Vietnamin historia alkaa noin 2700 vuotta sitten. Peräkkäiset Kiinaan sijoittautuneet dynastiat hallitsivat Vietnamia suoraan suurimman osan aikaa vuodesta 207 eaa. vuoteen 938, jolloin Vietnam sai uudelleen itsenäisyytensä. Vietnam pysyi suurimman osan historiastaan suuremman naapurinsa Kiinan alamaisena valtiona, mutta se torjui kiinalaisten hyökkäykset sekä kolme mongolien hyökkäystä vuosina 1255-1285. Keisari Trần Nhân Tông alisti myöhemmin diplomaattisesti Vietnamin Yuanin alamaiseksi uusien konfliktien välttämiseksi. Itsenäinen kausi päättyi tilapäisesti 1800-luvun puolivälissä tai lopussa, kun Ranska siirtyi maahan (ks. Ranskan Indokiina). Toisen maailmansodan aikana keisarillinen Japani karkotti ranskalaiset miehittääkseen Vietnamin, vaikka he säilyttivät ranskalaiset hallintovirkamiehet miehityksensä aikana. Sodan jälkeen Ranska yritti palauttaa siirtomaavallan, mutta epäonnistui lopulta ensimmäisessä Indokiinan sodassa. Geneven sopimuksissa maa jaettiin kahtia ja luvattiin demokraattiset vaalit maan yhdistämiseksi uudelleen.
Rauhanomaisen jälleenyhdistymisen sijasta jako johti kuitenkin Vietnamin sotaan. Tänä aikana Kiinan kansantasavalta ja Neuvostoliitto tukivat pohjoista ja Yhdysvallat etelää. Miljoonien vietnamilaisten kuoltua sota päättyi Saigonin kukistumiseen pohjoiselle huhtikuussa 1975. Uudelleen yhdistynyt Vietnam kärsi edelleen sisäisestä sorrosta, ja se eristettiin kansainvälisesti kylmän sodan jatkumisen ja Vietnamin hyökkäyksen Kambodžaan vuoksi. Vuonna 1986 Vietnamin kommunistinen puolue muutti talouspolitiikkaansa ja aloitti yksityisen sektorin uudistukset, jotka muistuttavat Kiinan uudistuksia. 1980-luvun puolivälistä lähtien Vietnamin talous on kasvanut huomattavasti ja poliittinen sorto on vähentynyt jonkin verran, vaikka korruptiosta on myös raportoitu yhä enemmän.
Lisätietoa Vietnamin varhaisesta historiasta: alueella on asuttu pitkään ja siellä kehittyi varhaisia sivilisaatioita, kuten Dong Son -kulttuuri, joka tunnetaan erityisesti pronssirumpuistaan. Legendaariinen Hồng Bàng -kausi sijoittuu myyttiseen ajanlaskuun ja antaa kuvan kansallisesta identiteetistä ennen kiinalaisten vallan aikaa. Itsenäisten vietnamilaisdynastioiden joukossa olivat mm. Ngô-, Đinh-, Lý-, Trần- ja viimein Nguyễn-dynastia, joka yhdisti maan 1800-luvun alussa (keisari Gia Longin johdolla) ja hallitsi ennen ranskalaista kolonisaatiota.
Kiinalaisen vallan päättymisen jälkeen Vietnam kehittyi omaksi valtakunnakseen, mutta vaikutteet näkyivät selvästi hallinnossa, koulutuksessa ja kulttuurissa (konfutselaisuus, kirjoitusjärjestelmä). Trần-dynastian aikana maa puolusti menestyksekkäästi mongolien kolme invaasiota. 1407–1427 tapahtunut lyhyt Ming-maanmiehitys korvattiin kansallisen kapinan jälkeen; Lê Lợi johti voitokasta vastarintaa ja perusti Lê-dynastian, joka kesti vuosisatoja muodollisena valtakuntana.
Ranskan siirtomaavallan aika alkoi asteittain 1800-luvun puolivälin jälkeen: maa jaettiin hallinnollisesti Cochinchinaan, Annamiin ja Tonkiniin Ranskan Indokiinan osana. Siirtomaavalta vaikutti talouteen (kaukokaivantojen ja plantaasien kehitys), infrastruktuuriin ja koulutukseen, mutta aiheutti myös paikallista vastarintaa. Toisen maailmansodan yhteydessä japanilaiset syrjäyttivät ranskalaiset hallitsijat, mikä loi tilaisuuden paikallisille itsenäisyysliikkeille, ja niin syntyi Ho Chi Minhin johtama Viet Minh.
