Sukupuolidimorfismi
Sukupuolidimorfismi on biologian käsite. Se tarkoittaa, että lajin uros ja naaras näyttävät selvästi erilaisilta. Sana tulee kreikan sanoista di (kaksi) ja morphe (muoto).
Se on yleisin polymorfismin tyyppi. Se voi olla seurausta sukupuolisesta valinnasta eli saman lajin jäsenten välisestä kilpailusta lisääntymisestä. Yleisemmin sukupuolidimorfismi on periytyvää, mikä tarkoittaa, että urosten ja naaraiden välisillä eroilla on eloonjäämisarvoa.
Ominaisuuksia, jotka erottavat lajin kaksi sukupuolta toisistaan, kutsutaan toissijaisiksi sukupuoliominaisuuksiksi. Ne eivät ole suoraan osa lisääntymisjärjestelmää. Ne ovat sellaisten ominaisuuksien seksuaalisen valinnan tulosta, jotka antavat yksilölle etulyöntiaseman kilpailijoihinsa nähden selviytymisessä ja lisääntymisessä.
Sukupuolten välisiin eroihin voi kuulua:
- Koko: Joidenkin lajien uroksilla on haaremi ("omistusoikeus" naarasryhmään). Tällöin urokset ovat yleensä naaraita suurempia, esim. gorillat ja leijonat.
- Sukupuolidimorfismi on äärimmäisen voimakasta matelijoissa, ja urokset (jos niitä esiintyy) ovat aina paljon pienempiä kuin naaraat. Vielä äärimmäisempiä ovat meripiru, jonka pienet urokset fuusioituvat fyysisesti naaraiden kanssa muodostaen kimeeran.
- Joskus jommallakummalla sukupuolella on lisäominaisuuksia (joita käytetään seurustelussa): hirvien sarvet, naisten rinnat,...
- Karvoitus (uroksilla on usein enemmän karvoitusta, esim. gorillalla).
- Hampaat: Aasialaisnorsut: vain uroksilla on syöksyhampaat. Afrikkalaisnorsu: molemmilla sukupuolilla on syöksyhampaat. siat ja mursut: uroksilla on hyvin voimakkaat kulmahampaat.
- Sarvia tai sarvet ovat usein vain uroksilla.
- Väritys: Perhosilla on yleistä sukupuolinen dimorfismi. Batesin jäljittelyä esiintyy usein vain naaraiden kohdalla, kun taas uroksilla on lajilleen tyypilliset värit. Tämä on tavallinen selitys: naaraat, joilla on usein arvokas munalasti, hyötyvät eniten matkimisesta. Urokset, jotka naaraiden on tunnistettava ennen parittelua, on nähtävä omina itsenään.
Sukupuolidimorfismin päätehtävänä on parantaa yksilön mahdollisuuksia paritteluun eri tavoin:
- Kumppanin valinta. Tällöin yleensä urokset näyttävät, ja naaraat valitsevat.
- Alueen puolustaminen. Urokset saattavat viestittää muille uroksille, että ne "omistavat" alueen.
- Taistelu. Jos uroksilla on mukanaan aseita, ne voivat käyttää niitä taistellessaan parisuhteesta. Aseet ja koko ovat monikäyttöisiä: niitä käytetään puolustautumiseen saalistajia vastaan sekä muita lajin uroksia vastaan.
Joillakin eläimillä nämä erot näkyvät vain parittelukauden aikana. Hirvet pudottavat sarvensa ja riikinkukot pyrstönsä kauden ulkopuolella. Näin minimoidaan sukupuolidimorfismin tärkein haittapuoli, joka on se, että saalistajien on paljon helpompi havaita urokset.
Perhonen Orygia recens: ylempi on uros, alempi on naaras, jolla ei ole siipiä. Useilla suvun lajeilla on tämä järjestely.
Riikinkukko kosiskelee riikinkukkoa
Naaras (vasemmalla) ja urosfasaani, joista näkyy suuri ero sekä värissä että koossa.
Naaras (vasemmalla) ja uros Argiope appensa -hämähäkit: uros on paljon pienempi kuin naaras.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on sukupuolinen dimorfismi?
V: Sukupuolidimorfismi on biologian käsite, joka tarkoittaa sitä, että lajin uros ja naaras näyttävät niin erilaisilta, että ne on helppo erottaa toisistaan.
K: Mitä sana "dimorfismi" tarkoittaa?
V: Sana "dimorfismi" tulee kreikan kielen sanoista di (kaksi) ja morphe (muoto) ja tarkoittaa kahta muotoa.
K: Mikä aiheuttaa sukupuolista dimorfismia?
V: Sukupuolidimorfismi johtuu yleensä sukupuolisesta valikoitumisesta eli saman lajin jäsenten välisestä kilpailusta lisääntymiskumppaneista.
K: Mitä ovat toissijaiset sukupuoliominaisuudet?
V: Toissijaiset sukupuoliominaisuudet ovat asioita, jotka tekevät lajin kahdesta sukupuolesta erilaiset, mutta jotka eivät ole suoraan osa niiden lisääntymisjärjestelmää. Ne ovat yleensä ominaisuuksia, jotka antavat eläimelle etua selviytymisen ja lisääntymisen kannalta.
K: Miten ihmisissä näkyy sukupuolinen dimorfismi?
V: Ihmisillä yksi esimerkki sukupuolisesta dimorfismista on se, että miehet kasvattavat parran ja naiset eivät. Sukupuolten välisiä eroja voivat olla myös koko, hampaat, sarvet tai sarvet, väritys ja hiukset.
K: Mitkä ovat esimerkkejä äärimmäisestä sukupuolisesta dimorfismista eläimissä?
V: Mätieläimissä urokset (jos niitä esiintyy) ovat aina paljon pienempiä kuin naaraat; meripiruilla on pieniä uroksia, jotka fyysisesti sulautuvat naaraiden kanssa; peuroilla on sarvia vain uroksilla; aasialaisilla norsuilla on syöksyhampaat vain uroksilla; sioilla ja valssieläimillä on hyvin voimakkaat kulmahampaat vain uroksilla; perhosilla on usein eroja sukupuolten välisessä värityksessä jne.
Kysymys: Miksi sukupuolista dimorfismia on olemassa? V: Sukupuolidimorfismin tärkeimpiä toimintoja ovat yksilöiden parittelumahdollisuuksien parantaminen muun muassa parinvalinnan, reviirien puolustamisen, kumppaneista taistelemisen, aseiden tai koon käyttämisen etuna muihin kilpailijoihin tai saalistajiin nähden jne. avulla sekä sen helpottaminen, että potentiaaliset kumppanit näkevät toisen sukupuolen helpommin paritteluaikana, kun taas saalistajien näkyvyys muina aikoina on mahdollisimman vähäistä.
