Anne Itävallan – Ranskan kuningatar ja Ludvig XIV:n sijaishallitsija
Itävallan Anne, Espanjan infanta, Portugalin infanta, Itävallan arkkiherttuatar (Ana María Mauricia; 22. syyskuuta 1601 – 20. tammikuuta 1666), ranskaksi Anne d'Autriche, oli Ranskan ja Navarran kuningatar ja kuninkaan puoliso. Hän toimi myös poikansa, Ranskan Ludvig XIV:n sijaishallitsijana (regenttinä). Hänen regentsikautensa aikana (1643–1651) kardinaali Mazarin oli käytännössä Ranskan pääministeri ja hallinnon johtava vaikuttaja.
Varhainen elämä ja tausta
Anne syntyi Habsburgien espanjalaisessa haaraan: hänen isänsä oli Espanjan kuningas Felipe III ja äitinsä Margarita (Margarita of Austria). Nuorena espanjalaisena infanttana hän kasvoi hovin ankarassa katolisessa ympäristössä, ja hänen kasvatuksensa sekä opetus liittyivät kiinteästi dynastisiin liittoihin ja uskonnolliseen vakaumukseen.
Avioliitto ja asema Ranskan hovissa
Anne meni naimisiin Ranskan kuninkaan Ludvig XIII:n kanssa vuonna 1615 osana valtiollista liittoa Espanjan ja Ranskan välillä. Avioliitto oli pitkään lapseton, ja Anne kärsi useista keskenmenoista ja vaikeuksista saada perillisiä. Lopulta hän synnytti kaksi eloonjäänyttä poikaa, jotka molemmat vaikuttivat myöhemmin Ranskan politiikkaan:
- Ludvig XIV (syntynyt 5. syyskuuta 1638) – tuleva kuningas, "Aurinkokuningas".
- Philippe I, Orléansin herttua (syntynyt 21. syyskuuta 1640) – Ludvigin nuorempi veli, tunnettu hovielämästä.
Poliittinen rooli ja regentska
Kun Ludvig XIII kuoli vuonna 1643, Anne nimitettiin poikansa Ludvig XIV:n sijaishallitsijaksi. Regenttinä hän nimitettiin tukemaan hallintoa ja varmistamaan kruunun jatkuvuuden. Cardinal Richelieun kuoleman (1642) jälkeen kardinaali Mazarin nousi keskeiseksi ministeriksi, ja Anne teki hänen kanssaan tiivistä yhteistyötä. Mazarinin johdolla pyrittiin vahvistamaan keskushallintoa, jatkamaan sotatoimia Espanjaa vastaan ja turvaamaan Ranskan valta-asema Euroopassa.
Fronde-kapinat ja vallankäytön haasteet
Regentsikauden aikana Ranskaa ravisteli sisäinen vallankumous, Fronde (noin 1648–1653), joka oli joukko kansallisia ja porvarillisia kapinoita sekä aateliston liikehdintää kuninkaallista valtaa vastaan. Anne tukesi voimakkaasti Mazarinia ja kuninkaallista valtaoikeutta. Fronden aikana hänellä oli vaikeita valintoja: hänen oli suojeltava poikaansa ja kruunua, mutta samalla vastattava levottomuuksien ravistelemaan poliittiseen ilmapiiriin. Vuonna 1651–1652 Anne ja Mazarin joutuivat pakenemaan Pariisista hetken ajan, mutta loppujen lopuksi kuninkaallinen valta palautui hallitsevammaksi.
Ulko- ja sisäpoliittinen perintö
Anne vaikutti merkittävästi siihen, että Ranskan keskushallinto säilyi ja myöhemmin saattoi siirtyä kohti Ludvig XIV:n aikana nähtyä absolutismia. Mazarinin johdolla Ranska vahvisti asemiaan sotilaallisesti ja diplomatiallisesti; nämä neuvottelut huipentuivat myöhemmin Pyreneiden rauhaan (1659), joka heikensi Espanjan asemaa Euroopassa ja vahvisti Ranskan vaikutusvaltaa. Anne, espanjalaisena syntyperältään, oli ristiriitainen mutta pysyi lojaalina ranskalaiselle kruunulle.