Ensimmäinen Indokiinan sota (1946–1954) päättyi ranskalaisjoukkojen tappioon Điện Biên Phủ'n taistelussa ja Geneven rauhansopimuksiin, jotka jakoivat maan väliaikaisesti 17. leveyspiirille ja lupasivat vaalit maan yhdistämiseksi — vaaleja ei kuitenkaan koskaan järjestetty. Tämän jälkeen seurasi Yhdysvaltojen laajempi sotilaallinen ja poliittinen puuttuminen etelän tukemiseksi, mikä eskaloitui täysimittaiseksi konfliktiksi 1960- ja alku 1970-luvuilla. Vietnamin sota vaikutti voimakkaasti sekä sodan osapuoliin että siviiliväestöön; sodan seurauksia olivat laajat tuhot, humanitaarinen kriisi ja syvä poliittinen jakautuminen.
Saigonin (nyk. Ho Chi Minhin kaupunki) valloitus huhtikuussa 1975 päätti sotatoimet ja johti Vietnamin sosialistisen tasavallan perustamiseen vuonna 1976. Seurasi vaikea jälleenrakennuksen kausi: keskitetty suunnitelmatalous, maatalouden kollektivisointi, pakotteet ja kansainvälinen eristäytyminen heikensivät elintasoa. Vuonna 1978–79 Vietnam hyökkäsi Kambodžaan kukistaakseen Pol Potin Khmer Rougen, minkä jälkeen Kiina hyökkäsi Vietnamiin vuonna 1979 rangaistukseksi; nämä konfliktit lisäsivät maan geopoliittista eristäytyneisyyttä.
Vuonna 1986 käynnistetty Doi Moi -uudistus merkitsi siirtymää kohti markkinataloutta ja ulkomaisten investointien houkuttelemista. Uudistukset poikivat korkean talouskasvun, vientivetoisen kehityksen ja huomattavan köyhyyden vähenemisen viime vuosikymmeninä. Vietnam on integroitu yhä tiiviimmin kansainväliseen kauppajärjestelmään: se liittyi ASEANiin, normalisoi suhteet useiden länsimaiden kanssa ja hyväksyttiin Maailman kauppajärjestön jäseneksi vuonna 2007.
Nyky-Vietnamissa näkyy rinnakkain taloudellinen avautuminen ja yhden puolueen, Vietnamin kommunistisen puolueen, jatkuva poliittinen johto. Tämä yhdistelmä on tuottanut nopean teollistumisen, erityisesti elektroniikka- ja tekstiiliteollisuudessa, sekä kasvavan matkailualan. Samalla ihmisoikeusjärjestöt ja kriitikot nostavat esiin rajoituksia sananvapaudessa, poliittisessa monimuotoisuudessa ja lehdistönvapaudessa. Korruptiolla on pysynyt huomattava rooli julkisessa elämässä, vaikka viranomaiset ovat viime vuosina tehostaneet torjuntatoimia.
Vietnamin haasteita tulevaisuudessa ovat muun muassa ympäristöongelmat, ilmastonmuutoksen vaikutukset erityisesti Mekongin delta-alueella, infrastruktuurin kehittäminen ja sosiaalinen tasa-arvo. Kulttuurisesti maa pitää yllä vahvaa kansallista perinnettä: vietnamilainen kieli, buddhalaisuus, konfutselaiset arvot sekä paikalliset perinteet ja juhlapäivät (kuten Tet, vietnamilainen uusivuosi) ovat edelleen keskeisiä identiteetin lähteitä.
Yhteenvetona: Vietnamin historia on pitkä ja moniulotteinen — se sisältää vuosisatojen vaiheet naapurin vaikutuspiirissä, itsenäisyyspyrkimykset, kolonialismin ja pitkät sodat sekä radikaalit talousuudistukset, jotka ovat tehneet maasta 2000-luvun nopeasti nousevan talouden. Samalla poliittinen järjestelmä ja ihmisoikeuskysymykset pysyvät kansainvälisen huomion kohteena.
