pliensbachian, Toarcian
Keskijura – Aalenian, Bajocian, Bathonian, Callovian
Yläjura – Oxfordian, Kimmeridgian, Tithonian

Paleogeografia ja ilmasto

Jurakaudella Pangean manner alkoi hajota. Atlantin alkuinen laajeneva merialue ja Tethysin meri muokkasivat maanosien värejä: Laurussia (pohjoisella pallonpuoliskolla) ja Gondwanaa (etelässä) erotti kasvava merialue ja useat matalat sisämeret. Mannerliikunnot aiheuttivat laajaa riftausta, rannikkojen ja sisämerien syntyä sekä paikallista tuliperäisyyttä.

Ilmasto oli yleisesti lämpimämpi ja kosteampi kuin nykyään; napa-alueilla ei ollut merkittävää jääpeitettä ja merenpinnat olivat korkealla. Jakson aikana esiintyi kuitenkin vaihtelua, kuten varhaisen jurakauden Toarcianin aikaan tapahtunut lämpeneminen ja hapettomuus (Toarcian Oceanic Anoxic Event), joka vaikutti merielämään.

Eläimistö ja kasvisto

Dinot: Jura oli dinosaurusten valtakautta, jolloin ne monipuolistuivat ja kasvoivat usein suuriksi. Tunnettuja yläjurakauden edustajia ovat mm. sauropodit (Diplodocus, Brachiosaurus) ja suurikokoiset theropodit (Allosaurus).
Meren eläimet: Diettä täyttivät ammoniitit, belemniitit ja useat ryhmät merihirviöitä kuten ichthyosaurit ja plesiosaurit. Ammoniitit toimivat tärkeitä indeksifossiileja jurakauden ikä- ja stratigrafisissa tutkimuksissa.
Linnut ja muut: Ensimmäisiä lintuunkaltaisia eläimiä, kuten Archaeopteryx, tunnetaan yläjurakaudelta (Solnhofenin kalkkikivilöytöjä). Pienikokoiset nisäkkäät pysyivät lähinnä yöeläiminä ja lajistoltaan vähäisinä, mutta ne kehittyivät jurakaudella monimuotoisemmiksi.
Kasvisto: Metsät koostuivat pääasiassa havupuista, sädepalmuista ja paljassiemenisistä kasveista (cycadophyta). Sammalet, saniaiset ja merelliset planktoniryhmät olivat myös yleisiä. Angiospermit (kukalliset kasvit) yleistyivät vasta liitukauden aikana.

Merkittävät tapahtumat ja fossiilipaikat

Toarcianin hapettomuus (n. 183 Ma) aiheutti laajoja merellisiä kuolematapahtumia ja hiilen kiertoon liittyvän iskun, joka näkyy hiilidioksidin ja hiilen isotooppimuutoksina.
Jurakauden merkittäviä fossiilipaikkoja ovat mm. Morrison Formation (Yhdysvallat), Solnhofenin kalkkikivet (Saksa, kuuluisa Archaeopteryx-fossiileista) ja Tendaguru (Tansania), joissa on runsaasti dinosauruksia ja muita eläimiä.

Geologinen ja taloudellinen merkitys

Jurakerrostumat muodostavat monin paikoin tärkeitä kiviaineksia kuten kalkkikiviä, hiekka- ja savikerroksia. Joissakin alueissa jurakerrostumat toimivat merkittävinä öljyn ja kaasun lähteinä tai varastoina. Lisäksi jurakauden kalkkikiviä hyödynnetään rakennus- ja teollisuuskivinä.

Yhteenveto

Jurakausi oli elinvoimainen osa mesotsoista aikaa, jolloin mannerliikunnot, korkea merentaso ja lämmin ilmasto loi otolliset olosuhteet monimuotoistumiselle. Dinosaurukset hallitsivat maalla, meret olivat täynnä ammoneja ja meriselkäeläimiä, ja kasvillisuus oli pääasiassa paljassiemenistä. Jurakauden tapahtumat — kuten Toarcianin hapettomuus — vaikuttivat syvällisesti elämän ja ympäristön kehitykseen seuraavilla kausilla.

Dinosaurukset nykyisten puiden joukossa

Ilmasto

Jurakaudella ilmasto oli kuumempi ja kosteampi kuin nykyään. Myös hiilidioksidipitoisuus ja merenpinta olivat korkeammat kuin nykyään.

Yläjurakauden Kimmeridge-savi kerrostui ympäristössä, jota ei nykyään ole maapallolla. Suuri osa Länsi-Euroopasta oli korkean merenpinnan peitossa. Superkontinentti Pangaea oli alkanut hajota, mikä aiheutti kapean Atlantin valtameren. Tämän vuoksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa peitti matala ja suurelta osin hapeton, ehkä alle 100 metriä syvä meri, jossa oli satunnaisia maamassoja.

