Happy Feet (2006) – Oscar-voittaja amerikkalais-australialainen animaatioelokuva
Happy Feet on amerikkalais-australialainen tietokoneanimaatioelokuva vuodelta 2006. Se on tehty Australiassa. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut George Miller. Se julkaistiin Pohjois-Amerikassa marraskuussa 2006. Vaikka se on enimmäkseen animaatioelokuva, joissakin kohtauksissa on mukana myös elävää toimintaa. Happy Feet voitti parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon, mutta ei voittanut parhaan animaatioelokuvan Annie-palkintoa. Happy Feet -elokuvalle on olemassa jatko-osa.
Happy Feet on omistettu seuraaville henkilöille: Nick Enrightille, Michael Jonsonille, Robby McNeilly Greenille ja Steve Irwinille.
Juoni lyhyesti
Elokuva kertoo pingviinistä, joka ei osaa laulaa kuten muut lajitoverinsa vaan ilmaisee tunteitaan ja lahjakkuuttaan tanssimalla. Tarina käsittelee yksilöllisyyttä, hyväksynnän hakemista ja yhteisön odotuksia vastaan nousemista. Samalla elokuva nostaa esiin luonto- ja ympäristökysymyksiä, kuten eläinten elinympäristöjen ja kalavarojen muutoksia, jotka vaikuttavat pingviinien selviytymiseen.
Tuotanto ja tyyli
Happy Feet on laaja tietokoneanimaatio, joka yhdistää realistisia jäämaisemia ja karikatyyrimäisiä, ilmeikkäitä hahmoja. Elokuvassa hyödynnettiin nykyaikaisia animaatiotekniikoita ja osittain myös liikkeenkaappausta (motion capture) liikekielen ja tanssikohtausten elävöittämiseen. Tuotanto toteutettiin pääosin Australiassa ja siihen osallistui suuri kansainvälinen tiimi.
Musiikki ja äänet
Elokuvassa on runsaasti musiikkia ja tunnettuja kappaleita sovitettuina osaksi kertomusta sekä energisiä tanssi- ja rytmikohtauksia. Ääninäyttelijäkaartissa kuullaan useita tunnettuja näyttelijöitä ja koomikoita, ja musiikki on olennainen osa elokuvan tunnelmaa ja hahmojen ilmaisua.
Vastaanotto ja palkinnot
Happy Feet sai sekä kriitikoilta että yleisöltä vaihtelevia mutta yleisesti myönteisiä arvioita. Elokuva oli kaupallisesti menestyksekäs ja toi kotitalouksille ja elokuvateattereille huomattavia lippu- ja mediotuottoja. Se sai tunnustusta myös alan palkintogaaloissa: elokuva voitti mm. parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon. Toisaalta se ei saanut kaikissa alan palkinnoissa voittoa (esimerkiksi Annie-palkinnossa mainittu sijoittuminen).
Jatko-osa ja perintö
Elokuvasta tehtiin jatko-osa, joka laajentaa alkuperäisen tarinan teemoja ja henkeä. Happy Feet on jäänyt elämään esimerkkinä musiikkipainotteisesta animaatiosta, joka yhdistää viihteellisyyden ja vakavampia ympäristökysymyksiä käsittelevän sanoman.
Omistukset ja muisti
Elokuvan omistaminen ja muistaminen mainituille henkilöille korostaa tekijätiimin henkilökohtaisia siteitä ja kunnioitusta. Steve Irwin oli tunnettu australialainen luonnonsuojelija ja televisopersoona, jonka muisto mainitaan elokuvan yhteydessä.
Jos kiinnostut elokuvasta lisää, voit etsiä tietoja sen tuotantohistoriasta, ääninäyttelijöistä ja musiikista sekä vertailla alkuperäisteoksen ja jatko-osan näkökulmia ja teemoja.
Plot
Happy Feet sijoittuu keisaripingviinikoloniaan, jossa jokaisen pingviinin on laulettava "sydänlaulu" löytääkseen parin. Kaksi pingviiniä, Norma Jean ja Memphis, kiinnostuvat toisistaan laulujensa ansiosta, ja ne perustavat perheen. Kun Norma Jean on kalastamassa meressä, Memphis jää munan kanssa, ja se pudottaa sen vahingossa jäälle, jolloin se altistuu Etelämantereen kylmälle lämpötilalle. Tästä munasta kuoriutuvalla pingviinin poikasella on kauhea lauluääni, ja myöhemmin hän huomaa, ettei hänellä ole "sydänlaulua". Sillä on kuitenkin taito steppata.
Mumblen äiti Norma Jean pitää tätä pientä tapaa söpönä, mutta hänen isänsä Memphis sanoo, että se "ei ole pingviini". Sitä paitsi he molemmat tietävät, että ilman sydänlaulua Mumble ei ehkä koskaan löydä todellista rakkautta. Kohtalo haluaa, että hänen ainoa ystävänsä Gloria sattuu olemaan paras laulaja. Mumblea ja Gloriaa yhdistää heti kuoriutumisensa jälkeen, mutta Gloria kamppailee Mumblea vastaan, kun hänellä on outoja "hippi-hippi" tapoja. Mumble on aivan liian erilainen, varsinkin siirtokunnan ankaralle johtajalle Noah the Elderille, joka lopulta karkottaa hänet yhteisöstä.
