Elisabeth Charlotte, Pfalzin prinsessa ja Orléansin herttuatar — kirjeenvaihtaja
Elisabeth Charlotte — Pfalzin prinsessa ja Orléansin herttuatar, värikäs kirjeenvaihtaja joka paljasti Ludvig XIV:n hovin salaisuudet ja 1600–1700‑lukujen arjen.
Elisabeth Charlotte Pfalzin Charlotte, avioliiton kautta Ranskan tytär (27. toukokuuta 1652 - 8. joulukuuta 1722) oli saksalainen prinsessa ja Ludvig XIV:n nuoremman veljen, Orléansin herttuan Philippe Ranskan puoliso. Hänet tunnetaan parhaiten laajasta kirjeenvaihdostaan, jossa hän kertoi yksityiskohtaisesti lankonsa hovista. Hovissa hänestä käytettiin nimitystä Madame, La Palatine ja Princesse Palatine (Princesse Palatine).
Tausta ja varhaiset vuodet
Elisabeth Charlotte syntyi Pfalzissa Heidelbergissä vuonna 1652 vaaliruhtinaan perheeseen. Hän kasvoi Saksassa protestanttisessa ympäristössä, mutta nuorena naitettuna hän joutui sopeutumaan katoliseen ja muodolliseen Ranskan hoviin. Vaikka sopeutuminen oli vaikeaa, hän säilytti loppuelämänsä ajan yhteyden omiin saksalaisiin juuriinsa ja kirjoitti kirjeissään usein saksaksi.
Avioliitto ja asema Ranskan hovissa
Elisabeth Charlotte meni naimisiin Orléansin herttuan Philippe Ranskan kanssa ja tuli siten lähemmäs kuningasperhettä. Avioliitto oli poliittinen liitto, ja vaikka suhde mieheen oli monivivahteinen — Philippe oli tunnettu myös miessuhteistaan — Elisabeth Charlotte eli melko näkyvää elämää hovin piirissä. Hän oli sekä osallisena että ulkopuolisena tarkkailijana Ludvig XIV:n hovin etiketeissä, juonissa ja arjessa.
Kirjeenvaihto ja historiallinen merkitys
Kirjeet ovat Elisabeth Charlotten merkittävin perintö. Hän kirjoitti vuosikymmenten ajan laajoja kirjeitä sukulaisilleen ja ystävilleen, joissa kuvasi yksityiskohtaisesti hovin arkea, julkisia tapahtumia, henkilöitä, muotia, ruokia ja uskonnollisia sekä poliittisia kiemuroita. Kirjeet ovat arvokkaita lähteitä 1600–1700‑lukujen Ranskan hovia tutkiville historioitsijoille, koska ne tarjoavat rehellisen ja usein suorasanaisen kuvan ajan ilmapiiristä.
Kirjeissä Elisabeth Charlotte ei säästellyt mielipiteitään: hän arvosteli hovin moraalia, hovin sisäisiä suhteita ja usein myös kuninkaallisten läheisten elämää. Kirjeiden sävy on usein humoristinen, pilkallinen ja terävä, mutta niissä näkyy myös lämpö ja huoli perheestä. Säilyneitä kirjeitä on tuhansia, ja niiden kokonaismääräksi arvioidaan kymmeniätuhansia — ne ovat julkaistuina useissa painoksissa ja käännetty useille kielille.
Uskonto, luonne ja suhteet hovissa
Elisabeth Charlotte säilytti protestanttisen kasvatuksensa ja suhtautui kriittisesti moniin katolisen hovin käytäntöihin. Hän oli suorapuheinen ja käytännöllinen — piirteitä, jotka tekivät hänestä sekä pidetyn että kiistanalaisen henkilön hovissa. Hän pyrki ylläpitämään omavaraisuuden tunnetta ja huolehti perheestään, vaikka avioliitto ja hovi olivat usein ristiriitaisia areenoita.