Tämä oli matalampaa vettä kuin alemman jurakauden Blue Lias. Sen happipitoisuus oli usein alhainen, minkä vuoksi sen orgaaninen aines hajosi, mutta vain osittain. Jurakauden mutakivet ovat orgaanisesti rikkaita, ja niistä syntyi suurin osa Pohjanmeren öljystä.

Laattatektoniikka

Pangaian superkontinentti hajosi varhais- tai alemman jurakauden aikana pohjoiseen superkontinenttiin Laurasiaan ja eteläiseen superkontinenttiin Gondwanaan. Tästä alkoi Pangaian hajoaminen, joka kesti kauan. Erilleen vetäytymistä kutsutaan geologiassa riftingiksi.

Laavatulvat virtasivat halkeamista ja tulivuorista. Jurakauden loppuun mennessä Etelä-Amerikka oli alkanut erkaantua Afrikasta. Pohjois-Amerikan länsiosaan alkoi muodostua vuoristoja. Tämä jatkui, kun Amerikan mannerlaatat siirtyivät vähitellen länteen. Lännessä liikkuvat Pohjois-Amerikan mannerlaatat kulkivat vähitellen Tyynenmeren mannerlaattojen yli muodostaen Kalliovuoret.

Paleontologia

Ylätriaskaudella alkanut evoluutiosuuntaus jatkui merellä ja maalla koko jurakauden ajan. Archosaurian matelijat hallitsivat maaeläimistöä. Matelijaryhmät säteilivät ja täyttivät monia markkinarakoja. Dinosaurukset, lentoliskot ja merieläinten matelijat (Ichthyosaurukset, Plesiosaurukset, kilpikonnat) kukoistivat.

Selkärangattomien keskuudessa tapahtui paljon muutoksia. Nykyaikaiset petoeläimet, kuten meritähdet, ravut ja reikiä syövät nilviäiset, valtasivat merenpohjan ja söivät pohjaeläimistöä valtavia määriä. Brachiopodit menettivät otteensa rannikon sisäisistä elinympäristöistä; niiden tilalle tulivat nilviäiset.

Varhaisia nisäkkäitä oli olemassa, mutta enimmäkseen pieninä olentoina, jotka elivät koloissaan matelijoiden maailman marginaalissa. Ensimmäiset fossiilit pienistä dinosauruksista, joilla oli höyheniä, nimeltään Anchiornis, ovat peräisin jurakaudelta. Ensimmäinen fossiilinen lintu, Archaeopteryx, on peräisin yläjurakaudelta.

Maakasvit

Vallitsevia maakasveja olivat havupuut (gymnospermit). Saniaiset, suuret hevoskasvit, apinapalapuut, ginkgot ja sykadit olivat yleisiä. Näitä puita ei ollut helppo sulattaa verrattuna nykyaikaisiin kukkiviin kasvipuihin (angiospermeihin). Niiden on täytynyt viipyä suolistossa pidempään kuin nykyisten kasvinsyöjien ruoka. Tämä tekisi suuremmasta koosta etua sauropodeille, jotka todellakin kasvoivat jurakaudella paljon suuremmiksi kuin mikään muu maaeläin ennen sitä.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on jurakauden aika?

V: Jurakausi on mesotsooisen kauden toinen ja keskimmäinen geologinen kausi ja fanersooisen eonin kahdeksas kausi.

Q: Milloin jurakausi alkoi?

V: Jurakausi alkoi 201,3 miljoonaa vuotta sitten.

Kysymys: Milloin jurakausi päättyi?

V: Jurakausi päättyi 145 miljoonaa vuotta sitten.

Kysymys: Minkä kahden muun kauden välissä jurakausi tapahtui?

V: Jurakausi tapahtui triaskauden ja liitukauden välissä.

K: Mikä on mesotsooinen kausi?

V: Mesotsooinen kausi on geologinen aikakausi, joka kesti noin 252 miljoonaa vuotta sitten ja noin 66 miljoonaa vuotta sitten välisenä aikana.

K: Mikä on faneerotsooinen kausi?

V: Fanerotsooinen aikakausi on nykyinen geologinen aikakausi, joka alkoi noin 542 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu nykyään.

K: Miksi jurakaudella on merkitystä?

V: Jurakausi on merkittävä, koska se oli dinosaurusten suuren evoluution ja monimuotoistumisen aikaa sekä monien nykyaikaisten kasvi- ja eläinryhmien syntymisen aikaa.

Etsiä