Anne Itävallan

Life

Varhainen elämä

Itävallan Anna syntyi Benaventen palatsissa Valladolidissa Espanjassa. Hän tuli maailmaan vain viisi päivää ennen tulevaa aviomiestään Ludvig XIII:aa. Hänet kastettiin Ana María Mauriciaksi. Hän oli Habsburg-vanhempien, Espanjan Filip III:n ja Itävallan Margaretan, vanhin tytär. Häntä kutsuttiin Espanjan ja Portugalin infantaksi, Itävallan arkkiherttuattareksi, Burgundin ja Alankomaiden prinsessaksi. Annen äiti kuoli varhain Valladolidissa. Hän kuoli synnytettyään kolmannen tyttären, Margueriten. Anne oli 11-vuotias, kun hänet kihlattiin Ludvig XIII:lle. Hänen isänsä Filip antoi hänelle 500 000 kruunun myötäjäiset. Hän antoi hänelle myös suuren määrän kauniita jalokiviä. He pelkäsivät, että Ludvig XIII kuolisi varhain. Annen isä sanoi, että jos näin tapahtuisi, Annen olisi palattava Espanjaan myötäjäisensä, korujensa ja vaatekaappinsa kanssa. Pian tämän jälkeen, marraskuussa 1615, Anne ja Ludvig menivät naimisiin erikseen, mutta toistensa kanssa. Tätä kutsutaan sijaisavioliitoksi. He olivat molemmat 14-vuotiaita.

Avioelämä

Ludvigin äiti Marie de' Medici jatkoi Ranskan kuningattarena. Hän ei keskustellut asioista miniänsä kanssa. Anne jatkoi espanjalaisten hovineitojensa kanssa espanjalaisten tapojen mukaista elämää. Hän ei onnistunut parantamaan ranskan kieltään.

Luynesin herttua yritti saada kuningattaren ja kuninkaan lähentymään toisiaan. Hän lähetti espanjalaiset naiset pois ja palkkasi tilalle ranskalaisia. Tunnetuimpia näistä ovat princesse de Conti ja Marie de Rohan-Montbazon, herttuatar de Chevreuse. Hän oli hänen vaimonsa. Hän järjesti myös hovitapahtumia, jotka toivat kuningatarta ja kuningasta onnellisemmin yhteen. Anne alkoi pukeutua ranskalaiseen tapaan.

Useat "surkeat keskenmenot" kuitenkin kylmensivät jälleen heidän suhteensa. Maaliskuun 14. päivänä 1622 Anne kaatui portailla leikkiessään naistensa kanssa. Hän kärsi toisen keskenmenon. Ludvig syytti häntä vihaisesti. Hän oli myös vihainen Mme de Luynesille, koska hän ei ollut tarpeeksi varovainen. Tämän jälkeen kuningas alkoi inhota Luynesin herttuattaren vaikutusvaltaa Anneen. Hän inhosi herttuaa vielä enemmän, kun Luynes kuoli (joulukuussa 1621). Anne pysyi lapsettomana vielä 16 vuotta.

Louis suhtautui Anneen koko elämänsä ajan viileästi. Hän pelkäsi aina, että hänen vaimollaan "oli suuri intohimo Espanjan etuja kohtaan". Vuonna 1625 englantilainen George Villiers, Buckinghamin 1. herttua, järkytti Ranskan hovia myöntämällä intohimonsa Annea kohtaan. Madame de Motteville sanoi, että "jos kunnollinen nainen voisi rakastaa muuta miestä kuin aviomiestään, se olisi ollut Buckingham".

Perillisen syntymä

He näkivät tämän prinsessan sylissä, jonka he olivat nähneet kärsivän suuria vainoja niin vakuuttavasti, heidän lapsensa-kuninkaansa, kuin lahjan, jonka taivas oli antanut vastauksena heidän rukouksiinsa.

- Madame de Motteville, muistelmat

Yllättävää kyllä, vaikka Annen ja Louisin välit olivat tuolloin niin kireät, Anne sai yhtäkkiä lapsen. Epäilyttävät ihmiset ehdottivat, että kardinaali Richelieu olisi lapsen vanhempi. Toinen, todennäköisempi ehdotus oli, että eräänä yönä oli myrsky, joka esti Ludvigia menemästä Saint-Mauriin ja pakotti hänet sen sijaan nukkumaan kuningattaren kanssa. Tämä oli 5. joulukuuta 1637. Virallinen sanomalehti Gazette de France ei kuitenkaan mainitse, nukkuivatko he samassa huoneessa.

Kuninkaallinen synnytysvuode oli valmiina. Se oli kolme metriä leveä, ja siinä oli kaksi pitkää puusta tehtyä keppiä, joista Anne piti kiinni synnytyksen aikana. Syyskuun 4. lauantaina Anne synnytti lopulta. Hän synnytti hovin nähden. Tämä tehtiin siksi, että jos hänen lapsensa olisi poika, sitä ei vaihdettaisi tyttöön tai elävää vauvaa kuolleeseen. Lapsi saatiin turvallisesti maailmaan. Gazette de France kutsui sitä "ihmeeksi silloin, kun sitä vähiten odotettiin", ja Anne sai pojan ensimmäistä kertaa 22 vuoteen.

Kuningattaren ilo Ludvigista oli hyvin suuri. Eräs hänen palvelijansa sanoi: "Hän nauttii suuresti leikkimisestä hänen kanssaan ... se on hänen suuri ilonsa elämässä." On olemassa lukuisia ehdotuksia siitä, miksi kuningatar ei osoittanut niin suurta rakkautta Monsieurille, toiselle pojalleen.

Lähes tasan kaksi vuotta Louisin jälkeen Anne sai toisen pojan, Philippen. Hän syntyi 22. syyskuuta 1640. Hänet tunnettiin nimellä "Monsieur". Tämä oli kuninkaan toisen pojan virallinen titteli.

Itävallan Annen kerrotaan kuolleen rintasyöpään luostarissa. Hänen hovineitonsa Madame de Motteville kirjoitti kuningattaren elämäntarinan teokseensa Mémoires d'Anne d'Autriche.

 
Bartolomé González y Serranon kuvaama Ana ja hänen veljensä (1612).  


Anne poikiensa kanssa. Kuvan pojat ovat Ranskan tuleva kuningas Ludvig XIV ja Orléansin herttua Philippe.  

Lapset kuningas Ludvig XIII:n kanssa

1. Ranskan kuningas Louis Dieudonné, Ranskan kuningas 1643-1715, Le Roi Soleil (5. syyskuuta 1638-1. syyskuuta 1715) avioitui Itävallan Maria Teresian kanssa ja sai lapsia;
2. Ranskan Philippe, Orléansin herttua, Monsieur (21. syyskuuta 1640 - 9. kesäkuuta 1701) avioitui Englannin Henriettan kanssa ja sai lapsia, nai sitten Elisabeth Charlotten Pfalzinmaanin ja sai jälleen lapsia.