Philippe Ranskan poika, Orléansin herttua (21. syyskuuta 1640 - 9. kesäkuuta 1701) oli Ranskan Ludvig XIII:n ja hänen kuningatarpuolisonsa Itävallan Annan nuorin poika. Hänen isoveljensä oli kuuluisa Ludvig XIV, le roi soleil. Veljen hovissa hänet tunnettiin nimellä Monsieur.

Philippe syntyi Saint-Germain-en-Layessa ja sai varhaisvuosinaan arvonimen Anjoun herttua. Vuonna 1660 hän peri setänsä Gaston d’Orléansin kuoltua Orléansin herttuakunnan sekä siihen liittyneet appanaasit. Hän oli Ranskan prinssi (prince du sang) ja kuninkaan lähin miespuolinen sukulainen, minkä vuoksi häntä puhutettiin yksinkertaisesti nimellä Monsieur. Äitinsä ja kardinaali Mazarinin kasvattamana hänet ohjattiin tietoisesti pois valtakunnanpolitiikan ytimestä; hän loisti ennen kaikkea hovielämässä, etikettitaidoissa, muodissa ja taiteiden suojelijana.

Elämä ja luonne

Philippe tuli tunnetuksi elegantista ja koristeellisesta tyylistään, kalleuksistaan ja muodintajustaan, mutta myös suorasta luonteenlaadustaan. Vaikka hänen yksityiselämäänsä sävyttivät kiintymykset miespuolisiin suosikkeihin (kuuluisimpana Chevalier de Lorraine), hän noudatti velvollisuuttaan dynastisissa avioliitoissa ja pysyi poliittisesti uskollisena veljelleen. Tämän lojaaliuden vastapainoksi Louis XIV piti hänet usein poissa suurimmista strategisista ratkaisuista, mistä Philippe toisinaan katkerui, mutta hyväksyi osansa monarkin läheisenä tukipylväänä.

Avioliitot ja lapset

Philippe avioitui kahdesti osana Bourbonien dynastisia liittoja:

  • Henrietta Englannitar (1661–1670), Englannin Kaarle I:n tytär, jota kutsuttiin hellittelynimellä ”Minette”. Liitto oli vaikutusvaltainen myös diplomatiassa (ns. Doverin sopimusta edeltäneet neuvottelut). Henrietta kuoli yllättäen vuonna 1670 Saint-Cloud’ssa; aikansa huhuista huolimatta nykytutkimus pitää kuolemaa todennäköisimmin luonnollisena (äkillinen vatsatauti/perforoitunut haavauma).
  • Elisabeth Charlotte Pfalzista (1671–1701), ”Liselotte”, Reinin pfalzkreivin tytär. Suorasukaisista kirjeistään tunnettu Liselotte jätti korvaamattoman kuvan Ludvig XIV:n hovin arjesta.

Lailliset lapset, jotka vaikuttivat Euroopan hoveissa:

  • Marie Louise d’Orléans (1662–1689), Espanjan kuningatar (puoliso Kaarle II).
  • Philippe Charles, Valois’n herttua (1664–1666), kuoli varhain.
  • Anne Marie d’Orléans (1669–1728), Savoijin herttuatar ja myöhempi Sardinian kuningatar (puoliso Vittorio Amedeo II).
  • Alexandre Louis d’Orléans, Valois’n herttua (1673–1676), kuoli lapsena.
  • Philippe II, Orléansin herttua (1674–1723), Ranskan sijaishallitsija 1715–1723.
  • Élisabeth Charlotte d’Orléans (1676–1744), Lothringenin herttuatar (puoliso Leopold).

Sotilasura

Vaikka kuningas ei mielellään antanut veljelleen itsenäisiä komentoja, Philippe osoitti kyvykkyytensä useissa operaatioissa. Hänen merkittävin saavutuksensa oli Casselin taistelu (1677) Flanderissa, jossa hän yhdessä kokeneiden kenraalien kanssa löi Vilhelm Oranialaisen joukot. Voitto vahvisti Ranskan asemaa Alankomaiden sodassa ja todisti, että Philippe oli kyvykäs kenttäkomentaja, joskin hänen maineensa jäi väistämättä aurinkokuninkaan varjoon.

Omaisuus, asunnot ja taiteet

Philippe oli aikansa rikkaimpia ruhtinaita. Appanaasit ja perinnöt tekivät Orléansin talosta vauraan, ja varoja käytettiin esimerkillisesti arkkitehtuuriin ja taiteeseen. Hän kehitti Pariisin Palais-Royalia ja erityisesti Saint-Cloud’n linnaa, jossa työskentelivät johtavat arkkitehdit ja puutarhataiteilijat, kuten Hardouin-Mansart’n ja Le Nôtren piirissä toimineet mestarit. Philippe suosi teatteria ja oopperaa; Palais-Royal toimi keskeisenä näyttämönä aikansa esittäville taiteille. Hänen ja hänen jälkeläistensä yhteen kokoama maalaustaide tunnettiin sittemmin nimellä Orléans-kokoelma, joka vaikutti syvästi eurooppalaiseen taidemakuun.

Kuolema ja perintö

Philippe sai apoplektisen kohtauksen ja kuoli Saint-Cloud’ssa 9. kesäkuuta 1701 pian kiivaan keskustelun jälkeen veljensä kanssa. Hänet haudattiin Saint-Denisin basilikan Bourbonien hautaholveihin. Hänen poikansa Philippe II toimi myöhemmin alaikäisen Ludvig XV:n sijaishallitsijana ja teki Orléansin nimestä 1700-luvun alun Ranskan politiikan ydintoimijan. Philippe I:n jälkeläisiin kuuluvat useat Euroopan kuninkaalliset, ja hänen perustamansa Orléansin haara tuotti lopulta myös Louis-Philippe I:n, Ranskan kuninkaan heinäkuun monarkian aikana. Näin Monsieur jätti pysyvän jäljen sekä Ranskan hovikulttuuriin että dynastian historiaan.