Homo georgicus: Dmanisin 1,8 miljoonaa vuotta vanhat ihmisfossiilit
Homo georgicus: Dmanisin 1,8 miljoonan vuoden fossiilit paljastavat uuden Homo-lajin, varhaiset työkalut ja tärkeän näkökulman ihmisen evoluutioon.
Homo georgicus on vuonna 2002 ehdotettu Homo-laji. Se perustuu Georgian Dmanissista vuosina 1999 ja 2001 löydettyihin fossiilisiin kalloihin ja leukoihin, jotka näyttävät olevan Homo habiliksen ja H. erectuksen välimuoto.
Osittainen luuranko löydettiin vuonna 2001. Fossiilit ovat noin 1,8 miljoonaa vuotta vanhoja. Jäännökset löysi ensimmäisen kerran vuonna 1991 georgialainen tutkija David Lordkipanidze, jonka mukana kansainvälinen ryhmä kaivoi jäännökset esiin. Muinaisten ihmisjäännösten lisäksi löydettiin työkaluja ja eläinten luita.
Aluksi tutkijat luulivat löytäneensä Homo ergasterille kuuluvia alaleukoja ja kalloja, mutta kokoerot saivat heidät nimeämään uuden lajin.
Löydöt ja ajoitus
Dmanisin kaivausalue sijaitsee Etelä-Kaukasuksella, Dmanisin kaupungin lähellä. Kaivaukset jatkuivat useissa vaiheissa 1990-luvulta 2000-luvulle, ja niissä paljastui useita yksilöiden kallo- ja leukaluun jäänteitä sekä yksi osittainen luuranko. Paikan kerrostumat on ajoitettu varhaiseen pleistoseeniin (noin 1,85–1,77 miljoonaa vuotta), käyttäen muun muassa paleomagneettista ajoitusta ja stratigrafisia menetelmiä.
Morfologia ja fyysiset piirteet
- Dmanisin yksilöiden kallot yhdistävät alkuperäisiä (primitiivisiä) piirteitä ja joissain suhteissa kehittyneempiä, H. erectusta muistuttavia piirteitä.
- Aivokopan koko on pieni verrattuna myöhempiin H. erectus -fossiileihin; Dmanisin kallojen aivokoteloiden tilavuusarviot vaihtelevat arviolta noin 546–780 cm3.
- Yksilöt vaihtelivat kokonsa puolesta: jotkut olivat melko pieniä ja kevytrakenteisia. Arviot pituudesta ja painosta ovat suuntaa-antavia, mutta viittaavat usein noin 1,4–1,6 metrin pituuteen ja luonnolliseen pienempään ruumiinkokoon verrattuna myöhempiin Homo-populaatioihin.
Työkalut ja elämäntapaan liittyvät löydöt
Kaivausalueelta löytyi yksinkertaisia kivityökaluja, jotka muistuttavat Oldowan-tyyppisiä työkalusarjoja. Eläinten luista nähdyt leikkaus- ja murtomerkinnät viittaavat siihen, että Dmanisin ihmiset käyttivät työkaluja ruhon käsittelyyn ja ruuan hankintaan. Löydöt antavat kuvan metsästykseen ja karahankintaan liittyvästä toiminnasta varhaisessa Homo-ryhmässä.
Tulkinnat ja merkitys evoluutiolle
Dmanisin löydöt ovat merkittäviä useasta syystä:
- Ne ovat varhaisimpia varmoja ihmisen sukulaisen jäänteitä Euroopan/Euroopan ja Aasian rajalla, mikä osoittaa että Homo-tyyppiset ihmiset levisivät Afrikan ulkopuolelle jo noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten.
- Fossiilien yhdistelmä primitiivisiä ja kehittyneempiä piirteitä haastaa perinteisiä käsityksiä lajien välisistä rajoista ja siitä, miten nopeasti erilaiset ominaisuudet kehittyivät.
- Runsas yksilöiden välinen vaihtelu Dmanisin aineistossa on johtanut siihen, että osa tutkijoista pitää varhaisia Homo-fossiileja yhtenäisenä, hyvin vaihtelevana populaationa sen sijaan, että ne kuuluisivat useisiin selvästi erillisiin lajeihin.
Tieteellinen keskustelu ja vaihtoehtoiset tulkinnat
H. georgicus -nimen käyttö on ollut kiistanalaista. Jotkut tutkijat hyväksyvät sen erilliseksi lajiksi, kun taas toiset pitävät Dmanisin fossiileja varhaisena H. erectuksena tai osana laajempaa, heterogeenista varhaisen Hominin populaatiota (esimerkiksi ehdotuksena yhdistää eri varhaisia Homo-lajeja yhdeksi laajaksi taksoniksi). Keskustelu jatkuu morfologisten analyysien, ajoitusmenetelmien ja uusia löydöksiä täydentävien tutkimusten myötä.
Lisätiedot ja inhimilliset näkökohdat
Yksi Dmanisin yksilöistä on erityisen huomionarvoinen: sen leukaan ja hampaisiin kohdistuneet vammat tai hammasmenetykset ovat parantuneita, mikä viittaa siihen, että yksilö saattoi saada hoitoa tai apua muilta ryhmän jäseniltä. Tämä on tulkittu erääksi varhaisimmista todisteista sosiaalisesta huolenpidosta ihmisen esi-isin kontekstissa.
