Jura on mesotsooisen kauden toinen geologinen kausi. Se alkoi 201,3 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi 145 miljoonaa vuotta sitten. Jurakausi tapahtui triaskauden ja liitukauden välissä.

 

Ajallinen jako

Jurakausi kesti noin 56,3 miljoonaa vuotta (201,3–145 Ma). Sen yleinen jako muodostuu kolmeen osaan:

  • Alajura (alakivijura) – Hettangian, Sinemurian, Pliensbachian, Toarcian
  • Keskijura – Aalenian, Bajocian, Bathonian, Callovian
  • Yläjura – Oxfordian, Kimmeridgian, Tithonian

Paleogeografia ja ilmasto

Jurakaudella Pangean manner alkoi hajota. Atlantin alkuinen laajeneva merialue ja Tethysin meri muokkasivat maanosien värejä: Laurussia (pohjoisella pallonpuoliskolla) ja Gondwanaa (etelässä) erotti kasvava merialue ja useat matalat sisämeret. Mannerliikunnot aiheuttivat laajaa riftausta, rannikkojen ja sisämerien syntyä sekä paikallista tuliperäisyyttä.

Ilmasto oli yleisesti lämpimämpi ja kosteampi kuin nykyään; napa-alueilla ei ollut merkittävää jääpeitettä ja merenpinnat olivat korkealla. Jakson aikana esiintyi kuitenkin vaihtelua, kuten varhaisen jurakauden Toarcianin aikaan tapahtunut lämpeneminen ja hapettomuus (Toarcian Oceanic Anoxic Event), joka vaikutti merielämään.

Eläimistö ja kasvisto

  • Dinot: Jura oli dinosaurusten valtakautta, jolloin ne monipuolistuivat ja kasvoivat usein suuriksi. Tunnettuja yläjurakauden edustajia ovat mm. sauropodit (Diplodocus, Brachiosaurus) ja suurikokoiset theropodit (Allosaurus).
  • Meren eläimet: Diettä täyttivät ammoniitit, belemniitit ja useat ryhmät merihirviöitä kuten ichthyosaurit ja plesiosaurit. Ammoniitit toimivat tärkeitä indeksifossiileja jurakauden ikä- ja stratigrafisissa tutkimuksissa.
  • Linnut ja muut: Ensimmäisiä lintuunkaltaisia eläimiä, kuten Archaeopteryx, tunnetaan yläjurakaudelta (Solnhofenin kalkkikivilöytöjä). Pienikokoiset nisäkkäät pysyivät lähinnä yöeläiminä ja lajistoltaan vähäisinä, mutta ne kehittyivät jurakaudella monimuotoisemmiksi.
  • Kasvisto: Metsät koostuivat pääasiassa havupuista, sädepalmuista ja paljassiemenisistä kasveista (cycadophyta). Sammalet, saniaiset ja merelliset planktoniryhmät olivat myös yleisiä. Angiospermit (kukalliset kasvit) yleistyivät vasta liitukauden aikana.

Merkittävät tapahtumat ja fossiilipaikat

  • Toarcianin hapettomuus (n. 183 Ma) aiheutti laajoja merellisiä kuolematapahtumia ja hiilen kiertoon liittyvän iskun, joka näkyy hiilidioksidin ja hiilen isotooppimuutoksina.
  • Jurakauden merkittäviä fossiilipaikkoja ovat mm. Morrison Formation (Yhdysvallat), Solnhofenin kalkkikivet (Saksa, kuuluisa Archaeopteryx-fossiileista) ja Tendaguru (Tansania), joissa on runsaasti dinosauruksia ja muita eläimiä.

Geologinen ja taloudellinen merkitys

Jurakerrostumat muodostavat monin paikoin tärkeitä kiviaineksia kuten kalkkikiviä, hiekka- ja savikerroksia. Joissakin alueissa jurakerrostumat toimivat merkittävinä öljyn ja kaasun lähteinä tai varastoina. Lisäksi jurakauden kalkkikiviä hyödynnetään rakennus- ja teollisuuskivinä.

Yhteenveto

Jurakausi oli elinvoimainen osa mesotsoista aikaa, jolloin mannerliikunnot, korkea merentaso ja lämmin ilmasto loi otolliset olosuhteet monimuotoistumiselle. Dinosaurukset hallitsivat maalla, meret olivat täynnä ammoneja ja meriselkäeläimiä, ja kasvillisuus oli pääasiassa paljassiemenistä. Jurakauden tapahtumat — kuten Toarcianin hapettomuus — vaikuttivat syvällisesti elämän ja ympäristön kehitykseen seuraavilla kausilla.