Henkilökohtaiset piirteet ja uskonnollisuus
Anne oli maineeltaan harras ja nöyrä, ja hän vetäytyi usein uskonasioiden pariin. Hänen läheinen suhteensa kardinaali Mazariniin herätti aikalaisissa huhuja ja spekulaatioita, mutta selkeää historiallisen todistusaineiston perusteella varmistettua suhdetta ei ole todettu. Hän oli myös hovin suojelija ja tuki uskonnollisia instituutioita sekä hyväntekeväisyyttä.
Viimeiset vuodet ja kuolema
Kun Ludvig XIV alkoi ottaa yhä enemmän henkilökohtaista valtaa 1650-luvun puolivälissä, Annen poliittinen vaikutusvalta vähentyi, mutta hän pysyi kuninkaallisen perheen keskeisenä jäsenenä ja vaikutusvaltaisena äitinä. Anne kuoli 20. tammikuuta 1666 ja hänet haudattiin perinteisesti kuninkaalliseen hautapaikkaan Saint-Denisin basilikkaan. Hänet muistetaan erityisesti regentin roolista vaikeana aikana ja siitä, että hän varmisti Ludvig XIV:n aseman, jonka aikana Ranska nousi 1600-luvun suurvallaksi.
Life
Varhainen elämä
Itävallan Anna syntyi Benaventen palatsissa Valladolidissa Espanjassa. Hän tuli maailmaan vain viisi päivää ennen tulevaa aviomiestään Ludvig XIII:aa. Hänet kastettiin Ana María Mauriciaksi. Hän oli Habsburg-vanhempien, Espanjan Filip III:n ja Itävallan Margaretan, vanhin tytär. Häntä kutsuttiin Espanjan ja Portugalin infantaksi, Itävallan arkkiherttuattareksi, Burgundin ja Alankomaiden prinsessaksi. Annen äiti kuoli varhain Valladolidissa. Hän kuoli synnytettyään kolmannen tyttären, Margueriten. Anne oli 11-vuotias, kun hänet kihlattiin Ludvig XIII:lle. Hänen isänsä Filip antoi hänelle 500 000 kruunun myötäjäiset. Hän antoi hänelle myös suuren määrän kauniita jalokiviä. He pelkäsivät, että Ludvig XIII kuolisi varhain. Annen isä sanoi, että jos näin tapahtuisi, Annen olisi palattava Espanjaan myötäjäisensä, korujensa ja vaatekaappinsa kanssa. Pian tämän jälkeen, marraskuussa 1615, Anne ja Ludvig menivät naimisiin erikseen, mutta toistensa kanssa. Tätä kutsutaan sijaisavioliitoksi. He olivat molemmat 14-vuotiaita.
Avioelämä
Ludvigin äiti Marie de' Medici jatkoi Ranskan kuningattarena. Hän ei keskustellut asioista miniänsä kanssa. Anne jatkoi espanjalaisten hovineitojensa kanssa espanjalaisten tapojen mukaista elämää. Hän ei onnistunut parantamaan ranskan kieltään.
Luynesin herttua yritti saada kuningattaren ja kuninkaan lähentymään toisiaan. Hän lähetti espanjalaiset naiset pois ja palkkasi tilalle ranskalaisia. Tunnetuimpia näistä ovat princesse de Conti ja Marie de Rohan-Montbazon, herttuatar de Chevreuse. Hän oli hänen vaimonsa. Hän järjesti myös hovitapahtumia, jotka toivat kuningatarta ja kuningasta onnellisemmin yhteen. Anne alkoi pukeutua ranskalaiseen tapaan.
Useat "surkeat keskenmenot" kuitenkin kylmensivät jälleen heidän suhteensa. Maaliskuun 14. päivänä 1622 Anne kaatui portailla leikkiessään naistensa kanssa. Hän kärsi toisen keskenmenon. Ludvig syytti häntä vihaisesti. Hän oli myös vihainen Mme de Luynesille, koska hän ei ollut tarpeeksi varovainen. Tämän jälkeen kuningas alkoi inhota Luynesin herttuattaren vaikutusvaltaa Anneen. Hän inhosi herttuaa vielä enemmän, kun Luynes kuoli (joulukuussa 1621). Anne pysyi lapsettomana vielä 16 vuotta.