Dmanisin löydöt ovat jatkuvan tutkimuksen kohteena ja ne tarjoavat arvokasta tietoa varhaisen ihmisen levinneisyydestä, anatomiasta ja käyttäytymisestä. Uudet analyysit ja vertailut muihin fossiileihin auttavat selventämään, miten nämä yksilöt sijoittuvat ihmisen evoluution polkuun.
Fossiilinen kallo Dmanisista.
Tulkinnat
Pieni kallo
Noin 600 cm³ aivotilavuudeltaan kallo D2700 on ajoitettu 1,77 miljoonan vuoden ikäiseksi, ja se on hyvässä kunnossa. Kallo oli pienin ja alkukantaisin Hominin kallo, joka on koskaan löydetty Afrikan ulkopuolelta.
Afrikassa australopitheciinit ja varhainen Homo edustavat kahta erilaista evoluutiopolkua, joilla on yhteinen esi-isä. Georgiassa löydetyt yksilöt, joiden aivot olivat puolet nykyihmisen anatomisesta koosta, olivat pienimmät löydetyt yksilöt, kunnes Homo floresiensis löydettiin Floresin saarelta vuonna 2003.
Sukupuolidimorfismi on voimakasta, sillä urokset ovat huomattavasti naaraita suurempia. Tämä on primitiivinen piirre, joka ei ole yhtä selvä Euroopan uudemmissa ihmislajeissa (eli Homo antecessor, Homo heidelbergensis ja Homo neanderthalensis).
Tämän lajin pieni koko on ristiriidassa Homo erectuksen paljon suuremman koon kanssa. H. georgicus oli ensimmäinen Homo-laji, joka asettui Eurooppaan noin 800 000 vuotta ennen H. erectusta.
Myöhemmin löydettiin neljä fossiilista luurankoa, jotka osoittivat, että laji oli kalloltaan ja ylävartaloltaan alkeellinen, mutta sen selkärangat ja alaraajat olivat suhteellisen pitkälle kehittyneet, mikä mahdollisti suuremman liikkuvuuden. Niiden uskotaan nyt edustavan vaihetta pian Australopithecuksen ja Homo erectuksen välisen siirtymän jälkeen, ja ne on ajoitettu 1,8 miljoonaa vuotta ennen nykyhetkeä. Kokoelmaan kuuluu yksi suurimmista pleistoseenisen Homon mandibuleista (D2600), yksi pienimmistä alemman pleistoseenin mandibuleista (D211), lähes täydellinen subadultti (D2735) ja yksi yksilö ilman hampaita (D3900).

Löytöpaikka

Piirustus Dmanisin kallosta D-2282
Luokitus
H. georgicus luokitellaan usein nimellä Homo erectus georgicus. H. erectuksen klassisen oppikirjamääritelmän mukaan aivojen koko vaihteli 900-1150 senttimetrin välillä. Jos georgicus-näytteet ja Flores-näytteet (Homo floresiensis) luetaan H. erectukseen, aivojen kapasiteetin vaihteluväli on kaksinkertainen, 600 cm3 - 1150 cm3 . Jotkut pitävät Homo ergasteria myös H. erectuksen alalajina. Koolla on jotain tekemistä asian kanssa: sekä georgicus että floriensis olivat paljon pienempiä kuin klassinen erectus, joka oli yhtä pitkä kuin nykyihminen. Kaikkien näiden lajien tai alalajien luokittelu on tällä hetkellä väliaikainen, ja siitä keskustellaan edelleen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Homo georgicus?
V: Homo georgicus on ehdotettu Homo-laji, joka perustuu Georgian Dmanissista vuosina 1999 ja 2001 löydettyihin fossiilisiin kalloihin ja leukoihin, jotka ovat Homo habiliksen ja H. erectuksen välimuoto.
K: Milloin Homo georgicuksen fossiilit löydettiin?
V: Homo georgicuksen fossiilit löydettiin Dmanisista, Georgiasta vuosina 1999 ja 2001.
K: Mikä sai tutkijat nimeämään uuden lajin Homo georgicus?
V: Tutkijat nimesivät uuden lajin Homo georgicus, koska he havaitsivat Georgian Dmanissista löydetyissä alaleuoissa ja kalloissa kokoeroja, jotka erottavat sen Homo ergasterista.
K: Kuka löysi Homo georgicuksen jäännökset?
V: Homo georgicuksen jäänteet löysi ensimmäisenä georgialainen tutkija David Lordkipanidze vuonna 1991.
K: Mitä Dmanisissa löydettiin ihmisjäänteiden vierestä?
V: Georgian Dmanisissa löydettiin ihmisjäännösten vierestä työkaluja ja eläinten luita.
K: Kuinka vanhoja Homo georgicuksen fossiilit ovat?
V: Homo georgicuksen fossiilit ovat noin 1,8 miljoonaa vuotta vanhoja.
K: Minkä muiden lajien väliltä Homo georgicuksen kallot ja leuat ovat?
V: Homo georgicuksen kallot ja leuat ovat Homo habiliksen ja H. erectuksen välimuoto.
Etsiä