Ensimmäistä kertaa poissa kotoa Mumble tapaa ryhmän erilaisia pingviinejä - Adelie Amigot. Ramónin johdolla Adeliet hyväksyvät heti Mumblen steppitanssitaidot ja kutsuvat hänet juhlimaan kanssaan. Adelien kodissa Mumble kysyy neuvoa Lovelace-gurulta, kalliopingviiniltä, joka väittää, että hän vastaa kaikkiin elämän kysymyksiin kivikiven hinnalla. Keskustelussa Lovelace mainitsee "avaruusolennot", jotka kiinnostavat Mumblea, kun hän löytää jäätyneen ajoneuvon jäätiköltä. Hän päättää etsiä "avaruusolennot".
Kotiin palatessaan Mumble ja hänen ystävänsä huomaavat Glorian olevan huomion keskipisteenä, sillä hänen "sydänlaulunsa" on hyvin houkutteleva muiden pingviinien mielestä. Se ei kuitenkaan ole kiinnostunut muiden urosten sydänlauluista, mutta innostuu, kun Mumble suostuttelee sen laulamaan sen steppitanssin tahdissa. Muut pingviinit kiinnostuvat ja alkavat tanssia. Vanhin Nooa kuitenkin uskoo, että viimeaikainen kalojen, pingviinien tärkeimmän ravinnon, puute on niiden jumalan lähettämä rangaistus, joka rankaisee niitä siitä, että ne sallivat Mumblen tanssin. Siksi hän karkottaa Mumblen siirtokunnasta, mutta ennen lähtöään Mumble kertoo niille, että hän löytää nälänhädän todellisen syyn.
Lovelacen ja Amigojen kanssa Mumble kulkee monta kilometriä ja monien esteiden läpi, joihin kuuluu myös tappajavalaan hyökkäys. Lopulta he näkevät suuren määrän kaupallisia troolareita, aluksia, jotka kalastavat Etelämantereen vesillä, ja Mumble seuraa niitä. Lopulta se saadaan kiinni ja asetetaan näytteille meripuiston näyttelyyn. Se yrittää kommunikoida ympäröivien "muukalaisten" (ihmisten) kanssa, mutta epäonnistuu. Kun Mumble on tulossa hulluksi, pieni lapsi napauttaa sen aitauksen lasia. Mumble innostuu ja alkaa steppailla. Kun suuri väkijoukko kokoontuu katsomaan sitä, se vapautetaan takaisin luontoon jäljityslaitteen kanssa ja se johdattaa ihmiset takaisin siirtokuntaansa.
Myöhemmin paikalle saapuu tutkimusryhmä tutkimaan pingviinejä, ja ihmiset huomaavat, että ne kalastavat liikaa merta, mikä on johtanut kalojen puutteeseen. Kalastus Etelämantereella kielletään, ja kalakanta palaa ja kukoistaa. Lopuksi keisarit ja amigot tanssivat ja juhlivat.
Cast
| Näyttelijä | Pingviini ja/tai muu eläin |
| Elijah Wood | Mumble |
| Brittany Murphy | Gloria |
| Hugh Jackman | Memphis |
| Norma Jean | |
| Ramón / Lovelace | |
| Hugo Weaving | Nooa vanhempi |
| Carlos Alazraqui | Néstor |
| Lombardo Boyar | Raul |
| Jeff Garcia | Rinaldo |
| Johnny A. Sanchez | Lombardo |
| Fat Joe | Seymour |
| Magda Szubanski | Neiti Viola |
| Miriam Margolyes | Rouva Astrakhan |
| Maurice | |
| Chrissie Hynde | Michelle |
| E.G. Daily | Vauva Mumble |
| Alyssa Shafer | Vauva Gloria |
| César Flores | Baby Seymour |
| Anthony LaPaglia | Pomo Skua |
| Danny Mann | Dino/Zoo pingviini |
| Mark Klastorin | Vinnie |
| Michael Cornacchia | Frankie |
| Nicholas McKay | Nev |
| Tiriel Mora | Kev |
| Trev | |
| Richard Carter | Barry |
| Roger Rose | Leopardihylje |
| Peter Carroll | Vanhin |
| Larry Moss | Vanhin |
| Lee Perry | Vanhin/Zoo Pingviini |
| Alan Shearman | Vanhin |
| Giselle Loren | Adélie Chica |
| Denise Blasor | Adélie Chica |
| Michelle Arthur | Adélie Chica |
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Happy Feet?
V: Happy Feet on yhdysvaltalais-australialainen tietokoneanimaatioelokuva vuodelta 2006.
K: Missä Happy Feet on tehty?
V: Happy Feet tehtiin Australiassa.
K: Kuka ohjasi ja käsikirjoitti Happy Feet -elokuvan?
V: Happy Feet -elokuvan ohjasi ja käsikirjoitti George Miller.
K: Milloin Happy Feet julkaistiin Pohjois-Amerikassa?
V: Happy Feet julkaistiin Pohjois-Amerikassa marraskuussa 2006.
K: Voittiinko Happy Feet palkintoja?
V: Kyllä, Happy Feet voitti parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon.
K: Omistettiinko Happy Feet jollekin?
V: Kyllä, Happy Feet omistettiin Nick Enrightille, Michael Jonsonille, Robby McNeilly Greenille ja Steve Irwinille.
K: Onko Happy Feet -elokuvalle olemassa jatko-osaa?
V: Kyllä, Happy Feetille on olemassa jatko-osa, joka julkaistiin vuonna 2011.