Viimeiset vuodet ja perintö
Orléansin herttuan kuoleman jälkeen Elisabeth Charlotte eli edelleen näkyvästi ja säilytti asemansa Ranskan hovipiireissä. Hän piti yllä yhteyksiään kotimaahan ja jatkoi kirjoittamista lähes loppuun saakka. Elisabeth Charlotten kirjeet ovat nykyään keskeinen lähde, jonka avulla ymmärretään paremmin Ludvig XIV:n hovia, sen arkea, hierarkioita ja ihmisiä. Häntä muistetaan erityisesti rehellisenä havainnoitsijana, joka toi saksalaisen näkökulman ranskalaiseen hoviympäristöön.
Perintö: Elisabeth Charlotten kirjeet ovat olleet korvaamaton aineisto kulttuuri-, sosiaali- ja poliittisen historian tutkijoille. Hänen elämäkertansa ja kirjeensä ovat herättäneet laajaa kiinnostusta niin tieteellisessä tutkimuksessa kuin laajemmassakin yleisössä, ja hänet tunnetaan yhä nimellä Liselotte — suoraviivaisena ja elävän kuvauksen antaneena hovinaisena.
Elämäkerta
Elisabeth Charlotte syntyi Heidelbergin linnassa Kaarle I Ludvigin, paavinvalitsijan ja Hessen-Kasselin Charlotten ainoana tyttärenä. Lapsuudessa hänet tunnettiin nimellä Liselotte. Hän kasvoi tätinsä hovissa ja piti yhteyttä tätiinsä koko elämänsä ajan.
Marraskuun 16. päivänä 1671 hänet vihittiin avioliittoon valtakirjalla Metzissä. Avioliittoa varten hänen oli käännyttävä roomalaiskatoliseksi. Elisabeth Charlotte oli hyvin läheinen kahden tytärpuolensa Marie Louisen ja Anne Marien kanssa. Hänen miehensä oli homo, mutta pariskunta sai silti kolme lasta, joista yksi kuoli lapsena. Tyttärensä Élisabeth Charlotten syntymän jälkeen pariskunta sopi yhteisesti aviosuhteiden lopettamisesta. Philippe kääntyi rakastajiensa puoleen ja Elisabeth Charlotte kirjoittamisen puoleen.
Miehensä kuoleman jälkeen Elisabeth Charlotte pelkäsi, että kuningas lähettäisi hänet luostariin, mutta hän vaati häntä jäämään Versaillesiin. Elisabeth Charlotte kuoli seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä 8. joulukuuta 1722 Saint-Cloudissa. Hänet haudattiin Saint-Denisin kuninkaalliseen basilikaan.

Orléansin herttuattarena toimivan palatiinalaisprinsessa Elizabeth Charlotte Palatinuksen vaakuna.
Lapset
- Alexandre Louis d'Orléans, Valois'n herttua (2. kesäkuuta 1673 - 16. maaliskuuta 1676) kuoli lapsena;
- Philippe d'Orléans (myöhemmin Ludvig XV:n "Ranskan regentti" (2. elokuuta 1674 - 2. joulukuuta 1723) avioitui Françoise Marie de Bourbon, Légitimée de France kanssa ja sai lapsia (jälkeläisiin kuuluu Ludvig Philippe I);
- Élisabeth Charlotte d'Orléans (13. syyskuuta 1676 - 24. joulukuuta 1744) avioitui Lothringenin herttuan Léopold Lorrainen kanssa ja sai lapsia (jälkeläisiin kuuluu muun muassa Marie Antoinette).
Otsikot ja tyylit
- 27. toukokuuta 1652 - 16. marraskuuta 1671 Simmernin palatiinalaisprinsessa Elisabeth Charlotte, Simmernin palatiinalaiskreivitär.
- 16. marraskuuta 1671 - 9. kesäkuuta 1701 Hänen kuninkaallinen korkeutensa Madame, Orléansin herttuatar.
- 9. kesäkuuta 1701 - 8. joulukuuta 1722 Hänen kuninkaallinen korkeutensa Madame, leskirouva Orléansin herttuatar.
Etsiä