Louis suhtautui Anneen koko elämänsä ajan viileästi. Hän pelkäsi aina, että hänen vaimollaan "oli suuri intohimo Espanjan etuja kohtaan". Vuonna 1625 englantilainen George Villiers, Buckinghamin 1. herttua, järkytti Ranskan hovia myöntämällä intohimonsa Annea kohtaan. Madame de Motteville sanoi, että "jos kunnollinen nainen voisi rakastaa muuta miestä kuin aviomiestään, se olisi ollut Buckingham".
Perillisen syntymä
He näkivät tämän prinsessan sylissä, jonka he olivat nähneet kärsivän suuria vainoja niin vakuuttavasti, heidän lapsensa-kuninkaansa, kuin lahjan, jonka taivas oli antanut vastauksena heidän rukouksiinsa.
- Madame de Motteville, muistelmat
Yllättävää kyllä, vaikka Annen ja Louisin välit olivat tuolloin niin kireät, Anne sai yhtäkkiä lapsen. Epäilyttävät ihmiset ehdottivat, että kardinaali Richelieu olisi lapsen vanhempi. Toinen, todennäköisempi ehdotus oli, että eräänä yönä oli myrsky, joka esti Ludvigia menemästä Saint-Mauriin ja pakotti hänet sen sijaan nukkumaan kuningattaren kanssa. Tämä oli 5. joulukuuta 1637. Virallinen sanomalehti Gazette de France ei kuitenkaan mainitse, nukkuivatko he samassa huoneessa.
Kuninkaallinen synnytysvuode oli valmiina. Se oli kolme metriä leveä, ja siinä oli kaksi pitkää puusta tehtyä keppiä, joista Anne piti kiinni synnytyksen aikana. Syyskuun 4. lauantaina Anne synnytti lopulta. Hän synnytti hovin nähden. Tämä tehtiin siksi, että jos hänen lapsensa olisi poika, sitä ei vaihdettaisi tyttöön tai elävää vauvaa kuolleeseen. Lapsi saatiin turvallisesti maailmaan. Gazette de France kutsui sitä "ihmeeksi silloin, kun sitä vähiten odotettiin", ja Anne sai pojan ensimmäistä kertaa 22 vuoteen.
Kuningattaren ilo Ludvigista oli hyvin suuri. Eräs hänen palvelijansa sanoi: "Hän nauttii suuresti leikkimisestä hänen kanssaan ... se on hänen suuri ilonsa elämässä." On olemassa lukuisia ehdotuksia siitä, miksi kuningatar ei osoittanut niin suurta rakkautta Monsieurille, toiselle pojalleen.
Lähes tasan kaksi vuotta Louisin jälkeen Anne sai toisen pojan, Philippen. Hän syntyi 22. syyskuuta 1640. Hänet tunnettiin nimellä "Monsieur". Tämä oli kuninkaan toisen pojan virallinen titteli.
Itävallan Annen kerrotaan kuolleen rintasyöpään luostarissa. Hänen hovineitonsa Madame de Motteville kirjoitti kuningattaren elämäntarinan teokseensa Mémoires d'Anne d'Autriche.
Bartolomé González y Serranon kuvaama Ana ja hänen veljensä (1612).
Anne poikiensa kanssa. Kuvan pojat ovat Ranskan tuleva kuningas Ludvig XIV ja Orléansin herttua Philippe.
Lapset kuningas Ludvig XIII:n kanssa
- Ranskan kuningas Louis Dieudonné, Ranskan kuningas 1643-1715, Le Roi Soleil (5. syyskuuta 1638-1. syyskuuta 1715) avioitui Itävallan Maria Teresian kanssa ja sai lapsia;
- Ranskan Philippe, Orléansin herttua, Monsieur (21. syyskuuta 1640 - 9. kesäkuuta 1701) avioitui Englannin Henriettan kanssa ja sai lapsia, nai sitten Elisabeth Charlotten Pfalzinmaanin ja sai jälleen lapsia.
